Karhunpoikien kanssa on yritetty ahkerasti lenkkeillä, vaikka kelit ovat olleet kaikkea muuta kuin suotuisia. Syksy on ehdottomasti mukavinta aikaa metsäsamoiluihin, tosin kohta saadaan väistellä metsästäjiä -viime syksynä onnistuimme kerran kävelemään suoraan hirviväijyyn! Seesteistä syksyä ovat viime aikoina värittäneet emännän hermoja raastaneet kakkajutut.
Nalle on tuntunut unohtaneen mitä tarkoitetaan sisäsiisteydellä. Syy ei kuitenkaan taida olla russelipojan äkillinen muistihäiriö tai mielen osoittaminen, vaan syyttävä sormi sojottaa kohti ruokavaliota. Kesäkuussa aloitettu eliminaatiodieetti sekoittaa Nallen aineenvaihdunnan joka kerta kun olen vaihtanut sille tarjottavia ruoka-aineita. Tähän mennessä on kokeiltu perunaa, ohraa, riisiä, kalaa, (lohta ja seitiä), poroa ja uusimpana sikanautaa (onhan se joku eläin, onhan...); näistä peruna ja poro ovat pahiten sekoittaneet Nallen mahan. Tavaraa on tullut ulos sellaista vauhtia, että ulkoilutus ei ole pysynyt perässä -siispä lattioilta on saanut siivota kasan jos toisenkin :-( Perunaa kokeiltiin heti kesäkuussa, poroa Nalle on syönyt viimeisen kuukauden ja sen aikana ongelmat ryöpsähtivät jälleen lattioille. Allergiaa poro ei aiheuttanut, mutta taidamme silti unohtaa sen jatkossa ruokavaliosta. Mikään tähän mennessä annetuista ruoka-aineista ei ole aiheuttanut Nallessa minkään näköistä allergista reaktiota, alan pikkuhiljaa kallistua vehnän tai varastopunkin kannalle. Nalle itse on erittäin onnellinen dieettiruokailija; se on aina ruoka-aikaan haukkana paikalla, ennen vanhaan sitä piti joskus hiukan houkutella syömään mutta nyt ei sitä ongelmaa ole. Itseäni kyllästyttää toisinaan se alituinen riisin/kalan/jonkun muun keittely, mutta pääasia on että pieni koira on kunnossa. Taidan pikkuhijaa laajentaa ruokarepertuaaria ja tehdä Nallelle vaikka Yrjölän puuroa -katsotaan sitten miten käy kun ruoka-aineita onkin yht´äkkiä useampia. Lohen ja poron ostin muuten KennelRehulta; heidän valikoimastaan löytyy vielä monta sopivaa ruoka-ainetta mikäli eliminaatiodieettiä jatkamme pitkään. Tosin lähikaupan pakastealtaassakin näytti olevan kengurua joten kyllä näitä sortteja löytyy :-)
Otson kanssa olemme jatkaneet agilityä mukavasti menneen kesän alkeiskurssin jälkeen. Syystreenit eivät sitten olekaan sujuneet yhtään niin mallikkaasti. Syksyn ekalla treenikerralla Otso karkasi seuramme harjoitushalllista kahdesti! Ja sen ajan jonka herra suvaitsi olla kentällä, sen korvat ja ajatukset olivat ilmeisesti jossain rinnakkaistodellisuudessa; mitään se ei kuullut tai totellut. Olin vielä treenien alussa ponnekkaasti todennut, että ei Otso mihinkään karkaa -juu ei tosiaan. Toisaalta hyvä ettei mokoma tuota vielä kesällä keksinyt; kesätreenipaikka on vilkkaiden ajoteiden varrella, halli taas sijaitsee metsän siimeksessä; parempi siellä on tolkku poissa juoksennella kuin autojen keskellä.
Karkailu jäi yhteen kertaan (kop kop), mutta "parempaa" oli tulossa; tällä viikolla Otso ilahdutti kanssatreenaajia vääntämällä aikamoiset tortut keskelle kenttää -ja pitipä sitten vielä parit esteet merkatakin kaikeksi varmuudeksi. Taidetaan ensi kerralla ottaa omat pesuaineet mukaan kun niitä kuluu ihan urakalla. Ohjaajamme kertoi että hänen edellisessä treenipaikassaan jokaisesta merkkauksesta joutui pulittamaan 10 euron "sakon"; onneksi meillä ei vielä tuollaisia peritä -taitaisi olla taloudellisesti järkevämpää lopettaa treenit Otson kanssa siihen paikkaan...
Tässä vielä pieni videopätkä viimeisimmistä treeneistä (hetki ennen kakkakatastrofia). Ihan näin huonosti Otsolla ei aina mene, mutta kännykkään tietty tallentui tällainen ei-niin-paras -suoritus. Tuosta mielestäni kuitenkin näkee hyvin sen, miten Otso nauttii tekemisestä ja on tosi iloinen treenaaja -emäntää vain on niin kauhean vaikea jättää :-)
