Maalispörräystä

Otson 1 -vuotissyntymäpäivä vilahti ohi viime viikolla, muttei sentään juhlimatta. Matkustimme tapaamaan Tuikku -äitiä ja Ollie -veljeä. Alunperin myös siskojen piti osallistua synttäririehaan, mutta kuinkas kävikään: kaikilla tytöillä oli juoksuaika. Touhua riitti ihan kolmestaankin; Otso oli to-del-la kiinnostunut äidistään ja Olllie to-del-la kiinnostunut veljestään -aikamoista kolmiodraamaa siis :-) Mitään riitoja ei kumminkaan saatu aikaiseksi, vaan vietimme oikein mukavan lauantaipäivän. Tässä ohessa olevat kuvat on ottanut Otson kasvattaja.

Otso, Tuikku, Ollie

Nalle on viimeaikoina kunnostautunut jälleen mököttämisessä ja mielenosoittamisessa. Se mököttää ulkona pihakuusen juuressa, eikä suostu tulemaan sisälle vaikka miten maanittelisin tai komentaisin. Kuusi on sen verran iso, että en saa pikkuterrieristä kiinni kun se oikein murjottaa puun juurella. No, ongelma ratkaistu sillä että pieni koira ei enää pääse vapaana kuljeksimaan omassa pihassa. Mököttämisen syy ei ole minulle oikein valjennut, kunhan nyt vain mullitellaan ja ollaan hankalia. Viime viikolla Nalle pitkästä aikaa onnistui karkaamaankin; päästän Otson arkiaamuisin herättyämme pihaan pissalle ja Nalle onnistui luikahtamaan tiistaiaamuna oven raosta Otson perässä. Annoin sen tassutella pihassa kun kuitenkin näin sen ikkunasta lähes koko ajan (pihakuusen taakse ei röntgenkatseeni yllä). Mutta aamukahvin kanssa tarkkaavaisuus herpaantui kuitenkin hetkeksi ja pieni koira katosi näköpiiristä. Takki niskaan, kesälipokkaat paljaisiin jalkoihin ja ulos vain huomatakseni että Nalle ei ollut kuusen alla vaan portin takana kadulla. Minä lähdin sen perään ja toinen tietysti menee edellä karkuun. Otso ryntäsi perässä ja niin me kaikki menimme peräkanaa aamukuudelta pitkin kotikatua. Nalle alkoi kiihdyttää vauhtiaan, minä liukastelin kesäkengissä epätoivoisena perässä; onneksi Otso pisti paimenkoiravaihteen päälle ja juoksi Nallen kiinni. Mutta eivät ne minun luokseni tulleet, ehei. Vasta kun karjaisin todella vihaisesti poikien perään, Nalle äkisti kääntyi ja kipitti suoraan syliini :-)

Otso ja Tuikku -äiti

Otson askartelu- ja lukuharrastukset eivät ole valitettavasti osoittaneet minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Se on ilmeisesti sitä mieltä, että minä luen liikaa; revittyjen lehtien lisäksi on Otso-käsittelyn saanut Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirja sekä juuri ostamani, ei vielä edes luettu, Jan Fennellin Kuuntele koiraasi. Eli meillä ei mitään koirankasvatusopuksia lueta :-)

Otso 1 vuotta, 14.3.2009