Sunnuntaina teimme aamulenkin koirarannalle. Se olikin hyvä valinta, sillä ilma oli kaunis ja ranta tyhjä. Karhunpojat saivat ravata rantaa ristiin rastiin aivan rauhassa. Emäntäkin nautti raikkaasta merituulesta ja auringonpaisteesta.
Vaihe 1: "Eikö Nalle saa omenaa syötyä. Pilkotaanko? Haluuko Otso omppua?" -lässytystä muutama minuutti.
Vaihe 2: No jos ei koiran pikku hampulit kykene omenaa, niin kyllä emäntä pilkkoo! Pääasia että mussut saa omppua...
Vaihe 3: Kääk! Omena on ihan musta sisältä, ei voi antaa koirille.
Vaihe 4: Paniikki: jaloissa istuu kaksi koiraa, jotka tillittävät odottavasti. Toinen kuolaa.
Vaihe 5: Emäntä kiiruhtaa pihalle hakemaan uutta omenaa. Varmuuden vuoksi otetaan 3. Ikkunassa tirrittää kaksi koiraa.
Vaihe 6: Pilkotaan pieniksi paloiksi 3 omenaa ja syötetään koirille. Hyvin maistuu.
Herkkuhetki kruunataan nektariinilla, joka maistuu yllättäen paremmin Nallelle. Otson kippaan kuitenkin jätetään palanen "varmuuden vuoksi" ja aamulla se on kadonnut :-)
Että tällaista meillä :-)

Ja sitten se toinen juttu: juttelen koirille aika paljon, niin kotona kuin lenkeilläkin -tai missä vain olemme. Tänään sain itseni kiinni seuraavasta: lähistöllä on revitty kadunpätkä auki ja kuopan reunalla on kasa jotain putkia. Menemme paikan ohi lähes päivittäin ja Karhunpojat mielellään yrittävät merkkailla putkia. Itse olen yrittänyt pitää jotain rotia siinä, mitä merkkaillaan: ei portinpieliä, sanomalehdenjakajien laatikoita yms. Nuo putket olivat mielestäni myös kiellettyjen listalla koska olivat jonkun "työkaluja". Yleensä nykäisen pojat kauemmaksi putkista, mutta tänään sain itseni kiinni seuraavasta: "ei saa pojat pissata, ne on setien putkia". SETIEN! Just.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti