Karhunpoika sairastaa

Marraskuun viimeinen viikonloppu meni meillä sairastelun merkeissä. Nalle oksensi ensimmäisen kerran perjantai-iltana ja (toistaiseksi) viimeisen kerran sunnuntaiaamuna. Tuohon väliin sitten mahtui aikamoinen määrä pyykättävää, joka syntyi Nallen pahoinvoinnin jäljiltä; ihan kauhean hyvin Nalle ei osannut "kohdistaa" tuotoksiaan. Lauantaiyönä heräsin lämpimään ja kosteaan tunteeseen; Nalle oli oksentanut peiton alle :-( Pyykkiin joutuikin sitten peiton ja lakanoiden lisäksi myös sijauspatja. Loppuyön nukuimme vierashuoneen vuodesohvalla, joka sekin sitten sai oman osansa pienen koiran pahoinvoinnista. Lauantaina iltapäivällä soittelin päivystävälle eläinlääkärille; Porissa on kuulemma menossa koirien mahatautiepidemia, joka "alkaa oksentelulla ja jatkuu ripulilla". Heh, ripuliahan tähän enää kaivattiinkin! Lääkäri antoi  tutut perusohjeet oksentelun hoitoon, eli Nalle joutui täydelliselle vesipaastolle.

Vaikka Nalle oksentelua lukuun ottamatta tuntui aika reippaalta, jätin sen silti kotiin lauantaiaamuna ja lähdin Otson kanssa kahden perinteiselle lettu/makkara-aamupalalle torille. Paikalliset partiolaiset järjestävät aina marras-joulukuun vaihteessa palvelutempauksen, jossa makkaraa, lettuja ja kahvia myymällä kerätään varoja hyväntekeväisyyteen; tänä vuonna tuotto ohjataan Suomen Partiolaisten Woomal-projektiin. Olemme joka vuosi käyneet aamuherkulla torilla, minä saan letun ja koirat makkaraa :-) Otso "itki" melkein koko menomatkan, en sitten tiedä oliko siitä vain pelkästään outoa olla kahdestaan liikkellä vai onko se niin laumautunut Nallen kanssa, että koville otti isoveikan kotiin jättäminen. Noh, itkut unohtuivat kun kuonoon osui makkarantuoksu :-) Makkaran lisäksi Otso sai maistella mansikkahilloa, jota joku ohikulkenut setä halusi välttämättä "hienolle koiralle" tarjota...

Sunnuntaina teimme koirarantaretken, jossa Nallekin jaksoi painaa täysillä huolimatta siitä, että mitään syömistä se ei ollut saanut vuorokauteen; sappinesteiden oksentamisen olisi luullut käyvän enemmän pienen koiran voimille. Sunnuntai-iltapäivällä pikkuressu sai hiukan riisiä, ja tätä kirjoittaessani ruoka on pysynyt sisällä jo tunteja eli toivottavasti tauti on selätetty -ilman sitä ripulivaihetta :-) Nyt tietysti toivon erityisen hartaasti että Otso ei saa tartuntaa -kyllä nyt on pyykätty ja pesty paikkoja ihan riittävästi.

Siistitty

Nalle kävi keskiviikkona jälleen trimmaajan nypittävänä. Ohessa perinteiset ennen ja jälkeen -kuvat, joita uskollisesti otan jokaisen trimmauskerran yhteydessä :-)

Ihan hirvittävän pörröisessä kunnossa Nalle ei tällä kertaa ollut, ja hyvä niin. Itse pidän enemmän hiukan pörröisestä "mallista", mutta turha sitä nyppimistä on vältellä, pakko se on kuitenkin aina jossain vaiheessa hoitaa.

 

Metsä joka katosi, talo joka hiljeni

Ihan Larsson-tason jännää meille ei kuulu, mutta jotain kuitenkin. Olemme syksyn aikana käyneet Karhunpoikien kanssa lenkkeilemässä yhdessä tietyssä metsässä jonkin verran; siellä ovat pojat saaneet painaa vapaasti niin paljon kuin tassuista on päässyt. Vaikka metsään pääsy on pienen ajomatkan vaatinutkin, se on ollut kuitenkin sen arvoista; koirat ovat saaneet kunnon lenkkejä kun ne ovat maastossa kirmanneet koko rahan edestä. Mutta mitä tapahtuikaan lauantaina, kun kurvasimme metsätielle: metsä oli kadonnut! Ahkerat metsurit olivat edellisen käyntimme jälkeen kaataneet ison palan metsää kumoon :-(

No olihan siellä vielä metsää jäljelläkin; poikkesimme uudelle polulle, joka osoittautuikin paremmaksi kuin ennen käyttämämme, joten hyvinhän tässä kuitenkin kävi.

