Päivä Nasu

Nalle ja Otso täällä taas terve! Muistatteks kun me aloitettiin muotiplokkaus? Ei se kauheen hyvin lyönyt leiville, ei päästy Plokilistan kärkeen vaiks yritettiin antaa kaikkemme. No me ajateltiin kokeilla viel kerta, jospa tää muotiura kuiteskin tästä urkenis. Tässä siis meidän fäshiönuran toinen Päivän asu -plokkaus, olkaa hyvät.

O: Mä olin kuvitellut ja toivonutkin että emäntä olis unohtanut ton vaatehommelin kokonaan meikäläisen osalta, mutta ei. Tänään se tuli kotiin uusien rättien kanssa. Mää olin ihan oooämgee kun näin mitä se toi mulle; kauheen keltasen liivin jota pitää kuulemma käyttää AINA kun mennään ulos nyt kun on pimeää. Mää en kestä! Toi kude on ihan kauhee ja yritinkin ekalla lenkillä ottaa sen pois aika monta kertaa, onnistuinkin saamaan vetoketjun siitä auki monta kertaa mutta emäntäpirkale huomas sen joka kerta. Kyllä mää vielä jotain keksin ettei mun vaan tarttis tota pitää -kattokaa ny kui kauheelta mää näytän!

N: Mulle kävi tällä kertaa paljon paremmin; mää sain vaan pikkasen kangassuikaleen joka tulee kaulan ympärille, ei mitään tollasii kauheit liivejä. Emäntä sanoi että Otso on niin musta että se tarvii enemmän apuja näkymiseen, oikeestihan se tarkoitti että mää olen niin paljon valovoimaisempi että pimeessäkin näyn tosi hyvin. 

Tarkkaavaisimmat lukijat varmaan huomaa sen, että meikä kävi tänään komeushoidoissa, eli mun turkkia hiukan puunattiin. Musta toi huivi pukee mua oikeestaan aika hyvin, mitäs meinaatte?

O: Nalle tartteekin välillä tollasia komeushoitoja toisin kuin meikäpoika. Tänään kun kävin saattamassa Nallen sinne salonkiin niin se salonkitäti sanoi emännälle että mää olen komistunut tosi paljon ja mut täytyis viedä ehdottomasti sellaiseen showhun missä pääsisin esiintyy tuomareille! En kyllä kässännyt miksi emäntä sanoi ettei mua voi viedä sellaisiin kun en osaa käyttäytyy. No hei, määhän olen komee ja vielä julkkis (kun mulla on tää muotiploki) -eihän julkkisten tartte osata käyttäytyy!!!

(Karhunpoikien uudet vermeet Hurtta Collectionin Hurtta Lifeguard -mallistosta)

Suolestus

Kaunolle kävi sitten kalpaten. Se oli jo joutunut kuistin puolelle odottamaan päätöstäni siitä, korjataanko sen pää vai ei. Tänään pistin Otson kuistille hiukan "jäähylle" ja näppärä bernipoika keksi sitten itselleen hiukan tekemistä...

 

Mitä Kaunosta jäi jäljelle

Voiko tyytyväisemmän näköistä koiraa enää olla?

Kauno

Työpaikkani lähellä olevan kirpputorin ikkunaan ilmestyi eilen iso lelukoira. Sen hurmaavasti vinksallaan olevat pitkät korvat ja veikeä hymy houkuttelivat minut tiiraamaan kaveria lähempää. Myymälässä ollut "kaikki -50%" -kampanja teki lopullisen ratkaisun puolestani. Kauno lähti mukaani. 

Nalle oli erityisesti mielessä Kaunoa ostaessani; pikkukoira on viime aikoina kantanut minulle päivittäin leluja -leikki-intoa siis riittää. Valitettavasti into yleensä lopahtaa välittömästi Otson saapuessa paikalle :-( 

Ja kyllähän se Kauno sitten aika kiva oli:

Kaunolle tapahtui jo samana iltana pieni "aivovuoto" joka paljasti että pää (ja itseasiassa koko kroppa) on täynnä pientä styroxpalloa; sitäpä täältä nyt löytyy paikasta jos toisestakin. Itsepä tätä kerjäsin :-)

Avaruuskoiran jättimäinen paluu

Avaruuskoira teki paluun muutaman kuukauden tauon jälkeen :-( Vaiva on meille liiankin tuttu; Nallelta murtui metsälenkillä jälleen kerran kannuskynsi. En taaskaan nähnyt miten kaikki tapahtui, huomasin vain yht´äkkiä että pikkukoiran toinen etutassu oli ihan veressä. Kynsi ei tällä kertaa irronnut kokonaan vaan oli tiukasti kiinni, siinä oli murtuma josta vuosi verta.

