Toipilas

Kävimme tiistaina eläinlääkärissä hoidattamassa Nallen pääsiäisretkellä kannuskynttä. Kynsi oli sen verran ikävästi murtunut, että pikkukoira piti rauhoittaa kynnen poistamista varten. Ennen rauhoituspiikkiä lääkäri tutki Nallen muuten ja teki ikävän löydön; sydämestä kuului pieni sivuääni. Mistään vakavasta ei ilmeisesti kuitenkaan ole kyse, mutta ensipelästys oli aikamoinen.

Kynsi lähti irti helposti ja tassu sai hienon, punaisen paketin. Nyt saan seuraavan 10 päivän ajan keksiä kaikki mahdolliset temput, jotta saan Nallen syömään antibioottinsa. Kotiin palasi tokkurainen koira joka lysähti eteisen lattialle nukkumaan. Otso, joka oli jätetty kotimieheksi lääkärireissun ajaksi, oli liikuttava; se haisteli super-varovaisesti Nallea ja sen jälkeen asettui viereen makaamaan ja uikutti ihan hiljaa :-)

Metsikössä sihisee

Pääsiäislauantaina teimme päiväretken Joutsijärven maisemiin. Ilma oli todella hieno, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpötila taisi nousta 15 asteeseen. Upea ilma ei ollut kuitenkaan houkutellut muita retkeilijöitä liikkeelle, joten saimme retkeillä ihan rauhassa.

Retkipäivämme alkoi hiukan ikävissä merkeissä; Nallelta murtui jälleen kerran kannuskynsi. se meni Otson kanssa jäätiköllä kohkatessa; kuulin hurjan vinkaisun vaikka olinkin hiukan etäämmällä pojista. Aluksi Nalle vain aristi tassuaan ja hetken päästä jo kulki normaalin näköisesti, joten en kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota. Mutta hetken päästä huomasimme, että tassu oli aivan veressä. Pienen potilaan hangoittelusta huolimatta pesimme tassun ja sitten paketoimme sen idealisiteellä. Aluksi siteen kanssa piti hiukan nilkuttaa, mutta nopeasti Nalle pakettiin tottui ja kulki hienosti reilun parin tunnin metsämatkan. Ainoa ero normaaliin mielestäni oli se, että se ei "irtaantunut" meistä kovin kauas, vaan kulki normaalitapojensa vastaisesti porukan viimeisenä koko matkan.

Pieni potilas tassu paketissa

Päivän aikana pohdimme olisivatko käärmeet jo heränneet talviuniltaan. Hihittelimme ajatuksella Otson kantamisesta autolle. Hihittely loppu nopeasti, sillä törmäsimme isoon, äkäiseen kyyhyn. Siinä vaiheessa kun huomasin käärmeen, Otso jo seisoskeli sen vieressä ihmettelemässä kovasti sihisevää narukerää. Minä pelkään hirveästi käärmeitä, mutta vielä enemmän pelkään koirien puolesta. Nappasimme Nallen kiinni ja sen jälkeen huusin kurkku suorana Otsoa; onneksi se tuli kerrankin suoraan luokseni -taisi tajuta äänensävystäni että nyt on tosi kyseessä. Ohitimme sitten kyyn kiertämällä sen kaukaa, se sai jäädä polulle päivää paistattamaan. Onneksi retkemme oli jo loppumetreillä, kyyn jälkeen kaunis sää ja maasto jäivät kakkoseksi pelästykselle.

Illemmalla kotona olin entistä onnellisempi siitä, että käärmekontakti jäi pieneksi. Yritin nimittäin saada päivystävältä eläinlääkäriltä puhelinreseptiä Nallelle (antibioottikuuria, jottei kaunnuskynsi tulehtuisi). Puhelinvastaaja kertoi karun viestin: Porissa ei ollut ollenkaan eläinlääkäripäivystystä! Kipeätä tassua pystyn hoivaamaan arkeen saakka, mutta mitä olisimme tehneet mikäli kyy olisi ehtinyt puraisemaan Otsoa?

Otso suolla

Otso on jälleen urakoinut viime aikoina kotona erilaisissa puhdetöissä; emäntää on raastanut kun pikku puuhastelijan askareet ovat verottaneet omaisuutta. Viimeisen parin viikon aikana olen köyhtynyt 2 kenkäparilla (toisia kenkiä en ehtinyt edes käyttää) sekä silmälaseilla. Kengät nokkela puuhamestarini oli kaivanut komerosta, en siis jättänyt niitä varta vasten minnekään askarteluhetkeä odottamaan. Silmälasit oli tutkittu sillä välin kun kävin suihkussa. Noh, eikös kevät ole uusiutumisen aikaa; minä "saan" nyt shoppailla uusia kenkiä ja silmälaseja ;-)