Otso on ollut aina kova poika haukkumaan, mutta viime aikoina tämä tapa tuntuu riistäytyneen ihan käsistä/tassuista. Nallen kerrostaloajoilta oli  tallessa haukkupanta, johon tänään sain viimein hankittua  patterin. Sujautin pannan pahaa-aavistamattoman Otson kaulaan, joka pian jo päästikin ensimmäisen haukahduksensa. Panta suhahti ja Otsoraukka pelästyi -ja lopetti haukkumisen. Muistan kun Nalle sai aikanaan ensimmäistä kertaa haukkupannan kaulaansa; kun se sai ensimmäiset "suhaukset" päälleen ja pelästyi hirvittävästi, minä aloin itkeä. Pidin mokomaa kapinetta eläinrääkkäyksenä ja tunsin itseni kauheaksi koiranomistajaksi kun laitoin pienen pennun (Nalle oli alle 1v) moista kidutuslaitetta käyttämään. No, äkkiähän Nalle pantaan tottui ja pian se oppi, että kun panta laitettiin kaulaan oli tiedossa yksin kotiin jääminen kera namien ja aktivointipallon. Kun muutimme pois kerrostalosta, jäi pannan kaulaan laitto tavaksi -mutta siihen ei enää laitettu virtaa päälle. Haukkupannasta tuli yksinjäämisen merkki, ja sellaisena se toimi hyvin. Vasta kun Otso muutti taloon, lopetin haukkupannan käytön Nallella.

Nyt on kuitenkin jälleen tosi kyseessä eli kovat piipussa. Otso tulee jatkossa saamaan haukkupannan kaulaansa kun meille tulee vieraita, kun minä lähden pois kotoa ja ehkä jopa lenkeille lähtiessämme. Jätin tänään pannan Otson kaulaan kun lähdin kouluun pariksi tunniksi ja kotiin tullessani minua odotti ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan kaksi hiljaista koiraa -ilmeisesti Otso oli "testannut" pannan toimintaa sen verran, että se oli jo tajunnut mitä ei pitänyt tehdä. Minä olin huomaavinani, että Otso oli murheellisen oloinen (hah), ja se saikin ekstrahalaukset hyvästä käytöksestään. Kokeilen haukkupantaa ensin jonkun "kuurin" verran, vaikkapa kuukauden, sitten katsotaan josko Otso osaisi olla ilman pantaakin hiljempaa. Haukkuminen on tietysti koirien työtä, mutta jotkut rajat siihenkin on asetettava. Toivottavasti hys-kuuri tehoaa.

Isänpäivän rantaretki

Räntämetsässä

Lauantaiaamuna teimme metsäretken räntäsateesta huolimatta. Nalle sai päälleen uuden takin, jota tässä haluankin oikein erikseen kehua. Takki on Kusse&Kutta-malliston Tärkeille-takki, joka on sekä veden- että tuulenpitävä. Olen jo pidemmän aikaa ihastellut takkeja yrityksen sivuilla, ja nyt päätin että Nallen on aika saada uusi takki talven varalle. Takissa on useita hienoja yksityiskohtia, mutta tärkeintä lienee se että Nalle tuntuu pitävän sitä ihan "mielellään" ja liikkuminen takki päällä onnistuu ongelmitta.

Takissa on hauska huppu jota yritin saada näkymään kuviin, mutta huonolla tuloksella. Eiköhän talven aikana vielä onnistuta :-) Takin tilasin tuolta yrityksen verkkosivuilta, toimitus oli todella nopeaa eli voin suositella tätä joka suhteessa!

Otso on ottanut odottamani askeleen kohti aikuisuutta -se on nimittäin viimein alkanut ruopimaan lenkeillä.  Olenkin jo kauemman aikaa ihmetellyt, että eikö Otso ruovi lainkaan merkkaillessaan kuten Nalle. Mutta nyt on sekin "ongelma" ratkaistu :-) Nallehan on toisinaan oikein super-ruopija, tuntuu että se voisi vaikka vartin kuopia yhtä ja samaa kohtaa jos vain saisi; tämä harrastus tosin tuntuu kulkevan hiukan sykleissä -onneksi niin sillä aika rasittava tapahan tuo välillä on.