Vaiva hoidettiin eläinlääkärikäynnillä, Nalle laitettiin unten maille ja kynsi leikattiin pois juuresta. Antibioottia ja särkylääkettä pitäisi saada syötetyksi lääkkeitä ylenkatsovalle koiralle toista viikkoa (särkylääkettä vain 5 päivää). Kotiin palasi Otson ihmeteltäväksi tokkurainen avaruuskoira. Pidän muuten tosi paljon omasta eläinlääkäriasemastamme vaikka ihan näin usein en siellä haluaisi käydä; hoitajakin sanoi minulle hoito-ohjeita antaessaan "sinähän jo muistat miten rauhoitetun koiran kanssa ollaan". Jep, jep -kokemusta alkaa löytyä, Nalle on jo tänä vuonna rauhoitettu kolmesti ja Otso kerran...

Eläinlääkärikäynti aiheutti minulle aikamoisen järkytyksen Nallen painon suhteen; se painoi hiippasen yli 8 kiloa! En ole tajunnut että paino on noussut pienessä ajassa noin paljon, hävetti oikein miten sokea olen ollut. Nallellehan aloitettiin kesäkuussa eliminaatiodieetti ja sen paino laski aluksi kilon verran alle kuukaudessa; alimmillaan oltiin hiukan reilussa 6 kilossa. Olen aina yrittänyt pitää Nallen painon 7-7,2 kilon sisällä, 7,5 on jo ollut minusta liikaa. Mutta nyt olenkin onnistunut parissa kuukaudessa tekemään russelista aikamoisen syöttäporsaan! Syytän tietysti tuota dieettiä, ruokamääriä on ollut ihan kauhean vaikea arvioida ja varsinkin kun alussa paino lähti kovin laskemaan niin sitten olen näemmä mennyt ruokinnassa toiseen ääripäähän. Noh, Nalle joutuu nyt sitten eliminaation lisäksi tavallisellekin dieetille :-)

Kakkajuttuja

Karhunpoikien kanssa on yritetty ahkerasti lenkkeillä, vaikka kelit ovat olleet kaikkea muuta kuin suotuisia. Syksy on ehdottomasti mukavinta aikaa metsäsamoiluihin, tosin kohta saadaan väistellä metsästäjiä -viime syksynä onnistuimme kerran kävelemään suoraan hirviväijyyn! Seesteistä syksyä ovat viime aikoina värittäneet emännän hermoja raastaneet kakkajutut.

Nalle on tuntunut unohtaneen mitä tarkoitetaan sisäsiisteydellä. Syy ei kuitenkaan taida olla russelipojan äkillinen muistihäiriö tai mielen osoittaminen, vaan syyttävä sormi sojottaa kohti ruokavaliota. Kesäkuussa aloitettu eliminaatiodieetti sekoittaa Nallen aineenvaihdunnan joka kerta kun olen vaihtanut sille tarjottavia ruoka-aineita. Tähän mennessä on kokeiltu perunaa, ohraa, riisiä, kalaa, (lohta ja seitiä), poroa ja uusimpana sikanautaa (onhan se joku eläin, onhan...); näistä peruna ja poro ovat pahiten sekoittaneet Nallen mahan. Tavaraa on tullut ulos sellaista vauhtia, että ulkoilutus ei ole pysynyt perässä -siispä lattioilta on saanut siivota kasan jos toisenkin :-(  Perunaa kokeiltiin heti kesäkuussa, poroa Nalle on syönyt viimeisen kuukauden ja sen aikana ongelmat ryöpsähtivät jälleen lattioille. Allergiaa poro ei aiheuttanut, mutta taidamme silti unohtaa sen jatkossa ruokavaliosta. Mikään tähän mennessä annetuista ruoka-aineista ei ole aiheuttanut Nallessa minkään näköistä allergista reaktiota, alan pikkuhiljaa kallistua vehnän tai varastopunkin kannalle. Nalle itse on erittäin onnellinen dieettiruokailija; se on aina ruoka-aikaan haukkana paikalla, ennen vanhaan sitä piti joskus hiukan houkutella syömään mutta nyt ei sitä ongelmaa ole. Itseäni kyllästyttää toisinaan se alituinen riisin/kalan/jonkun muun keittely, mutta pääasia on että pieni koira on kunnossa. Taidan pikkuhijaa laajentaa ruokarepertuaaria ja tehdä Nallelle vaikka Yrjölän puuroa -katsotaan sitten miten käy kun ruoka-aineita onkin yht´äkkiä useampia. Lohen ja poron ostin muuten KennelRehulta; heidän valikoimastaan löytyy vielä monta sopivaa ruoka-ainetta mikäli eliminaatiodieettiä jatkamme pitkään. Tosin lähikaupan pakastealtaassakin näytti olevan kengurua joten kyllä näitä sortteja löytyy :-)

Otson kanssa olemme jatkaneet agilityä mukavasti menneen kesän alkeiskurssin jälkeen. Syystreenit eivät sitten olekaan sujuneet yhtään niin mallikkaasti. Syksyn ekalla treenikerralla Otso karkasi seuramme harjoitushalllista kahdesti! Ja sen ajan jonka herra suvaitsi olla kentällä, sen korvat ja ajatukset olivat  ilmeisesti jossain rinnakkaistodellisuudessa; mitään se ei kuullut tai totellut. Olin vielä treenien alussa ponnekkaasti todennut, että ei Otso mihinkään karkaa -juu ei tosiaan. Toisaalta hyvä ettei mokoma tuota vielä kesällä keksinyt; kesätreenipaikka on vilkkaiden ajoteiden varrella, halli taas sijaitsee metsän siimeksessä; parempi siellä on tolkku poissa juoksennella kuin autojen keskellä.

Karkailu jäi yhteen kertaan (kop kop), mutta "parempaa" oli tulossa; tällä viikolla Otso ilahdutti kanssatreenaajia vääntämällä aikamoiset tortut keskelle kenttää -ja pitipä sitten vielä parit esteet merkatakin kaikeksi varmuudeksi. Taidetaan ensi kerralla ottaa omat pesuaineet mukaan kun niitä kuluu ihan urakalla. Ohjaajamme kertoi että hänen edellisessä treenipaikassaan jokaisesta merkkauksesta joutui pulittamaan 10 euron "sakon"; onneksi meillä ei vielä tuollaisia peritä -taitaisi olla taloudellisesti järkevämpää lopettaa treenit Otson kanssa siihen paikkaan... 

Tässä vielä pieni videopätkä viimeisimmistä treeneistä (hetki ennen kakkakatastrofia). Ihan näin huonosti Otsolla ei aina mene, mutta kännykkään tietty tallentui tällainen ei-niin-paras -suoritus. Tuosta mielestäni kuitenkin näkee hyvin sen, miten Otso nauttii tekemisestä ja on tosi iloinen treenaaja -emäntää vain on niin kauhean vaikea jättää :-) 

Syyspose

Uusi vermeitä

Otson hihna hajosi. En oikein edes tiedä miten se tapahtui, mutta yks´kaks vain hihasta oli iso pala nahkaa poissa. Tällä kertaa syytä ei voi vierittää sinne hihnan toiseen päähän, koska hihnat ovat koirien ulottumattomissa -että ehkäpä se vika onkin tällä kertaa siinä toisessa päässä :-) 

Olin suoraan sanottuna aika ihmeissäni hihnan hajoamisesta, sillä luulin ostaneeni laatuhihnan. Nallella on käytössään sen ensimmäinen hihna, eli se on kestänyt jo yli 6 vuotta! Tälle hihnalle käyttöikää kertyi 2,5 vuotta. No, ehkäpä olen vain aika nipo tässä asiassa. 

Lähdimme yhdessä Otson kanssa varusteostoksille, se sai hihnan lisäksi uuden pannan. Kunnon pantaa Otsolla ei oikeastaan ole ollutkaan, olen odotellut että se lopettaa kasvamisen. Tänään totesin, että eiköhän tuo ole jo kaulansa kasvattanut, joten iso-O sai kokonaan uudet ulkoiluvarusteet.

Uusi hihna on nyt samanlainen kuin Nallella, joten mokomia "kuoritumisongelmia" ei pitäisi enää tulla. Uudessa hihnassa on myös valmiina pieni heijastinmerkki, joka on aina plussaa. Samanväristä pantaa ja hihnaa emme onnistuneet ostamaan, mutta eipä meillä nuo värikoordinaatiot ennenkään ole aivan tarkkoja olleet. Pääasia että ovat laadukkaita ja kestävät käyttöä.

