Uusi vermeitä

Otson hihna hajosi. En oikein edes tiedä miten se tapahtui, mutta yks´kaks vain hihasta oli iso pala nahkaa poissa. Tällä kertaa syytä ei voi vierittää sinne hihnan toiseen päähän, koska hihnat ovat koirien ulottumattomissa -että ehkäpä se vika onkin tällä kertaa siinä toisessa päässä :-) 

Olin suoraan sanottuna aika ihmeissäni hihnan hajoamisesta, sillä luulin ostaneeni laatuhihnan. Nallella on käytössään sen ensimmäinen hihna, eli se on kestänyt jo yli 6 vuotta! Tälle hihnalle käyttöikää kertyi 2,5 vuotta. No, ehkäpä olen vain aika nipo tässä asiassa. 

Lähdimme yhdessä Otson kanssa varusteostoksille, se sai hihnan lisäksi uuden pannan. Kunnon pantaa Otsolla ei oikeastaan ole ollutkaan, olen odotellut että se lopettaa kasvamisen. Tänään totesin, että eiköhän tuo ole jo kaulansa kasvattanut, joten iso-O sai kokonaan uudet ulkoiluvarusteet.

Uusi hihna on nyt samanlainen kuin Nallella, joten mokomia "kuoritumisongelmia" ei pitäisi enää tulla. Uudessa hihnassa on myös valmiina pieni heijastinmerkki, joka on aina plussaa. Samanväristä pantaa ja hihnaa emme onnistuneet ostamaan, mutta eipä meillä nuo värikoordinaatiot ennenkään ole aivan tarkkoja olleet. Pääasia että ovat laadukkaita ja kestävät käyttöä.

Otson syksyn agilitytreenit alkavat maanantaina ja kävimme samalla reissulla ostamassa sille treeninameja (ihan Frolicilla mennään, toimii hyvin ja on helppoa käytössä). Eläinosaston alennuskorista tarttui mukaan uusi pyyhe koirille; tuo on mikrokuitua ja sen pitäisi olla tosi imukykyinen. Olen itse käyttänyt vastaavia "ihmisten pyyhkeitä" ja jos tuo toimii samalla teholla niin hyvä on; koko tosin oli aika pieni -Nallen tuolla varmaan kuivaa hyvin, mutta Otson kanssa varmasti tarvittaisiin pari mokomaa lisää :-)

Lauantaipäivää vietimme shoppailujen lisäksi puutarhatöitä tehden. Pihasta kertyi kottikärryllinen huonoja omenoita pois heitettäväksi :-(  Vaikka ulkoilu Karhunpoikia väsyttikin, taisi Nalle silti kaivata enemmän äksöniä. Ainakin emäntä sai osakseen tuiman tuijotuksen kun kehtasi käyttää aikaa myös virtuaaliseen puutarhanhoitoon...

Otson lukupiirin kuulumisia

Otso täällä terve! En tie olenko muistanut kertoo että mulla on sellainen lukupiiriharrastus? Se on sellaista että käsitellään erilaisia kirjoja joita tuo Riikka valitsee. Käsittelyssä on ollut ainakin Tuire Kaimion Pennun kasvatus ja toi Jan Fennellin Kuuntelen koiraani. Noi molemmat mää olen käsitellyt mun lukupiirissäni aika lailla juurta jaksaen. Välillä on ollut hiukan kevyempää materiaalia, kuten vaiks sanomalehtiä.

Viime aikoina toi lukupiirijuttu on ollut hiukka vähemmällä kun täällä on tehty remonttia jota mun on täytynyt valvoa; se onkin ollut aika rankkaa puuhaa ja olen joutunut ottamaan aika paljon kauneusunia. Mutta viime viikolla saatiin toi remppa valmiiksi niin mulla on taas aikaa harrastaa. Ja oon sillain aika hyvin kouluttanut tuon emännän, että se heti toi mulle uutta materiaalia lukupiiriin käsiteltäväksi. 

