Ruokalevolla

Käyn aina ruokatunnilla antamassa pojille ruokaa ja päästämässä niitä ulos. Tänään onnistuin hiippailemaan niin hiljaa ikkunan taakse että yllätin pojat sekä itseni: sisällä nimittäin nukkui kaksi koiraa vierekkäin samalla sohvalla :-D Ruokailun jälkeen seurasi painihetki pihassa ja sen jälkeen ruokalepo (kuvassa)

Palasia

- Nalle nukkuu ensimmäistä kertaa lattialla lähes kolmeen viikkoon! Kaipa sekin jonkunnäköinen merkki sopeutumisesta on -ainakin minun mielestäni.

- Nalle on hoksannut, että Otso saa parempaa ruokaa. Se syö ensin omat pöperönsä ja siirtyy sitten Otson kupille -ja Otso antaa kohteliaasti tilaa. Otson on turha havitella Nallen nappuloita, se saa kuulla kunniansa nopeasti. Minä joudun nyt vahtimaan ruokailutilanteita jottei minulla ole kohta mammuttirusselia.

- Otsolla on jonkinsortin paljaat sääret -fetissi. Jos kuljen kotona sääret paljaina, seuraa Otso minua erityisen tarkasti ja haistelee/maistelee jalkoja. Jossain vaiheessa se oikein puraisi pohkeesta, nyt osaan jo varoa :-)

Viikonloppukuulumisia

Ihanan rauhallinen viikonloppu on takana; ei läksyjä, ei töitä, ei kiirettä. Olemme olleet poikien kanssa kotosalla ja nattineet lämpimistä keleistä. No, ei tämä nyt ihan noin ruusuista ole ollut: lauantaina oli jälleen ruohonleikkuun aika. Pojat saivat olla vapaana pihalla kuten aiemminkin (Otsolla toki vasta toinen kerta). Tajusin nopeasti, että nyt en ihan helpolla pääse: Nalle ja Otso karkailivat vuoronperään pensasaidan läpi naapurin puolelle. Kun sain toisen kiinni, oli toinen jo pinkaissut pakosalle *huokaus* Naapurin pihassa koiria vetävät magneetin lailla leivänpalaset joita jostain syystä sieltä tuntuu löytyvän yllin kyllin.

Lauantaina Otso joutui ensimmäisen kerran hihnan perään. Pantaa se on "harjoituskäyttänyt" muutamaan otteeseen. Aluksi se hangoitteli vastaan, mutta makupaloilla sain pennun liikkeelle. Teimme kolmistaan ihan lyhkäisen lenkin ja ihan mukavasti se keskimääräisesti sujui. Nallen vauhti on tietysti vielä Otsolle liikaa, joten jouduin himmaamaan välillä vauhtia. Otson täytyy oppia, että lenkin aikana ei painita, ja minun täytyy oppia selviämään kahden hihnan kanssa :-) Olenhan minä tietysti harjoitellut Assin ja Ronjan kanssa, mutta tyttöystävien kävelyvauhti ei ole aivan samaa luokkaa kuin Nallen ja Otson.

Tyttöystävät kävivät meillä seuraamassa Euroviisujen ääntenlaskun. Meitä emäntiä huvitti jälleen koirien käyttäytyminen. Paimenkoirat Otso ja Assi nukkuivat tyynesti eteisen lattialla, kun taas "teatterikoirat" Nalle ja Ronja istuivat meidän ihmisten kanssa sohvalla huomiota kerjäämässä :-)

Ehkä tässä toisen koiran ottamisessa on edes hiukan ollut oikeilla jäljillä: tällä hetkellä seurassani on kaksi koiraa. Toinen nukkuu sikeästi nojatuolin alla ja toinen nukahti isutalleen kesken tassujen pesun. Toimintaa on siis ollut ja se toiminta on ollut yhteistä leikkiä, eloa ja oloa oman lauman kesken :-)

Lauantaipäivää

Karhupainia

Pojat painivat tänään antaumuksella pihassa. Parasta näissä paineissa on se, että vaikka touhu näyttää ja kuulostaa hurjalta, se on kuitenkin ihan iloista leikkiä.

Ensimmäinen viikko takana

Ensimmäinen viikko Nallen ja Otson yhteiselämää on onnellisesti takana päin. Tunnelmia voisi kuvailla vaikka näin: Otso on varmasti erittäin tyytyväinen, Nalle erittäin tuskastunut ja emäntä erittäin väsynyt :-) Vaikka olen kovasti murehtinut koirien yhteiselämän alkua, on kaikki mennyt yleisesti ottaen yllättävänkin hyvin *koputtaa puuta*.

Nalle tuntuu menevän joka ilta sillä mielellä nukkumaan, että "aamulla tämä painajainen on ohitse". Joka aamu se nimittäin tuntuu olevan yhtä yllättynyt siitä, että sängyn vieressä mönkii aktiivinen karvapallero. Ylipäätään aamun ensimmäiset tunnit ovat Nallelle hankalia, sitten se jo lähtee mukaan Otson leikkeihin; mutta edelleenkin vain ulkona, ei sisällä. Mitään pahempia riitoja ei kuitenkaan ole ollut ja lauantaina pojat viettivät jo 4 tuntia kahdestaan.

Lauantai-iltana oli tarkoitus viettää elokuvailtaa tyttöystävien emännän kanssa; kylään saimme tietyti myös Assin ja Ronjan. Oletusarvona oli, että Otso "tipahtaa" nopeasti ja vanhemmat koirat ovat niin tottuneet yhteiselämään että saamme katsoa elokuvia rauhassa. No, paljonpa sitten tiedettiin: Otso ei pysännyt sitten millään. Se esitti kaikki riehumistemppunsa ja härnäsi Ronjaa minkä ehti. Ja tätä jatkui ja jatkui ja jatkui... Nalle ja Assi osoittivat mieltään mustasukkaisina; Nalle kökki tyttöystävien emännän sylissä ja Assi nukkui pää minun sylissäni. Vaikka olen tuntenut tyttöystävät vuosia, ei Assi koskaan ennen ole ottanut minuun niin paljon kontaktia kuin eilen illalla. Assin emännän mielestä koira symppasi minua koska komensin Otsoa :-)

Puutarhanhoitoa

Torstaina pojat olivat kahdestaan kotona kahden tunnin ajan kun minä kävin tentissä. Jossain vaiheessa alkuviikolla suunnittelin vielä Otson "telkeämistä" keittiöön tentin ajaksi, mutta kun keskiviikko ja varsinkin torstaipäivä sujuivat niin hienosti, päätin ottaa riskin ja jättää pojat valloilleen. Pentulomani on kuitenkin lopussa joten askel eteenpäin oli otettava. Tentin ajan pidin hermoni kurissa, mutta kotimatkalla oikein mahanpohjasta pisteli kun jännitin mitä kotoa tulisi löytymään. No, seltä löytyi kaksi ihan ehjää ja tyytyväisen oloista koiraa :-) Perjantaina jätin jälleen pojat kahdestaan kauppareissun ajaksi, aika oli tietysti paljon lyhkäisempi, mutta tulos sama, mitä nyt Otso oli onnistunut sotkemaan kakkaansa vähän sinne tänne.

Illalla saimme koiravieraita; tyttöystävät Assi ja Ronja tulivat tutustumaan Otsoon. Pihakohtaaminen sujui odotetusti hyvin: Assi ei ollut huomaavinaankaan pentua ja Ronja jopa innostui hiukan leikkimään Otson kanssa. Taitaa olla niin, että Otso saa hiukan kasvaa vielä ennen kuin se tapaa Pepin :-)

Perjantaina leikkasin nurmikon ensimmäisen kerran tänä keväänä. Talven jäljiltä leikkuri ei meinannut käynnistyä, joten ähelsin sen kimpussa jonkun aikaa. Yht´äkkiä huomasin olevani kahden koiran pusuttelun kohteena; Otso ja Nalle tulivat tsemppaamaan minua :-) Ja niin vain käv, että seuraavalla kiskaisulla leikkuri pärähti käyntiin; onneksi oli miehiä talossa, niin saatiin ruoho leikattua :-) Nalle tapansa mukaan piti turvavälin ruohonleikkuriin, mutta seurasi koko ajan touhamistani. Otso ei tykännyt leikkurin pärinästä ollenkaan vaan pakeni kuistille nukkumaan.

Minä en tunnetusti ole mikään viherpeukalo, mutta nyt tuntuu meidän puutarhassamme kasvavan oikein superkasvi. En ole vielä keksinyt onko kyseessä puska, puu vai mikä, mutta karjalanpiirakoita se kuitenkin tuottaa! Nalle nimittäin kantoi tänään pensasaidan juurelta tänään parikin karjalanpiirakanpuolikasta. Mistä ihmeestä niitä tulee? Yhtenä päivänä pihasta löytyi leivänkannikka, joten kyllä me tällä "tuotannolla" ollaan ihan omavaraisia leipien suhteen.

Otso on kova puutarhuri, se jaksaa loputtomasti jauhaa risuja pihassa. Lisäksi se on erikoistunut ruukkuruusun harventamiseen, mikä on minusta sikäli outoa, että tämä ruusu on tosi piikikäs. Syreenipensasta Otso harventaa ansiokkaasti ja lannoitushan on sillä ihan verissä :-) Että kohti uutta, kukoistavaa puutarhaa tässä ollaan menossa :-)

Edistystä

Tänä aamuna pojat leikkivät viimeinkin myös sisällä, eli edistystä tapahtuu!

Ensin Nalle leikki sohvalta käsin, Otso teki hyökkäyksiä lattialta

Viimein Nalle uskaltautui lattialle

Mitäs tässä nyt tapahtui?

Kuulumisia

Päivän "kohokohtia" ovat olleet seuraavat:

- heräsimme vasta puoli seitsemältä! Tietty tässä on yksi pikkiriikkinen yksityiskohta; puoli kahdelta yöllä siivosin Otson pissoja puoliunessa...

- Nalle karkasi pihasta ison kissan perään. Yleensä olen lähtenyt sen perään huutaen ja pauhaten, mutta nyt nappasin Otson kainaloon, vein sen sisään, laitoin enemmän vaatteita päälle (kylmä jatkuu) ja vasta sitten lähdin Nallenmetsästykseen. No, pitkälle ei tarvinnut mennä, Nalle tuli omassa pihassa vastaan :-)

- Otso on sisustanut ahkerasti: tänään puuhalistalla ovat olleet olohuoneen tapetit, eteisen muovimatto sekä keittiön hyllyjen paperit (keittiöremontti menossa ja kaapeista puuttuvat ovet)

Aika rauhallisesti olemme olleet. Nallen käytös on edelleen omituista sisätiloissa. Aamulla Otso alisti sitä ja Nalle ei pistänyt yhtään vastaan, päinvastoin se näytti niiiiin alistetulta (tiedän, ei saa inhimillistää). Siinä vaiheessa minulta pääsi itku; olenko pilannut reippaan terrierini noin vain? No, muuten päivä on sujunut neutraaleissa tunnelmissa -ainakin koirien osalta ;-) Jätin pojat suureellisesti kaksin kotiin ja kävin viemässä keräyspaperit laatikkoon -aikaa taisi mennä hurjat kaksi minuuttia ja tullessani takaisin minulla oli edelleen kaksi ehjää koiraa.

Koska en saa otettua noista kahdesta ollenkaan järkeviä kuvia, alla kaksi kuvaa Otson kotimatkalta lauantailta. Siellä se kuikuilee ja nukkuu jaloissani :)

Väsyttää

Kylläpä väsyttää; Otso punnertaa aamulla ylös jo viiden jälkeen, ja siitä alkaakin koko päivän kestävä sisään-ulos-ruokaa-leikkiä-pissaa-kakkaa -rumbamme. Tuntuu että olen koko ajan tekemässä ruokaa pojille tai sitten seison pihalla odottamassa että tarpeet tulee tehtyä. Tänään ulkona seisomisen on tehnyt erityisen ikäväksi älyttömän kylmä sää; missä ovat viikonlopun helteet?

Kaikki on sujunut edelleenkin periaatteessa hyvin. Otso on puuhakas pentu, joka viihdyttää hyvin itseään leikkimällä kaikilla niillä kymmenillä ja kymmenillä leluilla, joita tänne on Nallen pentuajoista asti kertynyt. Eilen onnistuin lukitsemaan sekä Otson että avaimet sisälle taloon; minä ja Nalle jäimme ulos. Seurasi aikamoinen avaintenmetsästys -operaatio, johon liittyi esimerkiksi elämäni ensimmäinen (ja varmasti myös viimeinen) fleksin käyttö. Nallellahan ei siis ollut pantaa/hihnaa, joten jouduin lainaamaan naapurin Toivo -snautserilta vermeet, jotta pääsimme hakemaan vara-avainta. Otso oli yksin kotona vajaan tunnin, joten ihan hirvittävän pitkästä yksinolemista ei onneksi ollut kyse. Ja perinteidenhän mukaan tämä menee; kun Nalle oli ollut meillä vuorokauden, jätimme pennun yksin kotiin ja menimme elokuviin :-) Vasta myöhemmin luin jostain, että yksinoloharjoitukset aloitetaan minuutti kerrallaan... Noh, Nalle osaa olla hienosti yksin kotona, joten ei siinä tainnut kaikki ihan vikaan mennä.

Nallen käytös huolettaa minua hurjasti. Sisällä se mököttää sohvan kulmassa tai minun sylissäni. Se on mustasukkainen ja luultavasti myös hieman sekaisin lauman järjestyksestä. Tämä on täysin minun syytäni; en olisi varmaankaan saanut puuttua ensimmäisen vuorokauden alistamiseen niin paljon. Lattiatasoon Nalle laskeutuu vain kun mennään ulos tai syödään. Ulkona se leikkii Otson kanssa ihan normaalisti. Minulla on sellainen tunne, että nyt on tyyntä myrskyn edellä. Mutta manaanko vain? Oma jännittyineisyyteni heijastuu varmasti Nalleen. Mitä tapahtuu kun pojat jäävät kahden? Tänään ne olivat kahdestaan kymmenisen minuuttia kun kävin suihkussa; Nalle ainakin varmasti tiesi että olin talossa, joten se saattoi vaikuttaa sen käyttäytymiseen. Huomenna aion poistua talosta, mutta toki vain hetkeksi. Molemmat pojat ovat tällä hetkellä ihania erikseen, toivottavasti joskus vielä myös yhdessä. Nyt toivon vain, että joku tulisi ja vakuuttaisi minulle, että kaikki menee ihan hyvin. (Eikä tarvitse tulla sanomaan, että pitikö se toinen koira ottaa!)

Rauhallista menoa

Nallen ja Otson yhteiselon ensimmäiset vuorokaudet ovat sujuneet paljon paremmin kuin osasin odottaa. Helppoa ei ole ollut, mutta huomattavasti helpompaa kuin odotin. Nalle ei äksyillyt Otsolle ollenkaan, mutta ensimmäisen vuorokauden se yritti astua pentua ihan jatkuvasti :-( Otso antoi kuitenkin niin paljon hammasta Nallelle, että tämä viimein ymmärsi lopettaa. Pihassa pojat jo leikkivät välillä hienosti, mutta sisällä Nalle ottaa etäisyyttä naskalihampaiseen riiviöön; se seuraa nojatuolilta tai sohvalta pennun menoa ja näyttää usein katsovan minuun "vie tuo jo pois" -ilmeellä. Olen yrittänyt huomioida Nallea runsaasti, ja muutamista pinttyneistä tavoistamme, kuten iltojen sohvanyhjäyksestä, on pidetty kiinni. Lisäksi se on saanut ekstranamupaloja -ja äitienpäivänä mummulta nakkeja :-)

Otso on ihan käsittämättömän reipas poika. Se kotiutui välittömästi eikä pennun elämässä tunnu olevan huolen häivää. Nukkumisessahan Otson aika vielä enimmäkseen kuluu -ja minun aikani on kellotettu Otson heräämisten, leikkimisten ja syömisten mukaan; joka välissä pitää pörröturri kantaa pihaan, jotta saisimme kaikki asiat talon ulkopuolelle sisätilojen sijasta. Nalle oppi aikoinaan tosi nopeasti sisäsiistiksi, joten minulla taitaa olla hieman kovat odotukset pikkuveljenkin suhteen.

Tervetuloa!

Tässä blogissa seurataan kahden koiran, Nallen ja Otson yhteiselämää. Nallen aiempia vaiheita voi lukea vanhasta blogista täältä. Jätähän joskus tassunjälkesi kommenttilooraan :-)