Otson syksyn agilitytreenit alkavat maanantaina ja kävimme samalla reissulla ostamassa sille treeninameja (ihan Frolicilla mennään, toimii hyvin ja on helppoa käytössä). Eläinosaston alennuskorista tarttui mukaan uusi pyyhe koirille; tuo on mikrokuitua ja sen pitäisi olla tosi imukykyinen. Olen itse käyttänyt vastaavia "ihmisten pyyhkeitä" ja jos tuo toimii samalla teholla niin hyvä on; koko tosin oli aika pieni -Nallen tuolla varmaan kuivaa hyvin, mutta Otson kanssa varmasti tarvittaisiin pari mokomaa lisää :-)

Lauantaipäivää vietimme shoppailujen lisäksi puutarhatöitä tehden. Pihasta kertyi kottikärryllinen huonoja omenoita pois heitettäväksi :-(  Vaikka ulkoilu Karhunpoikia väsyttikin, taisi Nalle silti kaivata enemmän äksöniä. Ainakin emäntä sai osakseen tuiman tuijotuksen kun kehtasi käyttää aikaa myös virtuaaliseen puutarhanhoitoon...

Otson lukupiirin kuulumisia

Otso täällä terve! En tie olenko muistanut kertoo että mulla on sellainen lukupiiriharrastus? Se on sellaista että käsitellään erilaisia kirjoja joita tuo Riikka valitsee. Käsittelyssä on ollut ainakin Tuire Kaimion Pennun kasvatus ja toi Jan Fennellin Kuuntelen koiraani. Noi molemmat mää olen käsitellyt mun lukupiirissäni aika lailla juurta jaksaen. Välillä on ollut hiukan kevyempää materiaalia, kuten vaiks sanomalehtiä.

Viime aikoina toi lukupiirijuttu on ollut hiukka vähemmällä kun täällä on tehty remonttia jota mun on täytynyt valvoa; se onkin ollut aika rankkaa puuhaa ja olen joutunut ottamaan aika paljon kauneusunia. Mutta viime viikolla saatiin toi remppa valmiiksi niin mulla on taas aikaa harrastaa. Ja oon sillain aika hyvin kouluttanut tuon emännän, että se heti toi mulle uutta materiaalia lukupiiriin käsiteltäväksi. 

Toi oli aikalailla tollanen perusteos, loppuosa oli hiukka sellainen repivä jos tiedätte mitä tarkoitan. Riikka hoki lukupiirikäsittelyn jälkeen vaan jotain "se oli kirjaston", mutta en mää tiedä mitä se sitten meinaa. Tällaisena pitkän linjan kirjapiiriharrastajana voisin ihan emännälle kertoo, että ei ne "kirjaston" tuotteet sen kummemmalta tunnu kuin ne aiemmatkaan, että sikäli oli hukkainvestointi se. Kuullaan taas kaverit ja laittakaahan kirjavinkkejä tulemaan!

Rally-Tokoa

Ystäväni on kouluttautunut Rally-Toko -ohjaajaksi ja kävi pitämässä Karhunpojille lajiesittelyn. Aika luksusta saada yksityisopetusta ihan omassa pihassa! 

Aikanaan harkitsin tokon aloittamista Otson kanssa, mutta pidän sitä ehkä hiukan liian tiukkana -niin minulle kuin Otsollekin. Rally-Toko ei ole niin sotilaallisen oloista menoa, vaan sopii meille pienen kärsivällisyystason omaaville :-) Enkä tosiaan halua arvostella tokoa sen kummemmin, tämä on vain oma mielikuvani joka pohjautuu varmasti suurelta osin omaan mukavuudenhaluun ja laiskuuteen; minulta ei vain löydy kärsivällisyyttä tokoiluun. 

Kävimme jo sunnuntain "teoriaosalla" läpi Rally-Tokon erilaiset liikkeet ja nyt ystäväni valitsi niistä pienen valikoiman meille suoritettavaksi. Alun perin olin ajatellut kokeilla rallya vain Otson kanssa, mutta pääsi Nallekin sitten kokeilemaan. Ja hyvä että pääsi, sillä Nalle oikein pursusi intoa olla mukana ja tehdä annettuja tehtäviä; hyvä muistutus minulle siitä että Nallekin edellen kaipaa toimintaa ja aktivointia. 

Liikkeet varsinkin alokassarjassa ovat hyvin helppoja, erilaisia yhdistelmiä seuraamista, istumista, makuuta ja perusasentoa sivulla. Kisoissa koirat ovat alokkaissa jopa kytkettyjä, joten Nallenkin kaltaisen rähjän kanssa voisi uskaltautua kisaamaan/treenaamaan. Otson kanssa aloitimme treenit heti vapaana, tosin sen pitikin sitten käydä välillä vahtimassa pihan perällä tontin ohi meluisasti kulkevia lapsia :-) Kisoissa moista valppautta ei varmaankaan arvostettaisi...

