perjantai 19. helmikuuta 2010

Jäähyväisiä

Tänään on jätetty hyvästit Assille ja Ronjalle.

Nallen elämässä ovat aina olleet mukana Tyttöystävät. Kun Nalle oli pentu, tyttöystäväduon jäseniä olivat collieneidit Lilli ja Assi, äiti ja tytär. Ne jaksoivat kärsivällisesti opettaa pientä russelipoikaa koirien tavoille, tai no Assi enemmänkin sillä Lilli oli arvokas wanha rouva joka ei pentujen kotkotuksista piitannut.


Duo laajeni trioksi kun tyttöystävien talouteen muutti dalmatiankoira Ronja. Se oli kuulunut tyttöystävien elämään pennusta saakka, se asui ensin tyttöystävien emännän vanhemmilla josta pikkuhiljaa aikuisiällä hivuttautui Tyttöystävätrion täysivaltaiseksi jäseneksi -ja samalla myös Nallen elämään.


Nalle ja Ronja muodostivat alusta saakka hyvän parin; vaikka niillä oli sekä koko- että ikäeroa, jotain niin samanlaista niissä kuitenkin oli. Ronja oli triosta ainut joka leikki Nallen kanssa ja jaksoi russelipojan loputtomia rakkaudenosoituksia. Ja Ronjaa Nalle rakasti; välillä turhankin kiihkeästi, välillä taas soveliaan välimatkan päästä. Ronja taas rakasti pääasiassa ruokaa; se hamusi loputtomasti maasta syötävää, oli ensimmäisenä keittiössä ja aina siellä missä saattoi olla herkkupalaa tarjolla. Ronja oli hupsu, usein hieman poissaolevan näköinen; ehkäpä se unelmoi seuraavista makupaloista. Viimevuosina Ronja ei enää kuullut mitään, joten vaikutelma omissa maailmoissaan olevasta dalmisneidosta vain vahvistui.


Kun Otso saapui Nallen seuraksi, oli tyttöystävätrio jo kutistunut duoksi. Assi ja Ronjakin olivat jo sen verran iäkkäitä, että riehakas ja massakas bernipoika ei saanut tehdä kovinkaan läheistä tuttavuutta niiden kanssa. Välillä tuntui siltä, että pelkkä Otson katse olisi jo voinut kaataa "mummot" nurin. Muutoksia tapahtui lisää; Assi ja Ronja muuttivat pois Karhukaupungista, joten yhteiset lenkkeilyt jäivät historiaan. Duo sai taas vahvistusta kun mummot saivat seurakseen reippaan collietyttö Islan. Isla ja Nalle ovat löytäneet hienosti yhteisen sävelen tavatessaan, Otso on liian isoa seuraa pikkuiselle Isalle joten se on jotunut seuraamaan pienempiensä rientoja sivusta.
Vaikka Isla piti Assin (13 v.) ja Ronjan (15 v.)  liikkeessä ja mielen virkeänä, ikä ei antanut armoa. Tänään oli aika mennä.

lauantai 6. helmikuuta 2010

Talviriemuja

Luntahan meillä nyt riittää ja varsinkin Otso on oppinut nauttimaan siitä täysillä; se ottaa säännöllisesti lumikylpyjä pihassa ja muistuttaakin välillä erehdyttävästi jääkarhua. Kovillakaan pakkasilla ei kumpikaan Karhunpojista kieltäytynyt lähtemään ulos, mutta Nalle kiihdytti aina vauhtia kun koti lähestyi :-) Nyt ovat pakkaset onneksi meidän kaikkien kannalta lauhtuneet; tai voipi olla että ne kipakimmat pakkaset olivat kovastikin Otson mieleen.

Kamera ei ole päässyt ulos, mutta kännykällä on tullut välillä ikuistettua Karhunpoikien talviriemuja:


Lumihyrrä

Mitäs täältä löytyy?