sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Karhunpoika sairastaa

Marraskuun viimeinen viikonloppu meni meillä sairastelun merkeissä. Nalle oksensi ensimmäisen kerran perjantai-iltana ja (toistaiseksi) viimeisen kerran sunnuntaiaamuna. Tuohon väliin sitten mahtui aikamoinen määrä pyykättävää, joka syntyi Nallen pahoinvoinnin jäljiltä; ihan kauhean hyvin Nalle ei osannut "kohdistaa" tuotoksiaan. Lauantaiyönä heräsin lämpimään ja kosteaan tunteeseen; Nalle oli oksentanut peiton alle :-( Pyykkiin joutuikin sitten peiton ja lakanoiden lisäksi myös sijauspatja. Loppuyön nukuimme vierashuoneen vuodesohvalla, joka sekin sitten sai oman osansa pienen koiran pahoinvoinnista. Lauantaina iltapäivällä soittelin päivystävälle eläinlääkärille; Porissa on kuulemma menossa koirien mahatautiepidemia, joka "alkaa oksentelulla ja jatkuu ripulilla". Heh, ripuliahan tähän enää kaivattiinkin! Lääkäri antoi  tutut perusohjeet oksentelun hoitoon, eli Nalle joutui täydelliselle vesipaastolle.

Vaikka Nalle oksentelua lukuun ottamatta tuntui aika reippaalta, jätin sen silti kotiin lauantaiaamuna ja lähdin Otson kanssa kahden perinteiselle lettu/makkara-aamupalalle torille. Paikalliset partiolaiset järjestävät aina marras-joulukuun vaihteessa palvelutempauksen, jossa makkaraa, lettuja ja kahvia myymällä kerätään varoja hyväntekeväisyyteen; tänä vuonna tuotto ohjataan Suomen Partiolaisten Woomal-projektiin. Olemme joka vuosi käyneet aamuherkulla torilla, minä saan letun ja koirat makkaraa :-) Otso "itki" melkein koko menomatkan, en sitten tiedä oliko siitä vain pelkästään outoa olla kahdestaan liikkellä vai onko se niin laumautunut Nallen kanssa, että koville otti isoveikan kotiin jättäminen. Noh, itkut unohtuivat kun kuonoon osui makkarantuoksu :-) Makkaran lisäksi Otso sai maistella mansikkahilloa, jota joku ohikulkenut setä halusi välttämättä "hienolle koiralle" tarjota...

Sunnuntaina teimme koirarantaretken, jossa Nallekin jaksoi painaa täysillä huolimatta siitä, että mitään syömistä se ei ollut saanut vuorokauteen; sappinesteiden oksentamisen olisi luullut käyvän enemmän pienen koiran voimille. Sunnuntai-iltapäivällä pikkuressu sai hiukan riisiä, ja tätä kirjoittaessani ruoka on pysynyt sisällä jo tunteja eli toivottavasti tauti on selätetty -ilman sitä ripulivaihetta :-) Nyt tietysti toivon erityisen hartaasti että Otso ei saa tartuntaa -kyllä nyt on pyykätty ja pesty paikkoja ihan riittävästi.

sunnuntai 22. marraskuuta 2009

Siistitty

Nalle kävi keskiviikkona jälleen trimmaajan nypittävänä. Ohessa perinteiset ennen ja jälkeen -kuvat, joita uskollisesti otan jokaisen trimmauskerran yhteydessä :-)


Ihan hirvittävän pörröisessä kunnossa Nalle ei tällä kertaa ollut, ja hyvä niin. Itse pidän enemmän hiukan pörröisestä "mallista", mutta turha sitä nyppimistä on vältellä, pakko se on kuitenkin aina jossain vaiheessa hoitaa.

 

maanantai 16. marraskuuta 2009

Metsä joka katosi, talo joka hiljeni

Ihan Larsson-tason jännää meille ei kuulu, mutta jotain kuitenkin. Olemme syksyn aikana käyneet Karhunpoikien kanssa lenkkeilemässä yhdessä tietyssä metsässä jonkin verran; siellä ovat pojat saaneet painaa vapaasti niin paljon kuin tassuista on päässyt. Vaikka metsään pääsy on pienen ajomatkan vaatinutkin, se on ollut kuitenkin sen arvoista; koirat ovat saaneet kunnon lenkkejä kun ne ovat maastossa kirmanneet koko rahan edestä. Mutta mitä tapahtuikaan lauantaina, kun kurvasimme metsätielle: metsä oli kadonnut! Ahkerat metsurit olivat edellisen käyntimme jälkeen kaataneet ison palan metsää kumoon :-(



No olihan siellä vielä metsää jäljelläkin; poikkesimme uudelle polulle, joka osoittautuikin paremmaksi kuin ennen käyttämämme, joten hyvinhän tässä kuitenkin kävi.

Otso on ollut aina kova poika haukkumaan, mutta viime aikoina tämä tapa tuntuu riistäytyneen ihan käsistä/tassuista. Nallen kerrostaloajoilta oli  tallessa haukkupanta, johon tänään sain viimein hankittua  patterin. Sujautin pannan pahaa-aavistamattoman Otson kaulaan, joka pian jo päästikin ensimmäisen haukahduksensa. Panta suhahti ja Otsoraukka pelästyi -ja lopetti haukkumisen. Muistan kun Nalle sai aikanaan ensimmäistä kertaa haukkupannan kaulaansa; kun se sai ensimmäiset "suhaukset" päälleen ja pelästyi hirvittävästi, minä aloin itkeä. Pidin mokomaa kapinetta eläinrääkkäyksenä ja tunsin itseni kauheaksi koiranomistajaksi kun laitoin pienen pennun (Nalle oli alle 1v) moista kidutuslaitetta käyttämään. No, äkkiähän Nalle pantaan tottui ja pian se oppi, että kun panta laitettiin kaulaan oli tiedossa yksin kotiin jääminen kera namien ja aktivointipallon. Kun muutimme pois kerrostalosta, jäi pannan kaulaan laitto tavaksi -mutta siihen ei enää laitettu virtaa päälle. Haukkupannasta tuli yksinjäämisen merkki, ja sellaisena se toimi hyvin. Vasta kun Otso muutti taloon, lopetin haukkupannan käytön Nallella.