Meillä on nyt omasta takaa Rally-Toko kyltit, joissa ovat alokasluokan liikkeet. Kotipihamme on riittävän suuri omiin treenauksiin, joten taidamme ottaa tästä meille jatkossa uuden harrastuksen -en vielä tiedä harrastetaanko lajia missään alueemme seuroista. Otson agilitykin jatkuu, saimme vahvistuksen treenipaikasta syksyksi, joten treeniä on luvassa koko laumalle :-)

Namia tähän suuntaan kiitos!

 

Lisätietoa Rally-Tokosta löytyy täältä

Pitkä kuuma kesä

Kesän pituudesta nyt voidaan olla montaa eri mieltä, mutta kuumaa ainakin on riittänyt. Otso "muutti" heti alkukesästä kellariin, siellä se on viettänyt yksinäistä poikamiehen elämää nauttien viileästä ja hämärästä. Säännöllisin väliajoin Otso on pölähtänyt ylös, laskenut lauman, puristellut turkistaan kellariroskat lattialle, ottanut vesihuikan ja taas poistunut keskuudestamme viileämmille unipaikoille. Nalle on jaksanut paremmin helteitä, mutta nukkuessa senkin aika on suurimmaksi osaksi kulunut.

Koska kesän päivitystahti on ollut olematon (=sitä ei ole ollut), kerrataanpa hiukan Karhunpoikien kesäkuulumisia. Huonot uutiset ensin: Nalle alkoi toukokuussa kalvaa tassujaan pahasti; koskaan aiemmin se ei ollut tehnyt moista joten aluksi olin kovin ihmeissäni uudesta "harrastuksesta". Ensin syytin pääsiäisenä murtunutta kannuskynttä (kyllä vaan, taas se murtui); epäilin että päivystyksessä pois kiskotun kynnen nysä olisi saattanut tulehtua. Eläinlääkäri kuitenkin totesi että tulehdusta ei ollut ja kalvamisen syyksi veikattiin jonkilaista särkyä/kipua joka olisi saattanut saada alkunsa kynnen poistosta; pahimmin kalvettu alue tassussa kun oli nimenomaan kannuskynnen ympäristö.

Kuvassa pilkottaa pahasti kalvettu tassu :-(
Lääkäriä odotellessa kuvattu

Särkylääkkeet eivät auttaneet asiaa, joten teimme lääkärikäynnin numero 3. Tässä vaiheessa olin huomannut, että Nallelta oli lähtenyt karvaa laikkuina kaulan ympäriltä ja etenkin niskasta; paikasta josta se ei itse olisi sitä onnistunut kalvamaan/repimään. Lääkärissä otettiin ihonäytteitä raaputtamalla ja teipillä, mitään ulkoloisia tms. ei löytynyt. Sen jälkeen siirryttiin järeämpiin aseisiin; pikkukoiralta otettiin koepaloja ihosta kolmesta eri paikasta. Lääkäristä palasi kotiin rauhoituksesta sekaisin oleva "avaruuskoira" jota Otso kovin ihmetteli. Seuraavat päivät olivatkin haastavia kun Nalle yritti selvitä tötterönsä kanssa ja minä pähkäilin uskaltaisinko jätää koirat kahdestaan kotiin kun toisella oli ylimääräinen uloke joka sitä selvästi ärsytti ja toisaalta taas Otsoa kovin kiinnosti. Ratkaisin ongelman ottamalla Nallen mukaan töihin muutamana päivänä, sitten tötteröstä luovuttiin sillä koepalojen tikit eivät Nallea yhtään vaivanneet.

Avaruuskoira löysi lohduttajan

Otetuista koepaloista selvisi, että Nalle kärsii allergiasta; sen aiheuttaja jäi tietysti arvoitukseksi. Lääkärin suosituksesta aloitimme eliminaatiodieetin. Ensimmäisen kuukauden Nalle sai kalaa ja perunaa; nämä valikoituivat koska niitä en ollut koirille koskaan antanut. Olen aina ollut aika nuiva koirien ruokien kanssa ja nyt siitä oli hyötyä -eliminaatiodieettiin löytyy useita eri ruoka-aineita joita koirille en ole antanut. Uusi ruokavalio on maistunut Nallelle erittäin hyvin, itse en vain käsitä että kukaan antaisi vapaaehtoisesti koiralle perunaa; ainakin Nallella kaikki mitä meni sisään tuli samanlaisena ulos -tuntuipa joskus että ulos tuli tuplamäärä tavaraa :-( Ruoan annostelun kanssa oli aluksi ongelmaa ja jo valmiiksi solakka pikkukoira laihtui kilon vajaassa kuukaudessa -sittemmin olen osannut antaa ruokaa oikeampia määriä sillä painoa on onneksi tullu takaisin. Nallella on toistaiseksi myös kortisonilääkitys, toivottavasti siitä pääsemme pikaisesti eroon.

