Hei me tunnustetaan!

Karhunpojat osallistuvat Hau-Hau Championin Tunnustan-kuvakisaan Facebookissa. Tehtävänä oli kuvata koira ja sen tunnustus tekosistaan. Minä jätin tietysti kuvaamisen viimetippaan (muistin kilpailun päättymispäivän väärin) ja sitten iltahämärässä kännykällä kuvasin kun kamera on hukkapiilossa -höpö kuva siis lopputuloksena, mutta kisaan se kuitenkin lähetettiin :-)

Otsollahan tuota tunnustamista riittäisi moninkertaisesti, mutta olihan sitä jo tuossakin. Nalle päästettiin vähällä, sen synkät salaisuudet jäivät paljastamatta -vaikka eihän niitä nyt tietenkään niin kovasti olekaan.

Kisa on käynnissä 3.9. saakka; jos sinusta Nallen ja Otson tunnustukset ansaitsevat tykkäysklikkauksen, voit käydä sen tekemässä täällä

Pieniä makupaloja Otson "harrasteista":

Kun Otso kirjan luki

Kun Otso suklaapalloja söi

Kun Otso musiikkia kuunteli

Kun Otso puhelimella soitteli

 

Kynnestä asiaa

Kävimme Nallen kanssa tänään lääkärissä. Syy oli jo hieman liiankin tuttu; kynsi meni viikonlopun lenkillä rikki. Nämä kynsiongelmat ovat vaivanneet Nallea jo monta vuotta, olen jo tippunut laskuista siinä monestiko olemme joutuneet lääkärissä käymään kynsiasioissa. Monesti, sillä eläinlääkärimme totesi tänään "TAASKO Nallella on kynsi rikki???". Jep.

Yleensä olen syyttänyt kynsien hajoamisesta itseäni, sillä Nallen kynsiä leikataan äärimmäisen harvoin. Pitkät kynnet ovat tietysti alttiimpia taittumiselle ja muunlaiselle rikkoutumiselle. Tällä kertaa ei oikein siitä voinut olla kyse sillä Nalle oli keskiviikkona trimmauksessa, samassa yhteydessä myös kynnet leikattiin -pari päivää myöhemmin sitten sattui tämä viimeisin vahinko. Emmekä olleet edes metsälenkillä, ihan vain asfalttipolkuja tallattiin.

Aiheutti vaivan mikä tahansa, korjattava vahinko kuitenkin oli. Saimme onneksi ajan heti maanantaille omalle eläinlääkäriasemallemme, jossa siis jo Nalle ja Nallen kynnet hyvin tunnetaan :-) Lääkäri totesi nopeasti että ei auta, kynsi on otettava pois, sen verran pahasti se oli vaurioitunut. Rauhoituspiikkiä pyllyyn ja pieni valkoinen koira unten maille.

Nalle taistelee aina sinnikkäästi rauhoitusta vastaan; vaikka se ei enää pystynyt ottamaan askeltakaan eteen eikä taakse niin pystyssä piti sinnitellä.

Kotiin saatiin jälleen kerran pakettitassuinen koira. Odotan innolla (not) tulevien päivien taistelua antibioottien ja särkylääkkeiden kanssa. Onneksi antibiootit olivat vaihtuneet entisistä valtavista vaaleanpunaisista tableteista huomattavasti pienempiin valkoisiin; jospa niitä olisi helpompi syöttää vastahankaiselle koiralle :-)

Lenkillä hieno tassuside sai ympärilleen kakkapussiviritelmän

Kynsiongelmista on aiemmin kerrottu ainakin seuraavissa teksteissä:

http://karhunpojat.blogspot.fi/2010/10/avaruuskoiran-jattimainen-paluu.html

ja

http://karhunpojat.blogspot.fi/2009/04/toipilas.html

Ikuistettu

Käyn usein töiden puolesta Porin keskustassa sijaitsevassa savipajassa. Siellä on aivan ihania tuotteita, varsinkin pidän kaikista eläinaiheisista töistä, suosikkeina ketut, karhut ja pitkäkorvaiset puput. Yrityksen Facebook-sivuilta bongasin keväällä, että taiteilija oli tehnyt tilauksesta koiran -siitä jäi mieleen kytemään ajatus Karhunpoikienkin ikuistamisesta saveen.

Kesän alussa sitten kysyin olisiko mahdollista saada koirista pienet "patsaat". Ja onnistuihan se. Toimitin sähköpostilla kuvia koirista, tänään sitten kävin noutamassa pojat kotiin.

Tässä yksi kuva jonka toimitin malliksi.

Tällainen ihanuus kotiin saapui.

Olen todella todella tyytyväinen lopputulokseen, koirien iloiset hymyt ovat juuri sellaiset kuin olen saanut oikeassa elämässäkin ihastella. Olen myös tyytyväinen että päädyin siihen että koirat laitetaan yhteen eikä tehdä molemmista omaa patsasta; noin yhteen Nalle ja Otso juuri kuuluvatkin.

Koirapatsaan toteutti Savisiipi. En voi kuin suositella!

Kesälomamatkalla

Vietimme Otson kanssa viikon Lapissa.Tämä oli meille molemmille ensimmäinen kerta (itselläni tähän mennessä pohjoisin kohde oli Rovaniemi varmaankin noin parikymmentä vuotta sitten). Ensin matkasimme Kilpisjärvelle ja sieltä vaihdoimme Hetta-Pallaksen suuntaan. Ohjelmassa oli päiväpatikoita ja lisäksi pari autoretkipäivää. Kokemuksia keräsimme roppakaupalla yöjunan makuuvaunuista gondolihisseihin ja itikoiden kyllästämiin tuntureihin.  Majoituimme kaikki yöt mökeissä vaikka alunperin suunnitelmissa oli viettää myös ainakin yksi telttayö tunturissa; Otso sai kuitenkin seurakseen kaksi aavistuksen rampaa ihmistä, joten rinkkareissut jätettiin väliin ja pysyttäydyttiin päivämatkoissa. Telttayö ei ehkä olisi onnistunut ison itikkamääränkään vuoksi; minä olen henkisesti todella pahasti allerginen sekä hyttysille että mäkäräisille ja niitähän riitti liiaksi asti. Todella mukava reissu oli -Otso oli erittäin vaivaton matkakumppani. Matkaseuramme jo pohtikin viikon aikana sitä mikä olisi hänelle sopiva paimenkoirarotu :-)