Nyt on kuitenkin jälleen tosi kyseessä eli kovat piipussa. Otso tulee jatkossa saamaan haukkupannan kaulaansa kun meille tulee vieraita, kun minä lähden pois kotoa ja ehkä jopa lenkeille lähtiessämme. Jätin tänään pannan Otson kaulaan kun lähdin kouluun pariksi tunniksi ja kotiin tullessani minua odotti ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan kaksi hiljaista koiraa -ilmeisesti Otso oli "testannut" pannan toimintaa sen verran, että se oli jo tajunnut mitä ei pitänyt tehdä. Minä olin huomaavinani, että Otso oli murheellisen oloinen (hah), ja se saikin ekstrahalaukset hyvästä käytöksestään. Kokeilen haukkupantaa ensin jonkun "kuurin" verran, vaikkapa kuukauden, sitten katsotaan josko Otso osaisi olla ilman pantaakin hiljempaa. Haukkuminen on tietysti koirien työtä, mutta jotkut rajat siihenkin on asetettava. Toivottavasti hys-kuuri tehoaa.

lauantai 7. marraskuuta 2009

Räntämetsässä

Lauantaiaamuna teimme metsäretken räntäsateesta huolimatta. Nalle sai päälleen uuden takin, jota tässä haluankin oikein erikseen kehua. Takki on Kusse&Kutta-malliston Tärkeille-takki, joka on sekä veden- että tuulenpitävä. Olen jo pidemmän aikaa ihastellut takkeja yrityksen sivuilla, ja nyt päätin että Nallen on aika saada uusi takki talven varalle. Takissa on useita hienoja yksityiskohtia, mutta tärkeintä lienee se että Nalle tuntuu pitävän sitä ihan "mielellään" ja liikkuminen takki päällä onnistuu ongelmitta.



Takissa on hauska huppu jota yritin saada näkymään kuviin, mutta huonolla tuloksella. Eiköhän talven aikana vielä onnistuta :-) Takin tilasin tuolta yrityksen verkkosivuilta, toimitus oli todella nopeaa eli voin suositella tätä joka suhteessa!



Otso on ottanut odottamani askeleen kohti aikuisuutta -se on nimittäin viimein alkanut ruopimaan lenkeillä.  Olenkin jo kauemman aikaa ihmetellyt, että eikö Otso ruovi lainkaan merkkaillessaan kuten Nalle. Mutta nyt on sekin "ongelma" ratkaistu :-) Nallehan on toisinaan oikein super-ruopija, tuntuu että se voisi vaikka vartin kuopia yhtä ja samaa kohtaa jos vain saisi; tämä harrastus tosin tuntuu kulkevan hiukan sykleissä -onneksi niin sillä aika rasittava tapahan tuo välillä on.



Liekö Otson "orastava aikuistuminen" syynä vaiko mikä, mutta pojat ovat viimeisen viikon sisällä ottaneet pari kertaa yhteen niin kovasti, että olen joutunut oikein pitelemään Otsosta kiinni. Molemmat kerrat ovat olleet ruokailutilanteissa, joissa Nalle edelleen katsoo oikeudekseen mennä Otson kupille syömään ruoat parempiin suihin. Otso kyllä edelleenkin perääntyy, mutta murinan saattelemana. Yleensä olen itse poissa keittiöstä kun pojat syövät, mutta näiden rähinöiden aikana olen itsekin ollut paikalla. En tiedä puolustaako Otso ruokaansa kiivaammin minun läsnäollessani (koska yleensä käyn hakemassa Nallen pois Otson kipalta) vai onko Nalle ärhäkämpi koska kuvittelee minun suojelevan sitä. Noh, vielä ei ole mitään pahempaa sattunut ja toivottavasti ei tietenkään satukaan. Muuten pojat elelevät aika rauhaisaa yhteiseloa, mutta luulempa että rauhan takaamiseksi ensi vuoden puolella jompikumpi pojista joutuu luopumaan sukukalleuksistaan; katsotaan sitten kumpi joutuu tämän kauheuden kohtaamaan vai hoidellaanko molemmat saman tien :-)



keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Syystunnelmia

Karhunpojat porskuttavat ihan vanhaan malliin, vaikka blogi onkin ollut hiljainen -syy löytyy kiireisessä emännässä, joka jakaa aikansa työn, opiskelun ja Karhunpoikien kesken; blogin päivittämiselle ei ole jäänyt aikaa :-( Listataanpa joitain menneen reilun kuukauden "kohokohtia", jotka taitavat nyt olla aika Otso-painotteisia:

Edellisessä kirjoituksessa päästiin vaatetusasioihin ja niillä linjoilla on jatkettu. Otso sai nimittäin kokonaista neljä uutta vaatekappaletta, joista mallikappaleet alla olevassa kuvassa:


Joo-o, jarrusukathan ne. Ajattelin nimittäin ilahduttaa äitiäni hänen syntymäpäivänään antamalla "lahjaksi" jarrusukka-Otson. Äidin itkee hiljaa mielessään aina siellä vieraillessamme, sillä Otso taitaa joka kerta jättää
jälkensä parkettiin. Kiltti ja kärsivällinen Otso antoi laittaa sukat tassuihinsa, mutta eivätpä ne kauaa paikallaan pysyneet. Asiaa olisi auttanut sukkien "sitominen" vaikkapa teipillä, mutta en nyt sitä lähtenyt kokeilemaan. Sukat ovat ihan tavalliset lasten jarrusukat ja ne on laitettu kaappiin odottamaan seuraavaa parketinsuojauskertaa -siihen tosin saattaa olla aikaa...