Kesän alussa aloitimme Otson kanssa agilityn alkeiskurssin. Jännitin Otson käyttäytymistä etukäteen kovasti, mutta turhaan. Otso oli varsin mallikas agilityoppilas, tosin oppimisvauhti ei joka kohdassa aivan päätä huimannut :-) Itselleni on ollut iso oppimisen paikka siinä, miten eri tavalla asioita oppivat ja niihin suhtautuvat russeli ja berni. Tuntui että Nalle aikanaan oppi jokaisen esteen ja liikkeen kerrasta, Otso vaatii kertausta ja kertausta -ja säkillisen kärsivällisyyttä. Nyt täytyy vain muistaa että hiljaa hyvä tulee! Jatkamme varmasti syksyllä Otson kanssa treenamista kunhan vain mahdumme sopivaan treeniryhmään.

Muita Karhunpoikien kesäkuulumisia kuvien kertomana:

Nalle täytti kesäkuussa 6 vuotta 

Juhannus vietettiin tyttöystävien seurassa

Otso pääsi viettämään rantaelämää Tyttöystävien kanssa,
Nallea ei huolittu mukaan sillä se ei kestä uivia ihmisiä :-)

Kaiken kaikkiaan kesä on sujunut leppoisissa merkeissä

Lammaskoirat

Avaruuskoira

Priima poika

Kävimme Otson kanssa kuun alkupuolella virallisissa lonkka- ja kyynäräkuvauksissa. Oma eläinlääkäri veikkasi lonkkien tuloksiksi B/B-C, kyynäristä sanoi vain, että hyviltä näyttävät. Odotetut tulokset saapuivat tänään Kennelliitosta, ja kyllä niitä kannatti odottaakin: lonkat A/A ja kynnärät 0/0. Emäntä hyrisee tyytyväisenä! 

Priima poika on tietty touhunnut jälleen myös hiukan omiaan; kitusiin oli yhtenä päivänä vedelty laatikollinen (reilut 600 grammaa) "Äidin suklaapallosia". Kyllä Nallekin niistä varmasti omat maistiaisensa oli ottanut, mutta syyttävä sormi osoittaa kyllä  aika vahvasti Otsoa. Kummankaan maha ei mennyt sekaisin, eikä sen kummemmin muitakaan oireita tullut, joten suklaapallosissa taisi onneksi olla suklaata eniten nimessä...

Otso 2 vee

Otsosta tuli tänään iso poika kun täydet 2 vuotta rapsahti ikämittariin. Tätä päivää on emäntä jo ehtinyt odottelemaankin, ei kuitenkaan ihan vain synttärijuhlien takia. Otsohan on ollut, mitenkäs sen kauniisti sanoisi, "sangen" energinen nuorimies koko 24 elinkuukautensa ajan. Koiranpennuthan ovat aina aikamoisia vipeltäjiä, mutta Otso on koetellut emäntänsä hermoja ansiokkaasti heti saapumisestaan lähtien. Omaisuutta on tuhottu ihan kelpo määrä; menetettyjen tavaroiden listalta löytyy esimerkiksi sohva, silmälasit, kirjoja, cd-levyjä, kenkiä -ja tietysti iso määrä ruokaa jota ei oltu pikku-bernin suuhun tarkoitettu (lähinnä leipää ja keksejä, sellaisia juttuja jotka tuntuvat alituiseen unohtuvan keittiön työtasolle). Kaikenlaisten "askartelujen" lisäksi Otso on venyttänyt pinnaa kurittomalla hihnakäyttäytymisellä (saatu lähes karsittua pois), loputtomalla haukkumisella (tilanne elää) sekä hyppimisellä/pomppimisella ja kaikenlaisella muulla älämölöllä.

Mitenkäs kaikki tuo liittyy odotettuihin 2-vuotissynttäreihin? Noh, Otson ollessa pikkuinen terminaattoripentu lohdutin itseäni, että kyllä se siitä rauhoittuu kun täyttää vuoden. Ei rauhoittunut. Seuraavaksi annoin itseni ymmärtää, että karhunpojan saavuttaessa 1,5 vuoden iän on tilanne jo toinen. Ei ollut. Sama meno täällä on jatkunut :-) Pistin siis kaiken toivoni "täysi-ikäisyyden" saavuttamiseen; sitten Otsosta kuorituu seesteinen berniherra jonka askarteluinnostus hiipuu lopullisesti. Kuoriutuuhan?

Olen saanut toivoa odotukselleni, sillä Otso on viimeiset pari viikkoa ollut itse rauhallisuus. Kävimme edellisviikolla virallisissa lonkka- ja kyynärkuvauksissa; Otso sai extra-annokset rauhoittavaa, koska se ei ollut suostunut olemaan aloillaan muuten. Sanoinkin, että se sai eläinlääkäriltä jonkun pysyväisrauhoituksen, sillä juurikin noiden kuvausten jälkeen Otso on ollut niiiiiin killti ja rauhallinen :-) Ikäkö sen nyt todellakin rauhoittaa? 

 Kokousvahti

Perjantaina sain taas muistutuksen siitä, että kyllä pinnan alla vielä kuohuu. Töistä tultuani lähdemme aina ensimmäisenä lenkille. Otso oli niiiiin tohkeissaan, että aloitti sisällä haukkukonsertin. Olemme nyt toista kuukautta harjoitelleet uloslähtöä ilman haukkumista. Perinteisten ohjeiden mukaan mennään: kun Otso alkaa haukkumaan, minä lähden olohuoneeseen istumaan. Kun haukkkuminen loppuu, lähden taas pukemaan -vain palatakseni takaisin istumaan haukkumisen alettua. Otso todellakin vaatii paljon toistoa; uloslähtöön saattaa kulua pahimmillaan 20-30 minuuttia ja lukematon määrä sohvalle palaamisia. Yhden haukahduksen sallin, sillä tiedän miten vaikeaa innostuneen Otson on olla haukkumatta. Valitettavasti ulospääsy on vasta ensimmäinen osa "haukkukouluamme", sillä Otso haukkuu myös omalla pihallamme koko matkan ulko-ovelta portille. Minä en jaksa haukkumista kuunnella ja varsinkin arkiaamuisin seitsemän aikaan en usko naapurienkaan sitä kovasti arvostavan. Siis ulkohaukku tässä yhteydessä on myös kielletty. Seison ulko-ovella ja käännyn aina selkä päin Otsoon kun se alkaa haukkua. Kun on hiljaista lähden alas portaita; ja heti takaisin kun haukku alkaa. Nalle parka kulkee perässäni, sillä se on hihnassa kiinni (Otso yleensä vapaana portille saakka). Lukemattoman toistomäärän jälkeen pääsemme portille asti ja siinä vaiheessa Otso tietää että haukkuminen lopetetaan; viime vuonna nimittäin kävimme läpi "lenkkikoulun"; jos hihnaa revitään niin se tarkoittaa ettei pääse mukaan vaan joutuu jäämään pihaan yksin. Tämäkin koulu vaati aikaa ja toistoja, mutta oppi meni perille lopulta -siksi on pakko uskoa että jonain päivänä "haukkukoulukin " tehoaa.

Perjantaina mikään ei tehonnut. Kesti pienen ikuisuuden saada koirat ulos, mutta sitä pidemmälle emme edenneet sitten millään; Otso kyllä lopetti nopeasti haukkumisen kun käänsin selkäni, mutta aloitti välittömästi uudestaan kun aloitin uudestaan etenemisen. Otsolla oli selvästi patoutunutta energiaa ja jossain vaiheessa sillä meni hermot; se alkoi aikansa kuluksi hyökkäillä Nallen kimppuun. Siinä vaiheessa emännän hermot napsahtivat; Otso "lensi" sisään ja Nalle pääsi privaattilenkille. Sen jälkeen Otso sai yksinään möllöttää kotipihassa ja oli lopun iltaa huomiotyhjyydessä. Ainoastaan syömiseen annoin sille luvan, mutten en katsonut, en puhunut. Viikonlppu onkin sujunut jälleen sopuisissa tunnelmissa, lauantaina kävimme pitkästä aikaa oikein metsälenkilläkin. 

Syntymäpäiväsankaria on tänään hemmoteltu paijauksin ja halauksin; pojat saivat pullat synttäriherkuiksi ja eiköhän varsinainen ruokakin sisällä vielä jotain herkkua. Nalle haettiin päivälenkille, joten Otso pääsee kanssani tänään privaattilenkille; se taitaa siitä olla aikas mukavaa myös.

Kuva viime viikolta; Otso tapasi ensi kertaa Ruusan, joka ei

täysin innostunut nuorenmiehen "tutustumisyrityksistä"

Onnitteluterveiset lähetetään täältä kaikille Immeressenin V-pennuille! Ja Helenalle sellaiset terveiset, että ei me vieläkään tavata siellä Harjavallan Shellillä; kyllä me Otso täällä pidetään :-D

Mallipojat

Karhunpojat kävivät lauantaina kuvattavana koirakoulullamme. Tässä valikoima Emilia Meritähti-Vesalan ottamia kuvia:

Jäähyväisiä

Tänään on jätetty hyvästit Assille ja Ronjalle.

