tiistai 13. toukokuuta 2008

Väsyttää

Kylläpä väsyttää; Otso punnertaa aamulla ylös jo viiden jälkeen, ja siitä alkaakin koko päivän kestävä sisään-ulos-ruokaa-leikkiä-pissaa-kakkaa -rumbamme. Tuntuu että olen koko ajan tekemässä ruokaa pojille tai sitten seison pihalla odottamassa että tarpeet tulee tehtyä. Tänään ulkona seisomisen on tehnyt erityisen ikäväksi älyttömän kylmä sää; missä ovat viikonlopun helteet?

Kaikki on sujunut edelleenkin periaatteessa hyvin. Otso on puuhakas pentu, joka viihdyttää hyvin itseään leikkimällä kaikilla niillä kymmenillä ja kymmenillä leluilla, joita tänne on Nallen pentuajoista asti kertynyt. Eilen onnistuin lukitsemaan sekä Otson että avaimet sisälle taloon; minä ja Nalle jäimme ulos. Seurasi aikamoinen avaintenmetsästys -operaatio, johon liittyi esimerkiksi elämäni ensimmäinen (ja varmasti myös viimeinen) fleksin käyttö. Nallellahan ei siis ollut pantaa/hihnaa, joten jouduin lainaamaan naapurin Toivo -snautserilta vermeet, jotta pääsimme hakemaan vara-avainta. Otso oli yksin kotona vajaan tunnin, joten ihan hirvittävän pitkästä yksinolemista ei onneksi ollut kyse. Ja perinteidenhän mukaan tämä menee; kun Nalle oli ollut meillä vuorokauden, jätimme pennun yksin kotiin ja menimme elokuviin :-) Vasta myöhemmin luin jostain, että yksinoloharjoitukset aloitetaan minuutti kerrallaan... Noh, Nalle osaa olla hienosti yksin kotona, joten ei siinä tainnut kaikki ihan vikaan mennä.

Nallen käytös huolettaa minua hurjasti. Sisällä se mököttää sohvan kulmassa tai minun sylissäni. Se on mustasukkainen ja luultavasti myös hieman sekaisin lauman järjestyksestä. Tämä on täysin minun syytäni; en olisi varmaankaan saanut puuttua ensimmäisen vuorokauden alistamiseen niin paljon. Lattiatasoon Nalle laskeutuu vain kun mennään ulos tai syödään. Ulkona se leikkii Otson kanssa ihan normaalisti. Minulla on sellainen tunne, että nyt on tyyntä myrskyn edellä. Mutta manaanko vain? Oma jännittyineisyyteni heijastuu varmasti Nalleen. Mitä tapahtuu kun pojat jäävät kahden? Tänään ne olivat kahdestaan kymmenisen minuuttia kun kävin suihkussa; Nalle ainakin varmasti tiesi että olin talossa, joten se saattoi vaikuttaa sen käyttäytymiseen. Huomenna aion poistua talosta, mutta toki vain hetkeksi. Molemmat pojat ovat tällä hetkellä ihania erikseen, toivottavasti joskus vielä myös yhdessä. Nyt toivon vain, että joku tulisi ja vakuuttaisi minulle, että kaikki menee ihan hyvin. (Eikä tarvitse tulla sanomaan, että pitikö se toinen koira ottaa!)


1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Ihana uusi blogi! Ja ihana uusi Otso! Ja IHANA Nalle! Meidän Sisu muuttui myös ihan kummalliseksi kun pentu saapui viime kesänä meille... Tuntuu, että se oli ihan masentunut. Nyt vasta alkaa olla taas oma leikkisä itsensä.

Pakko palata vielä tuon vanhan blogin yhteen kirjoitukseen... MINÄKIN INHOAN FASAANEJA!!!!!!