Karhunpojat ovat joutuneet olemaan suhteellisen paljon keskenään ja virikkeet ovat välillä olleet vähissä. No, Otsohan on ollut aina hyvä keksimään tekemistä itselleen. Seuraavassa otos Otson elektroniikkapajan tuotoksista:


Siinä sitten meni MP3-soitin ja sisälämpömittari. Ja ei, en näemmä vieläkään osaa laittaa tavaroitani Otson ulottumattomiin :-(

Lokakuun lopulla saimme mukavia vieraita kun tyttöystävätrio kävi kyläilemässä. Pojat tosin pidettiin visusti erossa Assista ja Ronjasta, sillä ne alkavat olla niin heiveröisessä kunnossa, etteivät olisi kestäneet Otson rajua ystävyyttä ollenkaan. Mutta ei voi kuin ihailla noita teräsmummoja: dalmis-Ronja täytti lokakuussa 15 vuotta ja hienosti se edelleen vaan jaksaa olla touhuissa mukana. Tyttöystävätrion kuopus, reilu puolivuotias Isla tulee Nallen kanssa oikein hyvin toimeen ja kaverukset pääsivätkin kahdestaan leikkimään koirarannalle. Tyttöystävät toivat Karhunpojille hauskat tuliaiset:



Ihan kuin Nallen ja Otson nimikkonamit; tosin russeli kyllä näyttää enemmän Pepiltä (jostain syystä näissä kuvituksissa tunnutaan aina käyttävän sileäkarvaisten russelien kuvia).

Ja vielä vaateasiaa: ostin Nallelle uuden hienon takin; en ole kuitenkaan vielä saanut siitä napattua kuvaa, joten säästetään takin esittely seuraavaan "päivän asu" -kirjoitukseen...

perjantai 18. syyskuuta 2009

Päivän asu

Nalle ja Otso täällä moi! 

Nalle: Meillä on vissiin jo aika kauan ollut tää ploki, mutta ei tää kyllä mikään kauheen suosittu oo koskaan ollu. No me kuultiin että nykyään kaikki lukeekin muotiplokeja ja ajateltiin että kyllä tästäkin voidaan sellainen tehdä -me ollaan kuitenkin tälläsii nuorekkaita kaupunkilaispoikia. Että nyt me sitten esitellään meiän kaikki releet ja syöksytään plokilistan ykkösiksi.
Otso: Me kun ei silleen joka päivä käytetä mitään vaatteita, niin esitellää sitten rysäyksellä kaikki mitä meillä on, tää on niinkuin sellainen fäshiön shou ennemmin kuin päivän asu. Nalle aloittaa kun sillon enemmän kaikkee.

N: No ei mul nyt mitään kauheesti oo -ja kaikki on iiihaaan wanhoja. Olis kyl niin parasta saada jotain uutta päälle, mutta kun toi emäntä pihistelee niin on pakko vaan pärjätä näil vanhoil.

Kaikkeist vanhin on tää punanen, joka on tietty tyttöjen väri mutta mää olen kestänyt ton asian kuin miäs. Takin on kuulemma tehnyt äiti, mutta kyllä mää hiukan epäilen että osaako Lola-äippä muka tehä tälläsii? Mut tietty siitä on jo ainaskin 5 vuotta kun mää oon äidin nähny viimeks, että voi olla että sillä on joku takkipisnes. Emännän mielestä tää takki on tosi hyvä, kun se suojaa mun mahaakin hyvin ja on lämmin. Ja toi väri on tietty aika kätevä kun me käydään metsässä; ei ainakaan mikkään metsästäjät luule mua jääkarhuksi ton kanssa. Tossa takissa on ainakin yksi reikä kun mää olen ollut hiukka liian lähellä nuotioo joskus. Mutta nuotio tarkoittaa makkaraa, joten ei oo mitään muuta vaihtoehtoo kuin olla nuotion lähellä.


takki (äiti)

Tää seuraava takki on mun sadetakki, se on tollane "öljykankastakki". Emäntä toi sen mulle tuliaisiks ja hyvitykseks kun se kehtas olla reissussa sillon kun mulla oli 1-vuotissynttärit! Ai vähän oli syytäki tuoda tuliaisii. Toi takki on jostain Australialiaaliasta, missä muuten on vissii aika paljon russeleitakin. Takissa on kaksi taskua ja aika makee kaulus; sen voi nostaa pystyyn ja kukee kylil vähän niinku inkoknito.



"Öljykangastakki" (Driza-Bone, Melbourne)

Sit mul on kaikenlaisii pantoi, mut niist vois tehdä ihan vaiks oman jutun. Sit välil toi emäntä saa päähänsä laittaa mulle jotain plink plinkkii kaulaan, vaiks sekin on musta kyllä hiukka tyttömäistä. Täs on yks esimerkki:


Kulkunen (Tiimari)

Jotai jouluu tossa oli meneillään kun toi on otettu; emäntä haluu että mää kilisen aina kun on se joulujuttu.

O: Nalle on tollanen lellipoika että sillä on vaikka mitä kuteita; mää sain mun ekan takin vasta eilen!  Ei silti, ei se musta oo oikein kiva; kauheesti täytyy kiemurrella kun se takki on päällä. Emäntä sanoi, että se on sadetakki, että ei ihan joka lenkille tartte pukee. No mulla tietty oli just paras säkä, että sateet alko heti kun toi takki oli ostettu. Emäntä kuuklas näitä takkeja netistä ja osti tän sitten lopulta täältä: oli kuulemma nopee ja hyvä palvelu!


 Sadetakki Siberia (Hurtta)

O: Mää tykkään olla hiukan sellainen yksilöllinen berni, joten oli pakko heti tuunata tota uutta takkia. Tossa alla on kuva mun aikaansannoksesta; päivän teema oli "minä ja luonto".  



N: No hei, on sullakin ollu jotain erikoisii kankait kaulas, vaik takkei ei ookkaa näkyny.
O: No joo, ainaskin tämmönen mulla on:



N: Sillee toi meidän emäntä on aika järki, ettei se oo hankkinu meille samanlaisia rytkyjä; olis hiukka noloo kulkee jossain kaksosluukissa tuol kylil!
O: Ja silleenkin tietty kätevää, ettei mee meidän vaatteet sekasin kun ne on erilaisii. Mää en ainakaan haluis  käyttää Nallen takkeja kun sillä on sellanen tyttöjen värinenkin!
N: No hei, haluisinko mää muka laittaa sun VAUVOJEN vaatteita!!!!! Daa!

