Kauhunhetkiä

Otso täyttää ensi viikolla jo 7 kuukautta ja pieniä merkkejä murrosiästä on näkyvissä. Tänään se sanoi ensimmäisen kerran vastaan Nallelle kun, isoveli tunkeutui ruokakipolle. Tähän saakka Nalle on tyynesti kävellyt ruokailevan Otson viereen ja Otso on kiltisti peruuttanut pois; pientä murinaa se on joskus päästänyt, mutta niin pientä ettei Nalle ole nähnyt tarpeelliseksi edes vastata siihen. Minä olen kyllä aina käynyt nostamassa Nallen pois, sillä en halua tynnyrin kokoista russelia ja kasvava berni kyllä ansaitsee kaiken ruokansa. Jos kupissa on ollut ihan vähän ruokaa jäljellä, olen antanut Nallen syödä sen johtajuusaseman vahvistamiseksi. Tänään kuitenkin Otso nosti kovan mekkalan ja jouduin menemään tilanteeseen väliin; enemmän siinä oli melua kuin mitään muuta ja tilanne raukesi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tämä oli kuitenkin minulle selvä merkki siitä, että pelkäämäni ajat ovat lähestymässä...

Otson leikit alkavat olla hiukan liian rajuja Nallelle; pieni koira jää täysin isomman jalkoihin. Fyysinen ylivoima on vienyt Nallelta täysin leikkihalut; pihassa olessammekin se yleensä kökkii rappusilla. Ja kyllähän minä sitä ymmärrän; jos Nalle uskaltautuu tepastelemaan pihamaalle, Otso hyökkää täysillä sen päälle, tarraa takajaloista ja riepottaa pientä koiraa. Eihän semmoinen nyt kivalta tunnu, vaikka leikkiähän se vain Otson mielestä on. Otso on kova tarrailija, jos se ei käy kiinni takajalkoihin, niin se on kiinni Nallen korvissa tai kurkussa. Otso tarvitsisi itsensä kokoisen leikkikaverin, valitettavasti tyttöystävistäkään ei ole oikein apua; ikäneidot eivät jaksa kauheasti pennun kanssa riehua. Assi nyt ei taida edes katsoa Otsoon päin, joten Ronja -raukka joutuu olemaan Otson energisyyden kohteena. Juoksuleikkejä Ronja hiukan jaksaa, mutta ei se painimaan enää pysty sillä takajalat eivät kestä enää moista. Enemmänkin noiden kahden leikki on sitä että Ronja yrittää hammastella Otsoa kauemmas ja siitähän nuorimies vasta innostuukin :-)

Koska Otso selvästi kaipaa kunnon leikkikaveria, vein sen läheiseen koirapuistoon; siellä onneksi sattui olemaankin sopivan kokoista seuraa. Hiukan jännää Otsolla aluksi oli, mutta kyllä se hiukan leikittyäkin sai. Nallea ei voi ottaa mukaan, sillä se haastaa kaikkien urosten kanssa riitaa; Otso varmasti pääsee toistekin puistoon purkamaan energiaa itsensä kokoisten kavereiden kanssa.

Tuossa kuukausi sitten kuvittelin jo hetken, että Otso olisi sisäsiisti, mutta mitä vielä. Joka ikinen arkipäivä sen täytyy pissata sisään työpäiväni aikana. Tiedän että se pystyisi olemaan pissaamatta, sillä öisin ei tarvitse sisälle pissailla. Olen ihan turhautunut tähän tilanteeseen; päätin että kokeilen jos kauhea messuaminen auttaisi. Eli kun olen tullut kotiin olen pissalammikon vieressä pitänyt kovaäänisen "luennon" Otsolle siitä miten tämmöinen ei kertakaikkiaan käy. Sitä on sitten pentuparka kuunnellut pää kallellaan. Ongelma tässä tavassa on ollut se, että Nallehan ei kestä minkäälaista äänenkorottamista. Esimerkiksi aikanaan agilityharjoituksissa se meni ihan paniikkin, jos joku huusi omalle koiralleen, vaikka miten kaukana olisivat olleet meistä. Nytkään Nalle ei ole mitenkään tajunnut sitä, että ei sitä toruta. Onnistuin sitten lisäämään Nallen ahdinkoa vielä toisella rangaistusmenetelmällä: suihkupullolla.

Tullessani kotiin päästän koirat aina pihaan pissalle; Otso on tietysti ihan riehakkaana jo siitä että tulen kotiin, mutta että vielä uloskin pääsee! Se hyökii Nallen kimppuun tosi rajusti ja vaikka kyse on leikistä, Nalle on ollut ihan hätää kärsimässä. Minä päätin ottaa suihkupullon kuistille valmiiksi ja suihkauttaa Otsoa jotta se jättäisi Nallen rauhaan. Nalle on tutustunut aikanaan ihan riittävästi suihkupulloon ja se panikoi heti sen nähdessään. Eli onnistuin nopeasti saamaan sellaisen tilanteen aikaiseksi, että kotiintuloni saivat Nallessa aikaan paniikkireaktion -taitava koiranomistaja kerrassaan! Tilanne kärjistyi tiistaina kun tulin töistä kotiin; päästin koirat pihalle ja nappasin suihkupullon käteeni. Nalle huomasi sen ja lähti välittömästi karkuun; se puski itsensä takapihan portin läpi ja lähti juoksemaan suoraan vilkaasti liikennöityä tietä kohti. Minä jätin Otson pihaan, sanoin sille odota ja lämäsin portin kiinni. Nalle ei huutoihini reagoinut vaan juoksi koravat luimussa kohti tietä jossa näin useamman auton lähetyvän. Onneksi etummaisen auton kuljettaja oli tarkkana liikenteessä, huomasi pienen koiran ja pysäytti juuri ajoissa. Tässä vaiheessa Nallenkin taisi hiukan havahtua, sillä samassa se kääntyi ja juoksi suoraan syliini. Sain pienen valkoisen terrierin ehjänä kotiin ja siihen loppuivat Otson rangaistukset.

Otso on sittenkin jatkanut koulunkäyntiä; tyttöystävien emäntä on käynyt sen kanssa tunneilla kun minä itse en ole ehtinyt. Koulunkäynnistä on ollut molemmille hyötyä, sillä saattaapa olla että Assi ja Ronjakin saavat jossain vaiheessa uutta seuraa... Löytyisiköhän vastaavasti Nallelle jostain agilityohjaaja, joka olisi valmis uhraamaan aikaa innokkaan terrierin kanssa harrastamiselle? Olemme nyt Nallen kanssa kahtena lauantaina liimautuneet tv:n ääreen katsomaan agilityn MM-kisakoosteita. Molemmat olemme tuijottaneet ruutua yhtä innokkaasti :-)