Nallen elämässä ovat aina olleet mukana Tyttöystävät. Kun Nalle oli pentu, tyttöystäväduon jäseniä olivat collieneidit Lilli ja Assi, äiti ja tytär. Ne jaksoivat kärsivällisesti opettaa pientä russelipoikaa koirien tavoille, tai no Assi enemmänkin sillä Lilli oli arvokas wanha rouva joka ei pentujen kotkotuksista piitannut.

Duo laajeni trioksi kun tyttöystävien talouteen muutti dalmatiankoira Ronja. Se oli kuulunut tyttöystävien elämään pennusta saakka, se asui ensin tyttöystävien emännän vanhemmilla josta pikkuhiljaa aikuisiällä hivuttautui Tyttöystävätrion täysivaltaiseksi jäseneksi -ja samalla myös Nallen elämään.

Nalle ja Ronja muodostivat alusta saakka hyvän parin; vaikka niillä oli sekä koko- että ikäeroa, jotain niin samanlaista niissä kuitenkin oli. Ronja oli triosta ainut joka leikki Nallen kanssa ja jaksoi russelipojan loputtomia rakkaudenosoituksia. Ja Ronjaa Nalle rakasti; välillä turhankin kiihkeästi, välillä taas soveliaan välimatkan päästä. Ronja taas rakasti pääasiassa ruokaa; se hamusi loputtomasti maasta syötävää, oli ensimmäisenä keittiössä ja aina siellä missä saattoi olla herkkupalaa tarjolla. Ronja oli hupsu, usein hieman poissaolevan näköinen; ehkäpä se unelmoi seuraavista makupaloista. Viimevuosina Ronja ei enää kuullut mitään, joten vaikutelma omissa maailmoissaan olevasta dalmisneidosta vain vahvistui.

Kun Otso saapui Nallen seuraksi, oli tyttöystävätrio jo kutistunut duoksi. Assi ja Ronjakin olivat jo sen verran iäkkäitä, että riehakas ja massakas bernipoika ei saanut tehdä kovinkaan läheistä tuttavuutta niiden kanssa. Välillä tuntui siltä, että pelkkä Otson katse olisi jo voinut kaataa "mummot" nurin. Muutoksia tapahtui lisää; Assi ja Ronja muuttivat pois Karhukaupungista, joten yhteiset lenkkeilyt jäivät historiaan. Duo sai taas vahvistusta kun mummot saivat seurakseen reippaan collietyttö Islan. Isla ja Nalle ovat löytäneet hienosti yhteisen sävelen tavatessaan, Otso on liian isoa seuraa pikkuiselle Isalle joten se on jotunut seuraamaan pienempiensä rientoja sivusta.

Vaikka Isla piti Assin (13 v.) ja Ronjan (15 v.)  liikkeessä ja mielen virkeänä, ikä ei antanut armoa. Tänään oli aika mennä.

Talviriemuja

Luntahan meillä nyt riittää ja varsinkin Otso on oppinut nauttimaan siitä täysillä; se ottaa säännöllisesti lumikylpyjä pihassa ja muistuttaakin välillä erehdyttävästi jääkarhua. Kovillakaan pakkasilla ei kumpikaan Karhunpojista kieltäytynyt lähtemään ulos, mutta Nalle kiihdytti aina vauhtia kun koti lähestyi :-) Nyt ovat pakkaset onneksi meidän kaikkien kannalta lauhtuneet; tai voipi olla että ne kipakimmat pakkaset olivat kovastikin Otson mieleen.

Kamera ei ole päässyt ulos, mutta kännykällä on tullut välillä ikuistettua Karhunpoikien talviriemuja:

Lumihyrrä

Mitäs täältä löytyy?

Poju

Työpöydälleni ilmaantuu tasaisin väliajoin sarjakuvastrippejä joita työkaverini minulta salaa lehdistä leikkaa ja piilottaa pöydälleni. Sarjakuvissa seikkailee Poju jonka aiheuttamat tilanteet vaikuttavat toisinaan ah-niin-tutuilta :-)

Pojusta löytyy lisää tietoa täältä

Tuulahdus kesältä 2009

Sain serkultani upeita kuvia Karhunpojista; nämä on otettu kesän 2009 Pori Jazzeilla, päätöskonsertissa Areenalla. Tässä siis tuulahduksia helteisestä Porista viime kesältä: