Aattoaamun terveiset koirapolulta

Ne leikkivät sittenkin

Minulla oli pitkään sellainen olo, että Nalle ja Otso eivät leikkineet keskenään ollenkaan; tai tehneet sen kummemmin mitään muutakaan yhdessä. Nyt kuitenkin kahtena päivänä pojat ovat leikkineet sekä takaa-ajoa pihassa että "sidoste-sukkaa" sisällä :-) Sidostesukka eli vetoleikki on aika huvittavaa katsottavaa; Otson ei siinä paljoa tarvitse mitään tehdä; kunhan pitää hampaat sen verran yhdessä ettei ote lipsu...

Leikkihetki kännykällä ikuistettuna hämärässä huoneessa (=huonot kuvat)

Mekin tehtiin tämmöinen

Send your own ElfYourself eCards

Joulukuuta

Joulukuun alussa Otso lopetti viimein sisälle pissaamisen -ja oli kyllä jo aikakin. Poikien sisäsiistiytymisen ero oli siis huimat 4 kuukautta! Samoihin aikoihin alkoi myös jalka nousta lenkillä, tosin nyt jalka nousee vasta pari kertaa/lenkki ja usein Otso etenee samalla kun jalka on pystyssä -taitava poika siis :-)

Lenkkeilyyn Otso on nyt keksinyt tyhmän lisäaktiviteetin. Se hyppii minua päin, kiskooo hihnastaan ja yrittää napata kakkapusseja. Varsinkin lenkin alussa tätä riekkumista tapahtuu joka ikinen kerta. Olen napannut pannan ja hihnan yhtymäkohdasta kiinni ja taluttanut Otsoa siitä -se ei pääse nousemaan yhtään takatassuilleen eikä myöskään heiluttamaan päätään liiaksi. Näin kun edetään muutaman kymmenen metriä niin Otso jälleen muistaa miten sitä pitääkään hihnassa kulkea.

Pojat pääsivät jälleen mukaan partiotapahtumaankin. Osallistuimme Satakunnan Partiolaisten vihoviimeiselle iltanuotiolle, joka järjestettiin mukavasti aivan Porin ydinkeskustassa Eetunaukiolla. Nalle yleensä tuskastuu nopeasti tilanteissa joissa vain seisoskellaan; se aloittaa vinkumisen, hyppimisen ja vetämisen pitkästymisen merkiksi. Nyt kuitenkin sattui niin mukavasti että Taina ja Esa olivat paikalla ilman Pepiä, joten paikalla oli kaksi syliä joissa oli russelinkokoinen aukko. Nalle siis nautti täysillä saamastaan erityishuomiosta. Otso sen sijaan näytti haukkumisenlahjansa ja antoi pientä ääninäytettä; onneksi partiolaisistakin lähtee ääntä :-) Otso on muutenkin selvästi ihastunut haukkumiseen; sillä on todella kuuluva ääni jota käyttää erittäin mielellään.

Nalle pääsi viimein trimmaukseen; perinteiset ennen ja jälkeen -kuvat tässä yllä ja alla. Nalle tuntui siistittynä erityisen pieneltä, pörrökarva kasvattaa sen korkeutta ja leveyttä aika paljon. Jaksan joka kerta hämmästellä miten erilaiselta pieni russelini tuntuu trimmauksen jälkeen. Lyhyt turkki paljasti että Nallen linjat ovat kunnossa; olen pelännyt sen pulskistuneen hieman Otson tulon jälkeen, mutta hyvältä näytti. Mummuhan on ollut koko ajan sitä mieltä että Nalle kutistuu kun Otso syö kaikki ruoat. Otsokin oli selvästi sitä mieltä että jotain on muuttunut; niin paljon se Nallea haisteli.

Otso-koira sai korvauksia

Hyvänen aika, marraskuu ja lunta maassa; ihan kuin maailmankirjat olisivat sekaisin. Viime vuoden vehreältä marraskuulta on tämä alla oleva kuva juuri trimmatusta Nallesta:

Tämän syksyn trimmaus on edelleen tekemättä, nyt karva alkaa olla jo "kypsä" nyppimiselle. Mutta nyt tuntuu hassulta viedä pieni koira siistittäväksi -nythän juuri saa olla karvaa ympärillä kun lunta on Nallen kokoon nähden aikas reippaasti. Lauantaina kävimme pitkästä aikaa kiertämässä Porin metsän koiralenkin, ja silloin lunta oli vielä pikkutippa:

Parin viikon takainen patteriseikkailumme sai päätöksen tänään. Koitin nimitäin kepillä jäätä ja laitoin vakuutusyhtiööni korvaushakemuksen Otson röntgenkuvauskuluista. Koirat on vakuutettu sairauden ja tapaturman (sekä kuoleman) varalle, mutta ajattelin että vakuutusyhtiö ei ihan hevillä pitäisi patterinetsintää "tapaturman tai sairauden hoitamisena". Mutta niinpäs vain kävi, että tänään postiluukusta kolahti vakuutuspäätös jossa luvattiin korvata kulut "Otso-koiran vatsan kuvauksesta". Jostain syystä minusta tuo em. ilmaisu oli kovin hellyttävä. Kiitos ja kumarrus ystävälliselle vakuutusyhtiölle!

Mukavasta korvauspäätöskestä innostuneena voisinkin kirjoitella muutaman muunkin hakemuksen, mitäköhän sanoisivat näistä Otson "harrastuksista":

Fiskarsin kynsisakset, koirien kynsisakset ja
mitä Nallen pannasta oli jäljellä maanantaisen työpäivän jälkeen....

Eteisen muovimatto ja mestari itse

Ja ei, en tietoisesti jätä Otson askarelltavaksi otsalamppuja, saksia, kaukosäätimiä tai mitään muutakaan; ilmeisesti en vieläkään vain tajua miten ulottuva koira minulla nyt on talossa -ja miten kovin kiinnostunut se on kaikesta mitä näkyvillä on. Ehkä jonain päivänä vielä opin laittamaan kaiken irtaimen lukkojen taakse :-) Otson sisko on kuulemma myös alkanut harrastaa sähkötöitä, joten taitaa tämä viehtymys kulkea suvussa...

Energiapatukka

Otso on ilmeisesti kärsinyt energian puutteesta viime aikoina. Ensin se repi juuri keittiöremontin yhteydessä uusittua johtoa irti seinästä ja puri melkein läpi asti; onneksi ei siinä sitten mitenkään ollut käynyt. Noh, sähkömies kääri vioittuneet johdot paksun muoviputken sisään -ja kaksi päivää myöhemmin Otso oli jälleen kiskonut johdon seinästä ja purrut putket lommoille.

Maanantaina minua odotti jälleen uusi yllätys kotona: Otso oli Houdinin lailla keplotellut itsensä koiraportin toiselle puolelle; eli Nallen valtakuntaan yläkertaan. Vielä minulle on aikamoinen arvoitus miten Otso itsensä portin läpi siirsi, sillä portti oli paikallaan, enkä usko että kömpelö karvaturri kovinkaan helposti olisi kivunnut portin yli -tai ainakin siinä vaiheessa olisin uskonut portin kaatuvan.

Yläkerrassa Otso olikin sitten ilmeisimmin ottanut ilon irti; vierashuoneen lattia lainehti pissasta, rappusta oli järsitty ja otsalamppuni oli totaalisen syöty. Murehdinkin ensin hetken hyvän lamppuni kohtaloa kunnes hoksasin lattialla lojuvat patterit. Yksi patteri, toinen patteri -ja sitten ei enää lisää pattereita. Apua, misssä on kaksi patteria! En löytänyt mistään puuttuvia pattereita; soitto Partiokauppan varmensi sen että pattereita oli hukassa vain yksi. Soitto eläinlääkärille paljasti että siinäkin oli yksi liikaa. Onneksi eläinlääkärimme lupasi ottaa meidät heti vastaan, joten lampsin Otson kanssa vastaanotolle. Röntgenkuvia otettiin 4, ja mitään erikoista ei koiran sisuksista löytynyt (ei edes niitä otsalampun palasia). Tyhjä vatsa oli tietysti helpotus, sillä patteri mahassa olisi tietänyt leikkausta. Mutta mutta: missä se patteri on? Onko se jossain oven takana josta Otso löytää sen huomenna? Onko se nyt jo Nallen mahassa? Pidän kyllä Nallea niin fiksuna, että en usko sen moisia energiapatukoita syövän, mutta entäs jos kuitenkin vaikka hiukan Otson kiusaksi?

Voin vain toivoa, että Otson energianhimo pikkuhiljaa laantuu; minä tarvitsen vankempaa sähköjohtoa ja uuden otsalampun -pitänee kirjoittaa joulupukille...

Otso

Vielä muutama kuva viikonlopun partioretkeltä; kuvat otti ja julkaisuluvan antoi Kaisa L.

Kynsiongelmia ja retkitunnelmia

Keväällä Nallelta murtui pahasti oikean tassun kannuskynsi ja nyt meni sitten sama vasemmasta. Kynsi oli taittunut pahasti ihan pystyyn kun huomasin Nallen nilkutuksen. Luultavasti syynä on jälleen ollut se, että leikkaan kynsiä liian harvoin ja kannuskynsi on kasvanut liian pitkäksi; sitten se helposti tarttuukin kiinni vaikka mihin ja taittuu. Koska Nalle ei anna tassuihinsa muutenkaan koskea ja varsinkin kun siellä on kipuja, vein sen lääkäriin tarkistusta varten. Kävimme lääkärillä perjantai-iltapäivällä; vielä aamulla töröttänyt kynsi oli päivän aikana lähtenyt itsekseen (vaiko Otson avustamana?), joten lääkärin ei tarvinnut kuin katsastaa tilanne. Jäljelle jäänyt nysä punoitti niin pahasti, että Nalle sai 10 päivän antibioottikuurin tulehduksia estämään. Ilmeisesti nysä ei ole kipeä, sillä Nalle ei nilkuta tai erityisesti nuoleskele sitä. Nyt on sitten molemmat kannuskynnet onnistuttu taittamaan/murtamaan puolen vuoden sisällä; toivottavasti enää ei näissä merkeissä tarvitse lääkärillä käydä.

Lauantaina Nalle pääsi hoitoon ja Otso kanssani partioretkelle. Alun perin olin ajatellut viedä molemmat pojat hoitoon, mutta en vielä tohtinutkaan jättää kahta turrea kaitsettavaksi. Otso pääsi mukaan, sillä se osaa rauhoittua ihmisten keskellä paljon paremmin kuin Nalle joka pitkästyy helposti. Otso osoittautuikin varsin mallikkaaksi partiokoiraksi; se jaksoi ottaa vastaan kaikki sudenpentujen ja vähän vanhempienkin partiolaisten rapsutukset ja hellittelyt. Se poseerasi kiltisti kun kamerakännykät kuvasivat lähiotoksia; en osaa edes arvata kuinka monen Erätytön kotona on esitelty tänään kuvia Otsosta. Hellyttävä koira onnistui saamaan osansa tikkupullista, kun yksi jos toinenkin pullanpaistaja "vahingossa" tiputti pullanpaloja Otson nenän eteen....

Nallen syystrimmaus on perinteisesti tehty lokakuussa; karva on nytkin pöyheä ja pörrö, mutta ei irtoa vielä siihen tahtiin että voisin varata aikaa nypintään. Saas nähdä miten pitkälle loppuvuoteen trimmaus venyy, vai voiko nyppimisen tehdä vaikka karva ei vielä hyvin irtoakaan?

Kauhunhetkiä

Otso täyttää ensi viikolla jo 7 kuukautta ja pieniä merkkejä murrosiästä on näkyvissä. Tänään se sanoi ensimmäisen kerran vastaan Nallelle kun, isoveli tunkeutui ruokakipolle. Tähän saakka Nalle on tyynesti kävellyt ruokailevan Otson viereen ja Otso on kiltisti peruuttanut pois; pientä murinaa se on joskus päästänyt, mutta niin pientä ettei Nalle ole nähnyt tarpeelliseksi edes vastata siihen. Minä olen kyllä aina käynyt nostamassa Nallen pois, sillä en halua tynnyrin kokoista russelia ja kasvava berni kyllä ansaitsee kaiken ruokansa. Jos kupissa on ollut ihan vähän ruokaa jäljellä, olen antanut Nallen syödä sen johtajuusaseman vahvistamiseksi. Tänään kuitenkin Otso nosti kovan mekkalan ja jouduin menemään tilanteeseen väliin; enemmän siinä oli melua kuin mitään muuta ja tilanne raukesi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tämä oli kuitenkin minulle selvä merkki siitä, että pelkäämäni ajat ovat lähestymässä...

Otson leikit alkavat olla hiukan liian rajuja Nallelle; pieni koira jää täysin isomman jalkoihin. Fyysinen ylivoima on vienyt Nallelta täysin leikkihalut; pihassa olessammekin se yleensä kökkii rappusilla. Ja kyllähän minä sitä ymmärrän; jos Nalle uskaltautuu tepastelemaan pihamaalle, Otso hyökkää täysillä sen päälle, tarraa takajaloista ja riepottaa pientä koiraa. Eihän semmoinen nyt kivalta tunnu, vaikka leikkiähän se vain Otson mielestä on. Otso on kova tarrailija, jos se ei käy kiinni takajalkoihin, niin se on kiinni Nallen korvissa tai kurkussa. Otso tarvitsisi itsensä kokoisen leikkikaverin, valitettavasti tyttöystävistäkään ei ole oikein apua; ikäneidot eivät jaksa kauheasti pennun kanssa riehua. Assi nyt ei taida edes katsoa Otsoon päin, joten Ronja -raukka joutuu olemaan Otson energisyyden kohteena. Juoksuleikkejä Ronja hiukan jaksaa, mutta ei se painimaan enää pysty sillä takajalat eivät kestä enää moista. Enemmänkin noiden kahden leikki on sitä että Ronja yrittää hammastella Otsoa kauemmas ja siitähän nuorimies vasta innostuukin :-)

Koska Otso selvästi kaipaa kunnon leikkikaveria, vein sen läheiseen koirapuistoon; siellä onneksi sattui olemaankin sopivan kokoista seuraa. Hiukan jännää Otsolla aluksi oli, mutta kyllä se hiukan leikittyäkin sai. Nallea ei voi ottaa mukaan, sillä se haastaa kaikkien urosten kanssa riitaa; Otso varmasti pääsee toistekin puistoon purkamaan energiaa itsensä kokoisten kavereiden kanssa.

Tuossa kuukausi sitten kuvittelin jo hetken, että Otso olisi sisäsiisti, mutta mitä vielä. Joka ikinen arkipäivä sen täytyy pissata sisään työpäiväni aikana. Tiedän että se pystyisi olemaan pissaamatta, sillä öisin ei tarvitse sisälle pissailla. Olen ihan turhautunut tähän tilanteeseen; päätin että kokeilen jos kauhea messuaminen auttaisi. Eli kun olen tullut kotiin olen pissalammikon vieressä pitänyt kovaäänisen "luennon" Otsolle siitä miten tämmöinen ei kertakaikkiaan käy. Sitä on sitten pentuparka kuunnellut pää kallellaan. Ongelma tässä tavassa on ollut se, että Nallehan ei kestä minkäälaista äänenkorottamista. Esimerkiksi aikanaan agilityharjoituksissa se meni ihan paniikkin, jos joku huusi omalle koiralleen, vaikka miten kaukana olisivat olleet meistä. Nytkään Nalle ei ole mitenkään tajunnut sitä, että ei sitä toruta. Onnistuin sitten lisäämään Nallen ahdinkoa vielä toisella rangaistusmenetelmällä: suihkupullolla.