N/O: Emäntä ei ymmärrä fäshiönistä mitään, mutta yhden jutun se kuitenkin haluu kans tänne laittaa. Ja ne on nää hanskat tässä alla:

Emännän mielestä ei oo mitään niin hyvii koirienlenkityshanskoja kun nää Haglöfsin Propus Liner Glovet. Se ostaa aina syksyn tullen uuden parin näitä. Ainut vika näissä nimittäin on se, että meidän hihnat kuluttaa sormista kankaan puhki aina talven aikana; eli joka talvi menee pari. Mutta miks emäntä näistä tykkää on se että nää pitää kosteuden pois iholta, ovat mukavan ohkaiset vaikka kuitenkin lämpimät. Kun on oikein kylmä, niin emäntä käyttää näitä alushanskoina -päälle tulee sitten jotkut paksummat. Ja nyt emäntä toivoo kovasti, että tästä hehkutuksesta johtuen Herra Haglöfs haluaisi antaa parit sponssihanskat -tai uusi kuoritakkikin olis kuulemma kiva. (Ja toi hanskojen kuva on otettu sieltä Herra Haglöfsin sivuilta, pakko sanoo ettei tuu emännälle mitään sanktioo)

N/O: No hei, mitäs tykkäätte? Sopiiks meille nää värit ja malit vai näytetäänks me lihavilt? Hei pliis kommentoikaa, ettei me vaan olla ihan dorkia tuol kylil. Ja voidaan me sit joku arvontaki joskus pitää; ne vissiin on kans näitä muotiplokien pakollisii juttui -tosin meistä olis kyl kiva jos joku haluis antaa meille jotai palkintoi. Ja varrotkaa vaan; ei me vielä kaikkii meiän asusteita esitelty -kyllä me vielä taidetaan toistekkin plokata näistä muotiasioista.


torstai 17. syyskuuta 2009

Viola

Posti kantoi tänään kotiin tuoreimman numeron Suomen Sveitsinpaimenkoirien Sennen -koira lehdestä. Lehdestä löytyy valitettavasti myös Otson kuva -se istuu siinä pentuaitauksessa Ollie -veljen ja Viola -siskon kanssa. Valitettavasti siksi, että jutun aihe ei ole mukava; surullisen jutun aiheena on Viola, joka menehtyi 8 kuukauden ikäisenä viime marraskuussa.

Nallen hankkimisen jälkeen suhtautumiseni eläimiin muuttui suuresti; olen kyllä aina pitänyt eläimistä, mutta kun kotiin muutti ihmeellinen otus johon kiintyi silmänräpäyksessä, en enää kestänyt minkäänlaisia eläimiin kohdistuvia surullisia asioita. Olen itkenyt silmät päästäni lähes jokaista Koiralle koti -sarjan jaksoa katsoessani (vaikka hyvinhän siinä aina käy), katsottuani ensimmäisen jakson uutta Eläinsairaala -ohjelmaa laitoin sen itselleni kiellettyjen ohjelmien listalle -niin paljon itkin siinä olleen pienen terrierin kohtaloa. Kaikki eläinten heitteillejättäjät ja rääkkääjät saisi minun puolestani lukita loppuiäkseen lukkojen taakse -minulta on turha odottaa myötätuntoa. Violan tarinaa lukiessa silmät kostuivat jälleen. Miltä tuntuisi jos menettäisin toisen Karhunpojista äkillisesti? Tällaista en oikeastaan halua edes miettiä -valitettavasti se tilanne on meillä kaikilla edessä -ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti kuitenkaan Viola ei vielä pitkään aikaan saa seuraa sateenkaarisillalle.


sunnuntai 30. elokuuta 2009

Sukuloimassa

Kävimme Otson kanssa lauantaina tapaamassa sen Tuikku-äitiä ja kaikkia sisaruksia. Olemme kokoontuneet muutaman kerran aiemminkin, mutta nyt olivat kaikki Immeressenin V-pennut koossa, aina ennen on joku puuttunut. Oli hienoa nähdä Otson sisaruksia ja tietysti verrata niitä keskenään. Ei Otso mikään lilliputti ollutkaan sisarustensa rinnalla, Ollie -veli toki oli aika paljon kookkaampi, mutta se on ollut aika iso syntymästään lähtien.

Ilma oli valitettavasti hiukan kehno, sateinen ja suhruinen. Yhtään kuvaa ei tullut otettua. Koiria ei kelit paljoa haitanneet -ne kirmailivat ulkona minkä tassuistaan pääsivät. Oli tosi mukavaa huomata, että Otso osasi myös leikkiä siskojensa kanssa, vaikka aika paljon siinä yritettiin sukurutsaakin harrastaa... Otsolle täytyisi kyllä löytää omankokoisensa leikkikaveri jostain, jotta se saisi purkaa energiaansa muuhunkin kuin tavaroiden syömiseen. Tosin Otson syömiset ovat jo hieman vähentyneet, tällä viikolla on mennyt "vain" pussillinen sämpylöitä ja sateenvarjo.

Ihan ilman vahinkoja emme reissussta selvinneet. Kesken koirien leikkien huomattiin, että Otson molemmat takatassut olivat veriset. Lähempi tutkiminen paljasti, että molemmista tassuista oli mennyt uloimmat kynnet hajalle. Outoa. Koirat siis leikkivät pihassa, jossa maasto oli metsäistä ja mäkistä, ehkäpä Otso ruopaisi itsensä jonkun kallion päälle siten, että kynnet pettivät. Yhtään ei kynsien menetys näyttänyt poikaa vaivaavan, joten ei niille tassuille sitten mitään tehty. Kotiin päästyämme kyllä puhdistin kynsien tyngät huolellisesti. Sunnuntain metsälenkillä toisesta tyngästä tuli jälleen hieman verta, joten taidamme suunnistaa ihan varmuuden vuoksi eläinlääkärille ensi viikolla.

Reissaaminen tuntuu vievän Otsolta voimat oikein kunnolla. Lauantain 3 + 3 tunnin matkat ja 3 tunnin leikkisessio sisarusten kanssa uuvutti Karhunpojan niin, että koko sunnuntaikin on nukuttu -sitä metsälenkkiä ja pientä ulkopuuhailua lukuun ottamatta. Useammin siis pitäisi tehdä tällaisia retkiä :-)

Kuva heinäkuulta koirarannalta, kun ei tältä viikonlopulta ole yhtään otosta.

maanantai 24. elokuuta 2009

Lellipojat rantsulla

Sunnuntaina teimme aamulenkin koirarannalle. Se olikin hyvä valinta, sillä ilma oli kaunis ja ranta tyhjä. Karhunpojat saivat ravata rantaa ristiin rastiin aivan rauhassa. Emäntäkin nautti raikkaasta merituulesta ja auringonpaisteesta.

