Päiväretkellä

Mitäpä sitä tehdä kauniina tammikuisena lauantaina kuin mukava metsäretki :-)

Palloleikki

Vuodenvaihteen juhlahumussa

Karhunpoikien joulu sujui perinteisesti, Otsolle perinteet tietysti olivat uusia :-) Jouluaattona tehtiin metsälenkki ja poltettiin energiaa rauhallisen aattoillan toivossa. Tällä aamulenkillä Otso taisi tajuta mistä on kyse kun mennään metsään ja päästään hihnasta irti; tähän saakka se on aina keskittynyt Nallen jahtaamiseen ja painileikkeihin, nyt se tajusi että voikin kulkea rauhassa eteenpäin ja haistella ympäristöä.

Jouluaattoilta sujui hienosti -tai no ainakin suhteellisen rauhallisesti. Olin ennakoinut sen verran, että ostin Otsolle joululahjaksi piiiiiiiitkäään puruluun. Suunnitelmani toimi hienosti, Otso keskittyi lähinnä luun syömiseen :-)

Nalle istui koko illan äidin sylissä tärisemässä, se muistaa edelleen viimesyksyisen "kolinapurkkihoidon", jolla lopetettiin sen ja Pepin sisärähinät. Aina kun Pepi on paikalla, Nalle luimii jonkun sylissä tärisemässä. Pepi väijyi Otson luuta, mutta pääosin kaikki koirat viettivät iltaa toisiaan huomioimatta. Jossain vaiheessa iltaa Otso katosi; se löytyi eteisestä nukkumasta kenkien keskeltä -taisi olla talon viilein paikka.

Uudenvuodenaattona teimme jotain todella jännittävää: matkustimme junalla Tampereelle. Olen matkustanut Nallen kanssa ainoastaan linja-autolla lyhyitä matkoja, mutta nyt uskaltauduin 1,5 tunnin jännitysmatkalle :-) Matka sujui todella hienosti vaikka samaan vaunuun osui kolmaskin koira; onneksi Nalle ja Otso eivät nähneet sitä, kuulivat vain tuhinan vaunun toisesta päästä.

Tampereella meitä oli vastassa Assi emäntänsä kanssa; Ronja oli jätetty kotiin meitä odottamaan -vietimme siis vuodenvaihteen tyttöystävien kanssa kauniissa hämäläisessä maalaismaisemassa. Vierailumme sujui mukavasti, vaikkakin Otson heräävät hormonit aiheuttivatkin Ronjalle harmia. Se raukka joutuu aina poikien ihailun kohteeksi; pari vuotta sitten Nalle piiritti Ronjaa väsymättä, nyt oli Otson vuoro. 14 -vuotias dalmatialainen ei vain jaksa ison ihailijansa hellyydenosoituksia; Ronja on pienessä ajassa kuuroutunut lähes täysin ja sen takajalat eivät kanna enää kovin hyvin. Jouduimme alituiseen komentamaan Otsoa pois Ronjan kimpusta; tosin ikäneito komensi ihailijaansa itsekin aika kipakasti :-)

Aattoilta meni hienosti, sen kummemmin Nalle kuin Otsokaan eivät raketeista häiriintyneet vaikka olivat niitä oikein ulkona ihailemassa. Assi, joka pelkää kovasti raketteja, oli myös yllättävän rauhallinen koko illan. Torstaina teimme pitkän lenkin kirpeässä pakkaskelissä ja sen jälkeen olikin hyvä palata kotiin. Otso nukahti jo ennen kuin juna oli lähtenyt asemalta, Nalle oli levottomampi. Kotiin päästyämme koirat ovat nukkuneet, nukkuneet ja nukkuneet -tällaisia retkiä siis pitää tehdä useammin :-) Vuosi 2009 on mukavasti korkattu alkaneeksi.