Nallen ja Otson yhteiselon ensimmäiset vuorokaudet ovat sujuneet paljon paremmin kuin osasin odottaa. Helppoa ei ole ollut, mutta huomattavasti helpompaa kuin odotin. Nalle ei äksyillyt Otsolle ollenkaan, mutta ensimmäisen vuorokauden se yritti astua pentua ihan jatkuvasti :-( Otso antoi kuitenkin niin paljon hammasta Nallelle, että tämä viimein ymmärsi lopettaa. Pihassa pojat jo leikkivät välillä hienosti, mutta sisällä Nalle ottaa etäisyyttä naskalihampaiseen riiviöön; se seuraa nojatuolilta tai sohvalta pennun menoa ja näyttää usein katsovan minuun "vie tuo jo pois" -ilmeellä. Olen yrittänyt huomioida Nallea runsaasti, ja muutamista pinttyneistä tavoistamme, kuten iltojen sohvanyhjäyksestä, on pidetty kiinni. Lisäksi se on saanut ekstranamupaloja -ja äitienpäivänä mummulta nakkeja :-)
Otso on ihan käsittämättömän reipas poika. Se kotiutui välittömästi eikä pennun elämässä tunnu olevan huolen häivää. Nukkumisessahan Otson aika vielä enimmäkseen kuluu -ja minun aikani on kellotettu Otson heräämisten, leikkimisten ja syömisten mukaan; joka välissä pitää pörröturri kantaa pihaan, jotta saisimme kaikki asiat talon ulkopuolelle sisätilojen sijasta. Nalle oppi aikoinaan tosi nopeasti sisäsiistiksi, joten minulla taitaa olla hieman kovat odotukset pikkuveljenkin suhteen.
2 kommenttia:
lisääthän tämänkin blogilistalle? :)
Kiitos muistutuksesta, nyt Karhunpojat löytyvät myös blogilistalta :-)
Lähetä kommentti