Tiistaina Otso pääsi tutustumaan ulkomaailmaan. Ensin kävelimme elänkääkäriin rokotuksia varten. Tämä olikin Otson pisin hihnalenkki; olisikos matkaa tullut yhden kilometrin verran. Ilma oli tosi lämmin ja olin varautunut pitämään juomatauon kesken matkanteon, mutta Otso jaksoi reippaana poikana perillle saakka ilman mitään taukoja. Olemme tähän mennessä tehneet ihan pikkuista lenkkiä ja tämä oli ensimmäinen kerta kun Nalle jätettiin kotiin. Minusta Otso ei ollut ihan yhtä "reteä" liikkeissään kuin normaalisti -Nallen tuoma "turva" puuttui.
Kotiin Otso ei olisi varmaan enää jaksanut kävellä; lääkäri vei loput mehut vaikka pentu käyttäytyikin todella rauhallisesti läpi kaikkien tarkastusten. Mutta eipä meidän tarvinnutkaan kävellä minnekään, sillä meille oli "tilattu" kyyti seuraavaan kohteeseemme. Amstaffituttava Remuksen emäntä tuli meitä noutamaan. Pistimme Otson farmariauton takatilaan, sinne missä Remuskin normaalisti matkustaa (ei siis nyt ollut mukana). Ennen kuin pääsimme istumaan autoon, oli Otso jo kiivennyt takatilasta takapenkin puolelle turvaverkon ohitse. Tai puoleen väliin se ehti, sitten jäi takatassustaan kiinni verkkoon. Totesimme, että oli kuitenkin turvallisempaa ottaa Otso minun jalkoihini, kuin antaa pennun kiipeillä pitkin takapenkkiä :-)
Otso pääsi osallistumaan ensimmäiseen partiokokoukseensa. Kuvittelin jälleen, että se nukkuu lääkärikäynnin jäljiltä kokouksemme läpi rauhallisesti, mutta ikiliikkuja-otso se vain tuhtasi ympäri ämpäri takapihaa, jonka terassilla kokoustimme. Aika moneen syliinkin Otso pääsi :-) Täytyy sanoa, että tällä pennulla tuntuu olevan loputtomasti virtaa -kaiken kaikkiaan reissumme kesti 4,5 tuntia ja vielä kotonakin riekkuminen jatkui...
Alla olevassa kuvassa Nalle on juuri puhdistamassa Otson silmiä unirähämästä. Tästä on nyt tullut jokapäiväinen tapa. Kertooko tämä jotain poikien välisestä arvojärjestyksestä ja jos, niin mitä? Hellyttävältä se ainakin näyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti