Otsosta on kuoriutunut teinipoika, hormonihyrrä. Edellisiviikolla se ulvoi öisin, tämän tosin pistin ensin täysikuun piikkiin. Mutta viimeistään eilinen Match Show -keikauksemme paljasti, että hormoneista olikin kyse, ei suinkaan kuunvaihtelusta.
Raikkaan sunnuntaipäivän kunniaksi suuntasin tosiaan Otson kanssa kohti ensimmäistä yhteistä Match Showtamme. Ajattelin että se olisi hyvä tilaisuus Otsolle tavata paljon erilaisia koiria siten, että Nalle ei olisi mukana "opettamassa" huonoja tapoja eli rähinää ja haukkumista. No, ei Otso haukkunut kertaakaan, ei rähissyt. Sen sijaan se veti, kiskoi, rynni ja teki muutenkin kaikkensa päästäkseen ihanien neitojen läheisyyteen. Keväthuumasta kertoo hyvin se, että ikinälkäiselle bernipojalle eivät edes namit enää maistuneet :-) Kaikki tämä tietysti aiheutti sen, että kontaktikävely tahi mikään muukaan kaunis käytös ei tullut kuuloonkaan; viihdytimme yleisöä kehässä jonkinsorttisella "valjakko/husky" -näytöksellä -Otso kiskoi, minä seurasin juosten perässä ja sain meidät nippanappa pidettyä kehän sisällä... Sininen nauha tuli kotiinviemisiksi.
Nalle ei suinkaan joutunut mököttämään yksin kotona kun me Otson kanssa edustimme; se pääsi pitkälle lenkille lempihoitotädin kanssa. Lenkkeily maistui Nallelle, vaikka se ei nyt olekaan ihan kunnossa. Lauantaina sillä oli ripuli, maanantaina taas ulos ei tullut mitään vaikka pieni koira yritti pusertaa minkä pystyi. Nyt pieni russeli on riisikuurilla, toivottavasti huomenna se voi jo paremmin.