Vaikka lällyttelen pojille niin olen silti mielestäni ihan "järkevä" koiranomistaja; ei mitään turhia hömpötyksiä tai lellittelyä. Mutta sitten löydänkin itseni tällaisista tilanteista: omenapuista on tippunut paljon omenoita maahan. Karhunpojat kanniskelevat niitä ympäri pihaa, mutta omenat ovat ilmeisesti vielä niin raakoja, ettei Otsokaan niitä ole innostunut syömään -viime syksynähän se rouskutti omenoita varmasti kilokaupalla. Sunnuntaina Nalle kuitenkin kantoi yhden omenan sisälle asti. Ja siitä se sitten lähti:

Vaihe 1: "Eikö Nalle saa omenaa syötyä. Pilkotaanko? Haluuko Otso omppua?" -lässytystä muutama minuutti.
Vaihe 2: No jos ei koiran pikku hampulit kykene omenaa, niin kyllä emäntä pilkkoo! Pääasia että mussut saa omppua...
Vaihe 3: Kääk! Omena on ihan musta sisältä, ei voi antaa koirille.
Vaihe 4: Paniikki: jaloissa istuu kaksi koiraa, jotka tillittävät odottavasti. Toinen kuolaa.
Vaihe 5: Emäntä kiiruhtaa pihalle hakemaan uutta omenaa. Varmuuden vuoksi otetaan 3. Ikkunassa tirrittää kaksi koiraa.
Vaihe 6: Pilkotaan pieniksi paloiksi 3 omenaa ja syötetään koirille. Hyvin maistuu.

Herkkuhetki kruunataan nektariinilla, joka maistuu yllättäen paremmin Nallelle. Otson kippaan kuitenkin jätetään palanen "varmuuden vuoksi" ja aamulla se on kadonnut :-)

Että tällaista meillä :-)


Ja sitten se toinen juttu: juttelen koirille aika paljon, niin kotona kuin lenkeilläkin -tai missä vain olemme. Tänään sain itseni kiinni seuraavasta: lähistöllä on revitty kadunpätkä auki ja kuopan reunalla on kasa jotain putkia. Menemme paikan ohi lähes päivittäin ja Karhunpojat mielellään yrittävät merkkailla putkia. Itse olen yrittänyt pitää jotain rotia siinä, mitä merkkaillaan: ei portinpieliä, sanomalehdenjakajien laatikoita yms. Nuo putket olivat mielestäni myös kiellettyjen listalla koska olivat jonkun "työkaluja". Yleensä nykäisen pojat kauemmaksi putkista, mutta tänään sain itseni kiinni seuraavasta: "ei saa pojat pissata, ne on setien putkia". SETIEN! Just.

torstai 20. elokuuta 2009

Makkaraa ja tikkupullaa

Keskiviikkona Karhunpojat pääsivät hiukan iltamenoihin. Ensin kävimme Vaarin nimipäivillä; Otso sai jälleen nauttia isovanhempieni uuden kodin terassista -sisälle sitä ei ole vielä päästetty kertaakaan. Onneksi iso-O on ulkona ihan tyytyväistä poikaa; se saa nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja tarkkailla naapureiden liikkeitä. Nalle olisikin ihan toista maata; se ei jäisi missään tilanteessa nurisematta yksin mihinkään, varsinkaan jos tietäisi että muu väki nauttii oven takana kahvia ja pullaa...


Nalle tuupattiin täyteen makkaraa; ihme ettei se pökertynyt mokomasta määrästä. Nalle on "kouluttanut" mummun aika hyväksi ruoka-automaatiksi. "Kun se kallistaa päätään", "Kyllä nyt jotain täytyy antaa", "Nalle suuttuu" ovat argumentit joilla minun älä-anna-sille-mitään -kieltoni sivutetaan joka ikinen kerta. Ennen vanhaan mummu ja Nalle hipsivät keittiöön ja siellä sitten salaa syöpöteltiin, nyt tupakeittiö ei anna enää suojaa tälle touhulle. Ja kyllä Otsokin oman osansa makkarasta sai, vaikka ulkoruokinnassa olikin.
Nalle jätettiin juhlahumuun ja me suunnistimme Otson kanssa lippukuntani syyskauden avajaisiin. Paikalla oli runsaasti pieniä partiolaisia ja Otso herätti kaikissa kovan paijaamisvietin. Minulle käytyiin kertomassa kotoa löytyvistä kissoista, koirista ja pikkusisaruksista(!). Otsosta haluttiin tietää myös kaikenlaista; huvitin sitten sudenpentuja kertomalla mitä kaikkea Otso on syönyt. Kävimme myös läpi sitä, miten koiria silitetään ja miten vieraita koiria lähestytään -eli Otsolla oli tärkeä rooli kansalaiskasvattajana :-) Kärsivällisesti Otso otti vastaan silitykset ja halaukset, mutta selvästi iltaa kohti se hiukan väsyi ja tuskastui ihailijoihinsa. Ihailijat kuitenkin palkitsivat halibernin tikkupullanjämillä; yksi toisensa jälkeen minulle käytiin esittelemässä pullanpalasia "saako antaa Otsolle"? Ja kyllä niitä sitten sai antaa -pitihän karvaisen partiolaisenkin saada oma tikkupullansa -vaikka pieninä murusina.

Otso ja fanit
(tyttöjen kasvot blurrattu, koska julkaisulupaa ei ole kysytty)

perjantai 14. elokuuta 2009

Kesätunnelmia

Koulut alkavat eli kesä alkaa olla lopuillaan. Tässä vielä muutama kuvapoiminta Karhunpoikien kesästä:

Kesäkuussa pojat saivat alleen uuden menopelin:



Heinäkuussa pojat pääsivät Pori Jazzin sunnuntain Areenan konserttiin. Me tosin viivyimme paikalla vain SpokFrevo Orquestran esiintymisen ajan -siinä oli Karhunpoikien mielestä jo ihan riittävästi kulttuuria yhdelle kesälle. Nallen mielestä parasta olivat picnic -eväät, Otso nautti enemmän tunnelmasta.

Nalle tiiraa tarkkana lavalle

Otso fiilistelee

Elokuussa pojat pääsivät maaseuturetkelle Euraan. Sieltä löytyi aikamoinen pujoviidakko, jonne Otsokin katosi helposti:

Kyllä ne siellä jossain ovat...

sunnuntai 2. elokuuta 2009

Näytillä

Tänään sitten kävimme Otson kanssa näyttäytymässä Porissa järjestetyssä KV -näyttelyssä. Otson lisäksi JUN-luokassa oli 3 urosta, kaikki Otsoa nuorempia. Lähtökohdat eivät olleet parhaimmat mahdolliset; seisomisharjoituksia emme paljon etukäteen pitäneet vaikka toki tarkoitus oli. Otso on lisäksi nykyään niiiiiiin kiinnostunut tytöistä, että kaikki muu tuppaa ympärillä unohtumaan kun pitää neitosia haistella; hankalampi juttu näyttelykehässä jonka reunamilla seisoo kymmeniä houkuttelevia neitokaisia odottamassa omaa vuoroaan.

Seisominen sitten sujuikin joten kuten, juokseminen ei sitten ollenkaan. Otso taisi liikkua lähes kaikilla muilla tavoilla kuin mitä tuomari odotti/toivoi. Eikä auttanut, vaikka saimme juosta ekstrakierroksiakin. Vaikea on tuomarin liikettä arvostella kun liike on kengurun ja laukkahevosen välimaastosta. Niin siinä sitten kävi, että saimme keltaisen nauhan (tyydyttävä) eikä palkintosijaa. Tulipa käytyä ja ensikertalaisiahan me olimme (kuten oli sitten yleisössäkin todettu); eiköhän me suuntauduta Otson kanssa muihin harrastuksiin tästä edespäin (happamia sanoi kettu...).

Tuomari Teija Salmi-Aallon arvostelu:
"Melko pienikokoinen uros, jolla puutteellinen sukupuolileima tällä hetkellä. Hyvät mittasuhteet, oikean mallinen pää jossa rodunomainen ilme, hieman vaaleat silmät, riittävä kaula, hyvä ylälinja. Kokoonsa nähden hyvä runko & luusto, riittävä kulmaus edestä & takaa, kantaa häntäänsä turhan korkealla, liikkeitä hankala arvioida koska koira peitsaa tai laukkaa. Kaunis väri & turkin kunto, iloinen rodunomainen käytös. Palkintosija tänään määräytyy puutteellisen sukupuolileiman muk. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen."

Tuomari oli minusta oikein mukava, koska hän perusteli minulle ihan suullisestikin oman päätöksensä. En tiedä onko sellainen aina tapana, mutta itse ainakin arvostin kovin tätä.



torstai 30. heinäkuuta 2009

Komee?

Otso-potso kävi trimmaajalla pesussa ja palasi takaisin siistittynä ja hyväntuoksuisena. Trimmaajan mukaan tämä vaiva nähtiin kuukautta liian myöhään näyttelyämme silmällä pitäen, mutta minä en jaksa moisia murehtia. JOS olisimme opetelleet kaunista näyttelykäytöstä ja JOS Otso osaisi käyttäytyä kauniisti muiden koirien lähellä, niin sitten kannattaisi ehkä miettiä onko turkkia puunattu oikeaan aikaan. Mutta koska Otso haluaa rakastaa kaikkia ja emäntä mieluummin heittää frisbeeetä koiralleen kuin asettelee sen jalkoja pönötysasentoon, niin ei me sitten veren maku suussa näyttäydytäkään. Yritetään olla nolaamatta itseämme ja häiritsemättä niiden kehäkettujen suorituksia :-) (Vaikka tietty minä toivon jotain kauniin väristä nauhaa kotiintuomisiksi...)

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Tyttölöi

Karhunpojat saivat mieluisia vieraita viikonlopuksi; tyttöystävät saapuivat meille kyläilemään. Assia ja Ronjaa oli kiva nähdä, mutta erikoisen hauskaa oli Islan tapaaminen. Juhannuksena Isla sai Nallen hermoromahduksen partaalle terävillä hampaillaan, mutta nyt oli meno aivan toinen. Isla ja Nalle löysivät yhteisen sävelen ja niistä tuli hyvät leikkikaverit. Nalle oli varmasti innoissaan kun viimein löytyi oman kokoinen leikkikaveri joka ei jyrää kaikkia leikkejä.

Lenkeillä koirat saivat olla yhdessä, mutta kotioloissa ne pidettiin erillään -lähinnä Otson takia. Isla on vielä sen verran pikkuinen että se ei kestä Otson hellyyden osoituksia ja Assi sekä Ronja taas ovat niin vanhoja, että ne horjuivat jo Otson katseestakin. Kunhan Isla hiukan vielä kasvaa, niin se osaa laittaa paremmin kampoihin eikä meidän tarvitse turvautua näin äärimmäiseen eristämiseen. Koirarannallakin Otso-raukka oli ainut joka joutui olemaan kiinni hihnassa koko ajan kun muut koirat kirmasivat pitkin poikin hiekkarantaa.




keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Haloo haloo, Otso täällä soittelee

Olen ilmeisesti kerjännyt itselleni hankaluuksia kun olen mennyt viime aikoina useampaankin eri otteeseen ihan ääneen sanomaan että Otso on jo selvästi rauhoittunut, eikä tuhoa enää lainkaan niin paljoa paikkoja. Eihän tuommoista saa ääneen mennä sanomaan! Tiistaina Otso oli saanut jonkun energiapiikin ja hieman touhunnut kaikenlaista pientä, ainakin seuraavia juttuja:

  • paperikassillinen jätepaperia oli luettu läpi. Tai ehkäpä kyseessä olikin jonkunlainen tilataideteos; paperia kun oli hienosti levitelty kauttaaltaan alakerrassa. Tästä kaikesta voisi syntyä kysymys siitä, miksi Otson ulottuville on jätetty kassillinen paperia? Vaikea kysymys, johon ei vielä ole löytynyt vastausta.

  • askartelu /taiteen tekeminen on rankkaa puuhaa ja raavaammallakin koiralla saattaa tulla nälkä kaiken touhun keskellä. Koska ruoka-automaatti oli töissä, joutui Otso itse ruokkimaan itsensä. Puolikas kakko vei nälän mennessään; eikä sitä suinkaan kuiviltaan tarvinnut syödä; kakon kääreenä olleet paperi- ja muovipussi maistuivat mukavilta myös.

  • kaiken taiteilun ja aterioinnin jälkeen olisikin kiva kertoa jollekin mitä kaikkea on päivän aikana tullut puuhattua. Ruoka-automaatti on edelleen töissä, mutta onneksi kotoa löytyy hänen opintoihinsa liittyviä haastatteluja varten lainaama matkapuhelin; sillähän voisi hiukan soitella. Puhelin oli otettu esiin laatikostaan joka oli muovipussissa. Ja "soiteltu" oli niin urakalla, että sillä puhelimella ei enää koskaan yhtään puhelua tehdä. SIM-kortti oli ainut ehjänä säilynyt osa, laturistakin oli johto napattu irti.
Tänään kävimme koko porukalla eläinlääkärissä rokotuksia hakemassa. Käynnillä odotin eniten Otson punnitsemista. Olen jo pidemmän aikaa ollut siinä käsityksessä, että 40 kilon raja on ylitetty; tästä syystä olinkin enemmän kuin yllättynyt kun vaaka antoi tulokseksi nippa nappa 35 kiloa! Kevyt puuha-peteni sai terveen paperit, mitä nyt hampaissa oli jo hammaskiven alkua. Itselleni iski välittömästi huono koiranomistaja -tunne: olenko pitänyt Otsoa nälässä, eikö sen pitäisi jo painaa paljon enemmän? Enkö anna sille oikeanlaista ruokaa jos hammaskiveäkin on jo tulossa?

Nalle oli keventynyt muutamalla sadalla grammalla ja se on hyvä se. Paino on nyt 7,2 kiloa -mitä lähempänä 7 kiloa ollaan, sitä parempi -sutjakka poikahan tuo on. Nalle osaa aika hyvin itse säännöstellä syömisiään; se pitää paastoja aina silloin tällöin -tästä olen vuosien varrella oppinut olemaan huolestumatta. Sydäntä lääkäri kuunteli kauan ja sainkin hiukan lisävalaistusta keväällä löytyneeseen sivuääneen. Lääkäri kertoi että jos/kun (en muista kumpi) ajatellaan sivuäänien vakavuutta asteikolla 0-6, niin Nallen sivuääni on 1 -ja tässä tapauksessa pieni luku on hyvä. Saimme ohjeeksi käydä kerran vuodessa kuunteluttamassa sydäntä, seuraavaan rokotuskertaan kun on 3 vuotta aikaa, tai 2 mikäli osallistumme Kennelliiton tapahtumiin.

Posti toi tänään papereita Otson näyttelyä varten. Hauska sattuma oli että Otson näyttelynumero on 1406 eli Nallen syntymäpäivä! Toivottavasti tämä on hyvä enne...

sunnuntai 12. heinäkuuta 2009

Pönötystä

Tulipa otettua Nallesta oikein pönötyskuva, ekan kerran ikinä. Meillähän ei mitään seisomista opetella, joten olin ihmeissäni että näinkin ryhdikäs kuva saatiin otettua. Pöydällä Nalle seisoo koska assari-Otso oli muuten hiukan liikaa touhussa mukana :-)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Huh hellettä!

Pojat pääsivät hoitoon viikonlopuksi, kun minä piipahdin lomamatkalla. Hoitajien hermoja säästääkseni pojat "sijoitettiin" erilleen; Nalle pääsi lempihoitotätinsä luokse ja Otso teki invaasion vanhempieni luokse. Otson eloa jännitin kovasti -mutta niin jännittivät kyllä hoitajatkin :-) Otso ei ole paljoa ollut minusta erossa, yhden yövierailun verran harjoitellut itsenäistä koiranelämää. Parin yön vierailu oli kuitenkin sujunut ilmeisen hienosti, tai sitten minulle ei kerrota kaikkea. Kova helle oli tietysti omiaan rauhoittamaan Otson menoa, mutta onhan se oikeasti muutenkin jo aika mallikelpoinen berniherra. Nallen vierailu oli mennyt juuri niin mukavasti kuin aina; se oli tehnyt pitkiä lenkkejä, käynyt uimassa ja nauttinut jakamattomasta huomiosta täysin rinnoin.

Nyt vietämme lomaviikkoa kovan helteen puristuksessa. Mutta uuden "perheenjäsenemme" ansiosta olemme käyneet vilvoittelemassa koirarannalla ja kahlailemassa koirapolun lammikolla -tosin Nalle hoitaa kaiken kahlailun, Otso ei laita tassuakaan veteen jos ei ole pakko. Pojat ovat saaneet makoilla kotipihan varjossa, sinne ne siirrettiin pois meneillään olevan remontin alta; molemmat kuin tahtovat olla aikamoisia "neuvonantajia" remonttiasioissa.

Viikko aloitettiin Nallen kannalta ikävästi; se joutui viimenkin trimmaukseen. Jostain syystä normaalisti toukokuussa tehtävä trimmaus venähti pahasti, ja Nalle olikin jo aikamoisessa pörrökunnossa. Mummu ehti jo haukkua Nallea rumaksi, mutta ihan tuolle linjalle en lähde :-) Päättäköön kukin itse; ennen ja jälkeen kuvat tässä ohessa. Itse pidän hiukan pörröisestä Nallesta, mutta toki myönnän, että nyt oltiin jo ohitettu "hiukan pörröinen" -vaihe. Otsokaan ei trimmaajan käsiltä täysin välty; sille varattiin pesu ja föönaus heinäkuun lopulle, tarkoitus nimittäin on mennä elokuun alussa oikein viralliseen näyttelyyn! Meillä on nyt kuukausi aikaa opetella näyttelytapoja, harmi vain että en itsekään oikein ymmärrä mitä siellä kuuluisi tehdä; paitsi tietysti seisoa nätisti.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Rantsulla

Edellisessä postauksessa jäi kertomatta meille tärkeä uutinen; juuri ennen juhannusta saimme nelipyöräisen "perheenjäsenen". Vaikka olenkin yrittänyt pienentää hiilijalanjälkeäni mahdollisimman tehokkaasti, totesin auton auttavan arkeamme niiiiiiiin paljon, että päädyin hankkimaan koirille oman menopelin :-) Nallen kanssa oli vielä helppoa kulkea julkisilla, mutta kahden koiran kanssa en mokomaan enää lähtenyt. Olimme aina muiden kuljetusten varassa, ja paljon menoja jätin väliin koska en alituiseen jaksanut olla kerjäämässä kyytiä. Aikanaan jouduimme Nallen agilitynkin lopettamaan autottomuuden takia.