Liekö Otson "orastava aikuistuminen" syynä vaiko mikä, mutta pojat ovat viimeisen viikon sisällä ottaneet pari kertaa yhteen niin kovasti, että olen joutunut oikein pitelemään Otsosta kiinni. Molemmat kerrat ovat olleet ruokailutilanteissa, joissa Nalle edelleen katsoo oikeudekseen mennä Otson kupille syömään ruoat parempiin suihin. Otso kyllä edelleenkin perääntyy, mutta murinan saattelemana. Yleensä olen itse poissa keittiöstä kun pojat syövät, mutta näiden rähinöiden aikana olen itsekin ollut paikalla. En tiedä puolustaako Otso ruokaansa kiivaammin minun läsnäollessani (koska yleensä käyn hakemassa Nallen pois Otson kipalta) vai onko Nalle ärhäkämpi koska kuvittelee minun suojelevan sitä. Noh, vielä ei ole mitään pahempaa sattunut ja toivottavasti ei tietenkään satukaan. Muuten pojat elelevät aika rauhaisaa yhteiseloa, mutta luulempa että rauhan takaamiseksi ensi vuoden puolella jompikumpi pojista joutuu luopumaan sukukalleuksistaan; katsotaan sitten kumpi joutuu tämän kauheuden kohtaamaan vai hoidellaanko molemmat saman tien :-)

Syystunnelmia

Karhunpojat porskuttavat ihan vanhaan malliin, vaikka blogi onkin ollut hiljainen -syy löytyy kiireisessä emännässä, joka jakaa aikansa työn, opiskelun ja Karhunpoikien kesken; blogin päivittämiselle ei ole jäänyt aikaa :-( Listataanpa joitain menneen reilun kuukauden "kohokohtia", jotka taitavat nyt olla aika Otso-painotteisia:

Edellisessä kirjoituksessa päästiin vaatetusasioihin ja niillä linjoilla on jatkettu. Otso sai nimittäin kokonaista neljä uutta vaatekappaletta, joista mallikappaleet alla olevassa kuvassa:

Joo-o, jarrusukathan ne. Ajattelin nimittäin ilahduttaa äitiäni hänen syntymäpäivänään antamalla "lahjaksi" jarrusukka-Otson. Äidin itkee hiljaa mielessään aina siellä vieraillessamme, sillä Otso taitaa joka kerta jättää

jälkensä parkettiin. Kiltti ja kärsivällinen Otso antoi laittaa sukat tassuihinsa, mutta eivätpä ne kauaa paikallaan pysyneet. Asiaa olisi auttanut sukkien "sitominen" vaikkapa teipillä, mutta en nyt sitä lähtenyt kokeilemaan. Sukat ovat ihan tavalliset lasten jarrusukat ja ne on laitettu kaappiin odottamaan seuraavaa parketinsuojauskertaa -siihen tosin saattaa olla aikaa...

Karhunpojat ovat joutuneet olemaan suhteellisen paljon keskenään ja virikkeet ovat välillä olleet vähissä. No, Otsohan on ollut aina hyvä keksimään tekemistä itselleen. Seuraavassa otos Otson elektroniikkapajan tuotoksista:

Siinä sitten meni MP3-soitin ja sisälämpömittari. Ja ei, en näemmä vieläkään osaa laittaa tavaroitani Otson ulottumattomiin :-(

Lokakuun lopulla saimme mukavia vieraita kun tyttöystävätrio kävi kyläilemässä. Pojat tosin pidettiin visusti erossa Assista ja Ronjasta, sillä ne alkavat olla niin heiveröisessä kunnossa, etteivät olisi kestäneet Otson rajua ystävyyttä ollenkaan. Mutta ei voi kuin ihailla noita teräsmummoja: dalmis-Ronja täytti lokakuussa 15 vuotta ja hienosti se edelleen vaan jaksaa olla touhuissa mukana. Tyttöystävätrion kuopus, reilu puolivuotias Isla tulee Nallen kanssa oikein hyvin toimeen ja kaverukset pääsivätkin kahdestaan leikkimään koirarannalle. Tyttöystävät toivat Karhunpojille hauskat tuliaiset:

Ihan kuin Nallen ja Otson nimikkonamit; tosin russeli kyllä näyttää enemmän Pepiltä (jostain syystä näissä kuvituksissa tunnutaan aina käyttävän sileäkarvaisten russelien kuvia).

Ja vielä vaateasiaa: ostin Nallelle uuden hienon takin; en ole kuitenkaan vielä saanut siitä napattua kuvaa, joten säästetään takin esittely seuraavaan "päivän asu" -kirjoitukseen...