Toi oli aikalailla tollanen perusteos, loppuosa oli hiukka sellainen repivä jos tiedätte mitä tarkoitan. Riikka hoki lukupiirikäsittelyn jälkeen vaan jotain "se oli kirjaston", mutta en mää tiedä mitä se sitten meinaa. Tällaisena pitkän linjan kirjapiiriharrastajana voisin ihan emännälle kertoo, että ei ne "kirjaston" tuotteet sen kummemmalta tunnu kuin ne aiemmatkaan, että sikäli oli hukkainvestointi se. Kuullaan taas kaverit ja laittakaahan kirjavinkkejä tulemaan!

Rally-Tokoa

Ystäväni on kouluttautunut Rally-Toko -ohjaajaksi ja kävi pitämässä Karhunpojille lajiesittelyn. Aika luksusta saada yksityisopetusta ihan omassa pihassa! 

Aikanaan harkitsin tokon aloittamista Otson kanssa, mutta pidän sitä ehkä hiukan liian tiukkana -niin minulle kuin Otsollekin. Rally-Toko ei ole niin sotilaallisen oloista menoa, vaan sopii meille pienen kärsivällisyystason omaaville :-) Enkä tosiaan halua arvostella tokoa sen kummemmin, tämä on vain oma mielikuvani joka pohjautuu varmasti suurelta osin omaan mukavuudenhaluun ja laiskuuteen; minulta ei vain löydy kärsivällisyyttä tokoiluun. 

Kävimme jo sunnuntain "teoriaosalla" läpi Rally-Tokon erilaiset liikkeet ja nyt ystäväni valitsi niistä pienen valikoiman meille suoritettavaksi. Alun perin olin ajatellut kokeilla rallya vain Otson kanssa, mutta pääsi Nallekin sitten kokeilemaan. Ja hyvä että pääsi, sillä Nalle oikein pursusi intoa olla mukana ja tehdä annettuja tehtäviä; hyvä muistutus minulle siitä että Nallekin edellen kaipaa toimintaa ja aktivointia. 

Liikkeet varsinkin alokassarjassa ovat hyvin helppoja, erilaisia yhdistelmiä seuraamista, istumista, makuuta ja perusasentoa sivulla. Kisoissa koirat ovat alokkaissa jopa kytkettyjä, joten Nallenkin kaltaisen rähjän kanssa voisi uskaltautua kisaamaan/treenaamaan. Otson kanssa aloitimme treenit heti vapaana, tosin sen pitikin sitten käydä välillä vahtimassa pihan perällä tontin ohi meluisasti kulkevia lapsia :-) Kisoissa moista valppautta ei varmaankaan arvostettaisi...

Meillä on nyt omasta takaa Rally-Toko kyltit, joissa ovat alokasluokan liikkeet. Kotipihamme on riittävän suuri omiin treenauksiin, joten taidamme ottaa tästä meille jatkossa uuden harrastuksen -en vielä tiedä harrastetaanko lajia missään alueemme seuroista. Otson agilitykin jatkuu, saimme vahvistuksen treenipaikasta syksyksi, joten treeniä on luvassa koko laumalle :-)

Namia tähän suuntaan kiitos!

 

Lisätietoa Rally-Tokosta löytyy täältä

Pitkä kuuma kesä

Kesän pituudesta nyt voidaan olla montaa eri mieltä, mutta kuumaa ainakin on riittänyt. Otso "muutti" heti alkukesästä kellariin, siellä se on viettänyt yksinäistä poikamiehen elämää nauttien viileästä ja hämärästä. Säännöllisin väliajoin Otso on pölähtänyt ylös, laskenut lauman, puristellut turkistaan kellariroskat lattialle, ottanut vesihuikan ja taas poistunut keskuudestamme viileämmille unipaikoille. Nalle on jaksanut paremmin helteitä, mutta nukkuessa senkin aika on suurimmaksi osaksi kulunut.

Koska kesän päivitystahti on ollut olematon (=sitä ei ole ollut), kerrataanpa hiukan Karhunpoikien kesäkuulumisia. Huonot uutiset ensin: Nalle alkoi toukokuussa kalvaa tassujaan pahasti; koskaan aiemmin se ei ollut tehnyt moista joten aluksi olin kovin ihmeissäni uudesta "harrastuksesta". Ensin syytin pääsiäisenä murtunutta kannuskynttä (kyllä vaan, taas se murtui); epäilin että päivystyksessä pois kiskotun kynnen nysä olisi saattanut tulehtua. Eläinlääkäri kuitenkin totesi että tulehdusta ei ollut ja kalvamisen syyksi veikattiin jonkilaista särkyä/kipua joka olisi saattanut saada alkunsa kynnen poistosta; pahimmin kalvettu alue tassussa kun oli nimenomaan kannuskynnen ympäristö.