Mutta nyt kaikki on toisin :-) Juhannuksena tosiaan huristelimme omalla kyydillämme tyttöystäviä tapaamaan ja tänään lähdimme työpäivän jälkeen Yyteriin nauttimaan kauniista kesäpäivästä. Pori tosiaan tarjoaa koiraväelle hienon koirien uimarannan aivan Yyterin hiekkadyynien vieressä. Paikka on kertakaikkiaan upea! Tosinaan saa nauttia pitkästä hiekkarannasta ihan oman väen kesken, mutta tänään rannalla oli hellepäivää viettämässä aikamoinen koiramäärä. Löysimme kuitenkin oman kolomme rannalla; heittelin veteen lelua jota Nalle nouti uupumatta minulle. Otso ei oikein koko touhua ymmärtänyt, kunnes tajusi että aina kun Nalle tuo lelun minulle takaisin, se saa namin -sitten sekin innostui hiukan kahlaamaan lelun perässä. En yleensä palkkaa lelun tuomisesta namilla, mutta nyt olikin juuri tarkoitus näyttää Otsolle, miten mukavaa on tuoda minulle tavaroita :-)

Nalle ei ole koskaan erityisesti pitänyt vedestä; uimaan se ei suostu kuin pakolla, mutta kahlailu on kivaa. Tänään sillä ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia hakea lelua aika syvältäkin vedestä. Otso oli minulle yllätys; tämä oli ensimmäinen kerta kun sillä oli mahdollisuus uida ja Otso näytti siltä että ei voisi vähempää kiinnostaa. Pari kertaa se meni lelun perässä veteen, mutta se ei suostunut menemään lainkaan niin syvälle kuin Nalle -vaikka Otsolle vesi silloinkaan tuskin yletti edes polviin. Ei siis tullut vesipetoa tästäkään koirasta.

Alla pari huonoa otosta rantaleikeistä, jostain syystä kaikista kuvista tuli puuroa :-(


sunnuntai 21. kesäkuuta 2009

Koiramainen juhannus

Karhunpoikien tyttöystävät, Assi ja Ronja, muuttivat suureksi suruksemme keväällä pois Karhukaupungista. Iloinen jälleennäkeminen koitti juhannuksena, kun matkasimme tapaamaan tyttöjä Hämeeseen. Pojat taisivat hiukan yllättyä kun tyttöystävien määrä olikin yllättäen kasvanut yhdellä; laumaan oli liittynyt pikkuinen collietyttö Isla, ikää nyt 3 kuukautta.

Juhannus sujui viiden koiran kanssa yllättävänkin mallikkaasti. Nalle oli aluksi turhankin kiinnostunut Islasta, mutta pikkuinen pentu antoi niin paljon hammasta terrierille, että Nalle hyvin nopeasti päätyi pysymään mahdollisimman kaukana terävistä pentuhampaista. Otsoa kuuli myös tyttöjen "kutsun" ja jaakasi Ronjaa aikansa. Sekä Ronja että Assi alkavat olla aika heiveröisessä kunnossa, joten jouduimme vahtimaan tarkkaan ettei Otso päässyt liian läheisiin väleihin tyttöjen kanssa. Tosin Assi on aina pitänyt niin kipakasti kiinni omasta reviiristään, että sen pojat jättävät automaattisesti rauhaan.

Ilmat olivat pääasiassa aivan kauheat, kaatosadetta toista vuorokautta putkeen, joten pysyttelimme lähinnä sisätiloissa. Sunnuntaina saimme kuitenkin nauttia auringosta ja teimme mukavan metsäretken järvimaisemissa.




sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Syntymäpäivät

Nalle täyttää tänään 5 vuotta, ja jälleen kerran voi ihmetellä ajan nopeaa kulumista. Juurihan tuo oli pienen pieni, syötävän suloinen pentu.

Syntymäpäivän ilma oli sateinen, mutta onnistuimme tekemään heti aamulla pitkän lenkin kastumatta. Perinteinen synttärikuvakin saatiin otettua, vaikka hiukan vettä tihuttikin.

Lahjaksi Nalle sai "omaa aikaa", eli leikimme sen kanssa kaksin pihassa. Nalle on oikeastaan täysin lopettanut leikkimisen Otson tultua; ja mikäs ihme tuo on kun "pikkuveli" jyrää kaikki leikit ja vie kaikki lelut. Nalle sai uuden lelun ja kyllä sillä leikittiinkin! Ensin kiskottiin ja noudettiin kunnon tovi, kunnes lelun kohtaloksi tuli odotettu suolestus -ja mikäs siinä, pääasia että Nalle sai toteuttaa itseään.

Otsokin sai lopulta luvan tulla pihalle; pitihän sitä vielä yhteiskuvakin ottaa.


Muistin virkistykseksi kuva viime vuoden synttäreiltä; hiukan on Otsoon tullut kokoa :-)


Kuva oli silloin pakko ottaa seisaaltaan yläviistosta, sillä aina kun kyykistyin, Otso ryntäsi syliin... Kuvasta näkee myös sen, että normaalisti Nalle on ollut paljon siistimpi kesäkuussa; tämän kevään trimmaus on vielä tekemättä. Myöhäiseksi on mennyt, kuten viime vuoden lopullakin, mutta aika trimmaajalle on sentään jo varattu.