Tullessani kotiin päästän koirat aina pihaan pissalle; Otso on tietysti ihan riehakkaana jo siitä että tulen kotiin, mutta että vielä uloskin pääsee! Se hyökii Nallen kimppuun tosi rajusti ja vaikka kyse on leikistä, Nalle on ollut ihan hätää kärsimässä. Minä päätin ottaa suihkupullon kuistille valmiiksi ja suihkauttaa Otsoa jotta se jättäisi Nallen rauhaan. Nalle on tutustunut aikanaan ihan riittävästi suihkupulloon ja se panikoi heti sen nähdessään. Eli onnistuin nopeasti saamaan sellaisen tilanteen aikaiseksi, että kotiintuloni saivat Nallessa aikaan paniikkireaktion -taitava koiranomistaja kerrassaan! Tilanne kärjistyi tiistaina kun tulin töistä kotiin; päästin koirat pihalle ja nappasin suihkupullon käteeni. Nalle huomasi sen ja lähti välittömästi karkuun; se puski itsensä takapihan portin läpi ja lähti juoksemaan suoraan vilkaasti liikennöityä tietä kohti. Minä jätin Otson pihaan, sanoin sille odota ja lämäsin portin kiinni. Nalle ei huutoihini reagoinut vaan juoksi koravat luimussa kohti tietä jossa näin useamman auton lähetyvän. Onneksi etummaisen auton kuljettaja oli tarkkana liikenteessä, huomasi pienen koiran ja pysäytti juuri ajoissa. Tässä vaiheessa Nallenkin taisi hiukan havahtua, sillä samassa se kääntyi ja juoksi suoraan syliini. Sain pienen valkoisen terrierin ehjänä kotiin ja siihen loppuivat Otson rangaistukset.

Otso on sittenkin jatkanut koulunkäyntiä; tyttöystävien emäntä on käynyt sen kanssa tunneilla kun minä itse en ole ehtinyt. Koulunkäynnistä on ollut molemmille hyötyä, sillä saattaapa olla että Assi ja Ronjakin saavat jossain vaiheessa uutta seuraa... Löytyisiköhän vastaavasti Nallelle jostain agilityohjaaja, joka olisi valmis uhraamaan aikaa innokkaan terrierin kanssa harrastamiselle? Olemme nyt Nallen kanssa kahtena lauantaina liimautuneet tv:n ääreen katsomaan agilityn MM-kisakoosteita. Molemmat olemme tuijottaneet ruutua yhtä innokkaasti :-)

Lokakuu

Näyttelyreissulla

Sunnuntaina Otso täytti puoli vuotta. "Merkkipäivän" kunniaksi karvaturri pakattiin autoon ja huristelimme Riihimäelle epäviralliseen pentunäyttelyyn. Itse näyttely oli toissijainen syy, pääasia oli päästä tapaamaan Otson sisaruksia. Paikalle saapui yhtä lukuun ottamatta koko Immeressenin V-pentue. Olipa tosi hienoa nähdä, miten jokainen pentu oli selvästi omanlaisensa vaikka yhtäläisyyksiäkin toki löytyi. Olin yllättynyt siitä, että Otso oli edelleen toiseksi pienin pennuista eli Violaa lukuun ottamatta tytökin olivat Otsoa isompia.

Otson sarjassa (urospennut 5-7 kuukautta) oli yhteensä 4 koiraa, joista yksi tietysti velipoika Ollie. Kauheasti en osannut itse näyttelyä jännittää, vaikka murehdinkin etukäteen sitä, etten ole saanut opetettua Otsolle seisomista. Eipä moinen pikkuseikka ihan kauheasti pentunäyttelyssä vielä onneksi haittaa :-) Otso käyttäytyi mielestäni ihan mallikkaasti kehässä, hampaatkin näytti suht kiltisti.
Tuomari Hilkka Salohalla sijoitti Otson neljänneksi seuraavin arvosteluin: "Mittasuhteiltaan oikea. Ikäisekseen riittävän kehittynyt uros, jolla hyvä kallo ja kuono. Hyvä purenta ja silmät. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä luusto. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Lupaava karvapeite. Hyvä väritys. Liikkuu hieman ahtaasti takaa. Askel voisi olla pidempi. Hyvä luonne."

Näyttelykehien jälkeen pennut päästettiin kirmaamaan keskenään. Välillä olin ihan sekaisin siitä, mikä koirista oli Otso, mutta kyllä oikea pentu kotiin tuli :-)

Nalle pääsi viikonloppuna yökylään. Sunnuntaina se oli pulahtanut päivälenkillä uimaan Kokemäenjokeen :-)

Nallen ja Koiran kuulumisia

Edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt tovi. Se kertoo valitettavasti siitä, miten hektistä tämä meidän elämämme välillä on :-(
Pojille on tapahtunut ainakin seuraavaa:

• Nallen agilitytunnit loppuivat. Sen verran jäi kutkutusta päälle, että olisin ollut valmis lähtemään Nallen kanssa möllikisoihin, mutta mihinkäs me autottomat...


• Otson pentukurssi loppui ja pentujatko alkoi. Kävimme ensimmäisellä tunnilla ja sitten jouduin valitettavasti toteamaan, että kurssin aikataulu ei meille sovi. Nyt täytyi laittaa oma koulu koirakoulun edelle.


• Otso oli viime viikolla harjoitusmielessä yökylässä tyttöystävien luona. Tosin tyttöystävät Assi ja Ronja olivat itse maalla, joten Otso viihdytti ainoastaan tyttöystävien emäntää. Kaikki oli mennyt tosi hienosti, Otso oli ollut reipas kyläilijä. Nyt se ehkä uskalletaan ottaa vastaan muuallakin kun yksi yö on harjoiteltu.


• Nallella ja Otsolla on jonkinsortin YYA -sopimus omenoista. Otso on nimittäin tajunnut, että oma kotipiha on täynnä herkkuja. Se rouskuttaa lukemattoman määrän omenoita joka päivä. Nalle ei kokonaisiin omenoihin koske, mutta nyt se on valjastanut Otson paloittelijaksi; Nalle seisoo kärsivällisesti omenaa rouskuttavan Otson vieressä ja nappaa sinkoilevia omenanpaloja parempiin suihin :-)

Lauantaina saimme vieraaksi mummun ja vaarin, jotka ovat tunnetusti Nalle-faneja, Otso ei ole vielä ihan samassa suosiossa. Ennen vierailua minulta kysyttiin: "Nallelle tuodaan kinkkua, mutta mitä makkaraa se koira syö?" No, koira sai pitkän pätkän makkaralenkkiä ja ison lihaisan luun :-)

Syyskuu

Punkkeja ja pauketta

Morriksen emäntä lähetti minulle ison kasan todella hienoja kuvia, jotka hän oli ottanut kun pari viikkoa sitten meillä vierailivat. Sain luvan laittaa niitä tänne blogiin, joten tässä muutama tunnelmapala mukavasta viikonlopustamme:

Otson pentukoulu on nyt suoritettu loppuun. Valitettavasti kiireideni vuoksi muutama kerta jäi väliin ja läksyjen harjoittelunkin kanssa on ollut vähän niin ja näin. Koulunkäynti kuitenkin kannattaa aina, joten olen ilmoittanut meidät pentujen jatkokurssille. Nallen agilitykurssia on vielä kerta jäljellä; se on nauttinut harjoituksista selvästi. Muut esteet sujuvat hienosti, mutta ne kepit! Pieniä keskittymisongelmia on etenkin tunnin alussa, mutta tosi ylpeä olen siitä miten hyvin Nalle osaa odottaa lähtölupaa. Vielä reilu vuosi sitten sitä oli lähes mahdotonta yrittää jättää esteen taakse odottamaan. Nyt voin jo liikkua seuraavalle esteelle ennen lähtöluvan anatamista. Ehkäpä taas ensi kesänä pääsemme treenaamaan.

Otsosta löytyi ensimmäinen punkki toisen koirapolkuretkemme jälkeen. Nallesta on sen eliniän aikana löytynyt tasan yksi punkki, joten pojat ovat nyt tasoissa punkkien keräilyssä :-) Otso pääsee nyt päivittäin mukaan pienille lenkeille; tämä on ilmeisesti saanut aikaan Nallessa henkisen ummetuksen. Se on alkanut pihtaamaan varsinkin aamulenkeillä kakkaamista, eli se ei tee asioitaan ollenkaan. No, minähän en mitään privaattilenkkejä järjestä, joten Nalle on sitten joutunut kärvistelemään siihen saakka että olen tullut töistä kotiin. Tänään Nalle ei edes iltapäivällä suostunut tekemään mitään. Onneksi oli agilitypäivä ja se pääsi viimein lenkille ilman Otsoa; ummetus oli ohi hetkessä :-)

Edellisyönä oli poikkeuksellisen pitkä ukonilma. Tai sitten se tuli ja meni useamman kerran; tiedän vain että heräsin yhdeltä ja seuraavan kerran viideltä -molemmilla kerroilla ukkoseen ja salamointiin. Nalle on hiukan pelännyt ukkosta, mutta nyt se oli koko yön ihan rauhallinen. Se tosin nukkuu kainalossani peiton alla, joten sillä saattoi olla ihan turvallinen olo koko ajan. Otsokin nukkui ihan rauhassa lattialla. Aamulla kun päästin pojat pihalle, Nalle kieltäytyi ensin tulemasta kuistilta ulos. Se seisoi pitkään kynnyksellä vaikka ei satanut, ei ukkostanut. Taisi öinen pauke kuitenkin hiukan sitä vaivata.

Rannalla

Sunnuntaina tumma, sateinen taivas muuttui yht´äkkiä aurinkoiseksi, joten suuntasimme tyttöystävien kanssa koirarannalle. Otso pääsi myös mukaan joten tästä tuli sille oikea "tutustun maailmaan" -viikonloppu. Ensimmäinen jännitys oli, pysyykö Otso tällä kertaa farmarin takatilassa; tähän mennessähän se on joka kerta kavunnut turvaverkon välistä takapenkille. Nytkin se yritti sitä, mutta ilmeisesti kokoa oli tullut riittävästi ja pakoyritys epäonnistui -hyvin mahtuivat kaikki 4 koiraa matkustamaan sulassa sovussa samassa tilassa.

Metsälenkillä

Tänään Otso pääsi ensimmäisen kerran mukaan Porin metsässä sijaitsevalle koirapolulle. Seuraksi saimme tyttöystävät Ronjan ja Assin. Otso oli tosi reipas ja jaksoi hyvin koko matkan, vaikka ilmakin muuttui aamukosteasta lämpimäksi. Koirapolulla oli onneksi hiljaista, joten kaikki koirat pääsivät kirmaamaan vapaana. Nalle kävi sukeltamassa kepin polun varrella sijaitsevan lammikon pohjalta; tuli sitten talviturkki heitettyä :-) Polulla törmäsimme myös 3 -vuotiaaseen Roki -berniin, joka oli niin innokas tutustumaan Otsoon, että pentu piiloutui ojan pohjalle...

Muuten elämämme on ollut kovin kiireistä; sekä Otson että Nallen "koulutunteja" on jäänyt väliin mukamas tärkeämpien asioiden (kuten keittiöremontin) vuoksi. Minä piipahdin 3 päivän lomamatkalla Kööpenhaminassa; poikia tuli hoitamaan siksi ajaksi luottohoitaja. Eli ihan ei vielä toteutunut se monesta suunnasta kuulemani uhkaus, jonka mukaan "et voi enää koskaan mennä minnekään kun sinulla on kaksi koiraa". Hyviä hoitotätejä ja -setiä tarvitaan kyllä jatkossakin useita; jos nyt on ollut kiireistä niin syyskuussa tilanne vain pahenee kun iltaopintoni jälleen alkavat.