Kuvassa pilkottaa pahasti kalvettu tassu :-(
Lääkäriä odotellessa kuvattu

Särkylääkkeet eivät auttaneet asiaa, joten teimme lääkärikäynnin numero 3. Tässä vaiheessa olin huomannut, että Nallelta oli lähtenyt karvaa laikkuina kaulan ympäriltä ja etenkin niskasta; paikasta josta se ei itse olisi sitä onnistunut kalvamaan/repimään. Lääkärissä otettiin ihonäytteitä raaputtamalla ja teipillä, mitään ulkoloisia tms. ei löytynyt. Sen jälkeen siirryttiin järeämpiin aseisiin; pikkukoiralta otettiin koepaloja ihosta kolmesta eri paikasta. Lääkäristä palasi kotiin rauhoituksesta sekaisin oleva "avaruuskoira" jota Otso kovin ihmetteli. Seuraavat päivät olivatkin haastavia kun Nalle yritti selvitä tötterönsä kanssa ja minä pähkäilin uskaltaisinko jätää koirat kahdestaan kotiin kun toisella oli ylimääräinen uloke joka sitä selvästi ärsytti ja toisaalta taas Otsoa kovin kiinnosti. Ratkaisin ongelman ottamalla Nallen mukaan töihin muutamana päivänä, sitten tötteröstä luovuttiin sillä koepalojen tikit eivät Nallea yhtään vaivanneet.

Avaruuskoira löysi lohduttajan

Otetuista koepaloista selvisi, että Nalle kärsii allergiasta; sen aiheuttaja jäi tietysti arvoitukseksi. Lääkärin suosituksesta aloitimme eliminaatiodieetin. Ensimmäisen kuukauden Nalle sai kalaa ja perunaa; nämä valikoituivat koska niitä en ollut koirille koskaan antanut. Olen aina ollut aika nuiva koirien ruokien kanssa ja nyt siitä oli hyötyä -eliminaatiodieettiin löytyy useita eri ruoka-aineita joita koirille en ole antanut. Uusi ruokavalio on maistunut Nallelle erittäin hyvin, itse en vain käsitä että kukaan antaisi vapaaehtoisesti koiralle perunaa; ainakin Nallella kaikki mitä meni sisään tuli samanlaisena ulos -tuntuipa joskus että ulos tuli tuplamäärä tavaraa :-( Ruoan annostelun kanssa oli aluksi ongelmaa ja jo valmiiksi solakka pikkukoira laihtui kilon vajaassa kuukaudessa -sittemmin olen osannut antaa ruokaa oikeampia määriä sillä painoa on onneksi tullu takaisin. Nallella on toistaiseksi myös kortisonilääkitys, toivottavasti siitä pääsemme pikaisesti eroon.

Kesän alussa aloitimme Otson kanssa agilityn alkeiskurssin. Jännitin Otson käyttäytymistä etukäteen kovasti, mutta turhaan. Otso oli varsin mallikas agilityoppilas, tosin oppimisvauhti ei joka kohdassa aivan päätä huimannut :-) Itselleni on ollut iso oppimisen paikka siinä, miten eri tavalla asioita oppivat ja niihin suhtautuvat russeli ja berni. Tuntui että Nalle aikanaan oppi jokaisen esteen ja liikkeen kerrasta, Otso vaatii kertausta ja kertausta -ja säkillisen kärsivällisyyttä. Nyt täytyy vain muistaa että hiljaa hyvä tulee! Jatkamme varmasti syksyllä Otson kanssa treenamista kunhan vain mahdumme sopivaan treeniryhmään.

Muita Karhunpoikien kesäkuulumisia kuvien kertomana:

Nalle täytti kesäkuussa 6 vuotta 

Juhannus vietettiin tyttöystävien seurassa

Otso pääsi viettämään rantaelämää Tyttöystävien kanssa,
Nallea ei huolittu mukaan sillä se ei kestä uivia ihmisiä :-)

Kaiken kaikkiaan kesä on sujunut leppoisissa merkeissä