Komee?

Otso-potso kävi trimmaajalla pesussa ja palasi takaisin siistittynä ja hyväntuoksuisena. Trimmaajan mukaan tämä vaiva nähtiin kuukautta liian myöhään näyttelyämme silmällä pitäen, mutta minä en jaksa moisia murehtia. JOS olisimme opetelleet kaunista näyttelykäytöstä ja JOS Otso osaisi käyttäytyä kauniisti muiden koirien lähellä, niin sitten kannattaisi ehkä miettiä onko turkkia puunattu oikeaan aikaan. Mutta koska Otso haluaa rakastaa kaikkia ja emäntä mieluummin heittää frisbeeetä koiralleen kuin asettelee sen jalkoja pönötysasentoon, niin ei me sitten veren maku suussa näyttäydytäkään. Yritetään olla nolaamatta itseämme ja häiritsemättä niiden kehäkettujen suorituksia :-) (Vaikka tietty minä toivon jotain kauniin väristä nauhaa kotiintuomisiksi...)

Tyttölöi

Karhunpojat saivat mieluisia vieraita viikonlopuksi; tyttöystävät saapuivat meille kyläilemään. Assia ja Ronjaa oli kiva nähdä, mutta erikoisen hauskaa oli Islan tapaaminen. Juhannuksena Isla sai Nallen hermoromahduksen partaalle terävillä hampaillaan, mutta nyt oli meno aivan toinen. Isla ja Nalle löysivät yhteisen sävelen ja niistä tuli hyvät leikkikaverit. Nalle oli varmasti innoissaan kun viimein löytyi oman kokoinen leikkikaveri joka ei jyrää kaikkia leikkejä.

Lenkeillä koirat saivat olla yhdessä, mutta kotioloissa ne pidettiin erillään -lähinnä Otson takia. Isla on vielä sen verran pikkuinen että se ei kestä Otson hellyyden osoituksia ja Assi sekä Ronja taas ovat niin vanhoja, että ne horjuivat jo Otson katseestakin. Kunhan Isla hiukan vielä kasvaa, niin se osaa laittaa paremmin kampoihin eikä meidän tarvitse turvautua näin äärimmäiseen eristämiseen. Koirarannallakin Otso-raukka oli ainut joka joutui olemaan kiinni hihnassa koko ajan kun muut koirat kirmasivat pitkin poikin hiekkarantaa.

Jazzeilla

Haloo haloo, Otso täällä soittelee

Olen ilmeisesti kerjännyt itselleni hankaluuksia kun olen mennyt viime aikoina useampaankin eri otteeseen ihan ääneen sanomaan että Otso on jo selvästi rauhoittunut, eikä tuhoa enää lainkaan niin paljoa paikkoja. Eihän tuommoista saa ääneen mennä sanomaan! Tiistaina Otso oli saanut jonkun energiapiikin ja hieman touhunnut kaikenlaista pientä, ainakin seuraavia juttuja:

• paperikassillinen jätepaperia oli luettu läpi. Tai ehkäpä kyseessä olikin jonkunlainen tilataideteos; paperia kun oli hienosti levitelty kauttaaltaan alakerrassa. Tästä kaikesta voisi syntyä kysymys siitä, miksi Otson ulottuville on jätetty kassillinen paperia? Vaikea kysymys, johon ei vielä ole löytynyt vastausta.
  
  
• askartelu /taiteen tekeminen on rankkaa puuhaa ja raavaammallakin koiralla saattaa tulla nälkä kaiken touhun keskellä. Koska ruoka-automaatti oli töissä, joutui Otso itse ruokkimaan itsensä. Puolikas kakko vei nälän mennessään; eikä sitä suinkaan kuiviltaan tarvinnut syödä; kakon kääreenä olleet paperi- ja muovipussi maistuivat mukavilta myös.
  
  
• kaiken taiteilun ja aterioinnin jälkeen olisikin kiva kertoa jollekin mitä kaikkea on päivän aikana tullut puuhattua. Ruoka-automaatti on edelleen töissä, mutta onneksi kotoa löytyy hänen opintoihinsa liittyviä haastatteluja varten lainaama matkapuhelin; sillähän voisi hiukan soitella. Puhelin oli otettu esiin laatikostaan joka oli muovipussissa. Ja "soiteltu" oli niin urakalla, että sillä puhelimella ei enää koskaan yhtään puhelua tehdä. SIM-kortti oli ainut ehjänä säilynyt osa, laturistakin oli johto napattu irti.

Tänään kävimme koko porukalla eläinlääkärissä rokotuksia hakemassa. Käynnillä odotin eniten Otson punnitsemista. Olen jo pidemmän aikaa ollut siinä käsityksessä, että 40 kilon raja on ylitetty; tästä syystä olinkin enemmän kuin yllättynyt kun vaaka antoi tulokseksi nippa nappa 35 kiloa! Kevyt puuha-peteni sai terveen paperit, mitä nyt hampaissa oli jo hammaskiven alkua. Itselleni iski välittömästi huono koiranomistaja -tunne: olenko pitänyt Otsoa nälässä, eikö sen pitäisi jo painaa paljon enemmän? Enkö anna sille oikeanlaista ruokaa jos hammaskiveäkin on jo tulossa?

Nalle oli keventynyt muutamalla sadalla grammalla ja se on hyvä se. Paino on nyt 7,2 kiloa -mitä lähempänä 7 kiloa ollaan, sitä parempi -sutjakka poikahan tuo on. Nalle osaa aika hyvin itse säännöstellä syömisiään; se pitää paastoja aina silloin tällöin -tästä olen vuosien varrella oppinut olemaan huolestumatta. Sydäntä lääkäri kuunteli kauan ja sainkin hiukan lisävalaistusta keväällä löytyneeseen sivuääneen. Lääkäri kertoi että jos/kun (en muista kumpi) ajatellaan sivuäänien vakavuutta asteikolla 0-6, niin Nallen sivuääni on 1 -ja tässä tapauksessa pieni luku on hyvä. Saimme ohjeeksi käydä kerran vuodessa kuunteluttamassa sydäntä, seuraavaan rokotuskertaan kun on 3 vuotta aikaa, tai 2 mikäli osallistumme Kennelliiton tapahtumiin.

Posti toi tänään papereita Otson näyttelyä varten. Hauska sattuma oli että Otson näyttelynumero on 1406 eli Nallen syntymäpäivä! Toivottavasti tämä on hyvä enne...

Pönötystä

Tulipa otettua Nallesta oikein pönötyskuva, ekan kerran ikinä. Meillähän ei mitään seisomista opetella, joten olin ihmeissäni että näinkin ryhdikäs kuva saatiin otettua. Pöydällä Nalle seisoo koska assari-Otso oli muuten hiukan liikaa touhussa mukana :-)

Huh hellettä!

Pojat pääsivät hoitoon viikonlopuksi, kun minä piipahdin lomamatkalla. Hoitajien hermoja säästääkseni pojat "sijoitettiin" erilleen; Nalle pääsi lempihoitotätinsä luokse ja Otso teki invaasion vanhempieni luokse. Otson eloa jännitin kovasti -mutta niin jännittivät kyllä hoitajatkin :-) Otso ei ole paljoa ollut minusta erossa, yhden yövierailun verran harjoitellut itsenäistä koiranelämää. Parin yön vierailu oli kuitenkin sujunut ilmeisen hienosti, tai sitten minulle ei kerrota kaikkea. Kova helle oli tietysti omiaan rauhoittamaan Otson menoa, mutta onhan se oikeasti muutenkin jo aika mallikelpoinen berniherra. Nallen vierailu oli mennyt juuri niin mukavasti kuin aina; se oli tehnyt pitkiä lenkkejä, käynyt uimassa ja nauttinut jakamattomasta huomiosta täysin rinnoin.

Nyt vietämme lomaviikkoa kovan helteen puristuksessa. Mutta uuden "perheenjäsenemme" ansiosta olemme käyneet vilvoittelemassa koirarannalla ja kahlailemassa koirapolun lammikolla -tosin Nalle hoitaa kaiken kahlailun, Otso ei laita tassuakaan veteen jos ei ole pakko. Pojat ovat saaneet makoilla kotipihan varjossa, sinne ne siirrettiin pois meneillään olevan remontin alta; molemmat kuin tahtovat olla aikamoisia "neuvonantajia" remonttiasioissa.

Viikko aloitettiin Nallen kannalta ikävästi; se joutui viimenkin trimmaukseen. Jostain syystä normaalisti toukokuussa tehtävä trimmaus venähti pahasti, ja Nalle olikin jo aikamoisessa pörrökunnossa. Mummu ehti jo haukkua Nallea rumaksi, mutta ihan tuolle linjalle en lähde :-) Päättäköön kukin itse; ennen ja jälkeen kuvat tässä ohessa. Itse pidän hiukan pörröisestä Nallesta, mutta toki myönnän, että nyt oltiin jo ohitettu "hiukan pörröinen" -vaihe. Otsokaan ei trimmaajan käsiltä täysin välty; sille varattiin pesu ja föönaus heinäkuun lopulle, tarkoitus nimittäin on mennä elokuun alussa oikein viralliseen näyttelyyn! Meillä on nyt kuukausi aikaa opetella näyttelytapoja, harmi vain että en itsekään oikein ymmärrä mitä siellä kuuluisi tehdä; paitsi tietysti seisoa nätisti.