Elokuu

Morris kävi kylässä

Viikonloppuna saimme vieraita; berninpaimenkoira Morris ja sen emäntä tulivat vierailulle. Morris on saavuttanut jo kunnioitettavan 8,5 vuoden iän, joten ihan painimaan se ei Otson kanssa alkanut :-) Nalle pääsi yökylään toisaalle, sillä en halunnut ottaa sitä riskiä että se olisi ärhennellyt koko ajan vieraalle. Ärhentelypelko osoittautui turhaksi, sillä olimme Nallen kanssa vieraita vastassa rautatieasemalla; olin henkisesti valmistautunut Nallen rähinöihin, mutta se ei ollut uudesta koiraystävästä moksiskaan! Vasta kotipihassa Morris alkoi kiinnostaa -Nalle ei selvästikään osannut päättää mikä kotiimme ilmestynyt (leikattu) koiravieras oli. Lopulta se päätti "hiukan" astua vierastamme, joka ei kovasta helteestä ja junamatkustamisesta johtuen ollut sillä päällä että olisi kauheasti itseään puolustanut, oli siis ihan hyvä että Nalle pääsi hoitoon rauhoittumaan.

Otso ja Morris tulivat ihan mainiosti juttuun keskenään, tai enemmänkin niillä molemmilla näytti olevan omat juttunsa ja yhteistä touhua aika vähän :-) Koirien kokoero oli huima; on hassua ajatella että joskus tulevaisuudessa Otso on "noin iso".

Koululaiset

Otson pentukoulu on jatkunut mukavasti; se osaa käyttäytyä vallan mainiosti tunnilla ja oppii nopeasti uudet asiat. Emäntä on liian kiireinen/laiska/jotain harjoittelemaan kotona, joten ihan luokan priimuksia emme ole, pääasia kuitenkin että Otsolle saadaan opetettua pikkuhiljaa tapoja :-)

Nalle pääsi viimein agilitytunneille. Edellisistä harjoituksista ehti kulua jo vuoden päivät, ja jännitinkin mitä Nalle mahtaa muistaa. Ennen ensimmäiselle tunnille menoa harjoittelimme putkea kotipihassa. Hienostihan ihan tuollainen perusjuttu sujui, malttoipa Nalle jopa odottaa lähtölupaakin. Tunnilla Nalle pärjäsi hienosti! Ongelmana on edelleen se, että Nalle ei millään malta odottaa omaa vuoroaan, vaan se hinkuu intopiukkana koko ajan radalle. Ekalla tunnilla kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen, toisella sitten taaplattiin kunnolla keppien kanssa -ne eivät tunnu sopivan niin Nallelle kuin minullekaan :-) Olisipa hienoa jos voisimme jatkaa treenejä syksylläkin, mutta valitettavasti se ei onnistu, nyt täytyy ottaa tästä kurssista kaikki irti.

Koiraihmiselle esitetään usein kysymys "mitä koirasi on syönyt/tuhonnut"? Olen ajatellut että se on koirattomien ihmisten tapa huvittaa itseään kuuntelemalla kauhutarinoita koteja tuhoavista koirista "onneksi minulla ei ole tuollaista kotona" -tyyliin. Nallen kohdalla jouduin aina tuottamaan pettymyksen kaikille kauhutarinoita janoaville kuuntelijoille; ihan pikkuisena pentuna se puri yhden sähköjohdon poikki ja kerran se "luki" yhden mainoskirjeen, siinäpä ne hurjimmat jutut taitavat neljän vuoden ajalta olla. Noh, nyt on juttu toinen -taloon muutti Otso-the-terminator. Ja juttuja piisaa; esimerkiksi eilen lensi roskikseen kuukauden vanha paitapusero, johon pikkupeto repäisi ison palkeenkielen... Tässä muutama kuva ihan kaikkien teidän koirattomien ihmisten iloksi olkaa hyvä :-)

Alla huhtikuussa maalattu sisäporras
(tähän mennessä kaksi maisteltua porrasta)
ja hiukan jalkalistaa :-)

Heinäkuu

Heinäkuun kalenterikuva on päässyt unohtumaan; tässä Nalle nautiskelemassa koirarannalla :-)