Joulukuuta

Joulukuun alussa Otso lopetti viimein sisälle pissaamisen -ja oli kyllä jo aikakin. Poikien sisäsiistiytymisen ero oli siis huimat 4 kuukautta! Samoihin aikoihin alkoi myös jalka nousta lenkillä, tosin nyt jalka nousee vasta pari kertaa/lenkki ja usein Otso etenee samalla kun jalka on pystyssä -taitava poika siis :-)

Lenkkeilyyn Otso on nyt keksinyt tyhmän lisäaktiviteetin. Se hyppii minua päin, kiskooo hihnastaan ja yrittää napata kakkapusseja. Varsinkin lenkin alussa tätä riekkumista tapahtuu joka ikinen kerta. Olen napannut pannan ja hihnan yhtymäkohdasta kiinni ja taluttanut Otsoa siitä -se ei pääse nousemaan yhtään takatassuilleen eikä myöskään heiluttamaan päätään liiaksi. Näin kun edetään muutaman kymmenen metriä niin Otso jälleen muistaa miten sitä pitääkään hihnassa kulkea.

Pojat pääsivät jälleen mukaan partiotapahtumaankin. Osallistuimme Satakunnan Partiolaisten vihoviimeiselle iltanuotiolle, joka järjestettiin mukavasti aivan Porin ydinkeskustassa Eetunaukiolla. Nalle yleensä tuskastuu nopeasti tilanteissa joissa vain seisoskellaan; se aloittaa vinkumisen, hyppimisen ja vetämisen pitkästymisen merkiksi. Nyt kuitenkin sattui niin mukavasti että Taina ja Esa olivat paikalla ilman Pepiä, joten paikalla oli kaksi syliä joissa oli russelinkokoinen aukko. Nalle siis nautti täysillä saamastaan erityishuomiosta. Otso sen sijaan näytti haukkumisenlahjansa ja antoi pientä ääninäytettä; onneksi partiolaisistakin lähtee ääntä :-) Otso on muutenkin selvästi ihastunut haukkumiseen; sillä on todella kuuluva ääni jota käyttää erittäin mielellään.

Nalle pääsi viimein trimmaukseen; perinteiset ennen ja jälkeen -kuvat tässä yllä ja alla. Nalle tuntui siistittynä erityisen pieneltä, pörrökarva kasvattaa sen korkeutta ja leveyttä aika paljon. Jaksan joka kerta hämmästellä miten erilaiselta pieni russelini tuntuu trimmauksen jälkeen. Lyhyt turkki paljasti että Nallen linjat ovat kunnossa; olen pelännyt sen pulskistuneen hieman Otson tulon jälkeen, mutta hyvältä näytti. Mummuhan on ollut koko ajan sitä mieltä että Nalle kutistuu kun Otso syö kaikki ruoat. Otsokin oli selvästi sitä mieltä että jotain on muuttunut; niin paljon se Nallea haisteli.

Otso-koira sai korvauksia

Hyvänen aika, marraskuu ja lunta maassa; ihan kuin maailmankirjat olisivat sekaisin. Viime vuoden vehreältä marraskuulta on tämä alla oleva kuva juuri trimmatusta Nallesta:

Tämän syksyn trimmaus on edelleen tekemättä, nyt karva alkaa olla jo "kypsä" nyppimiselle. Mutta nyt tuntuu hassulta viedä pieni koira siistittäväksi -nythän juuri saa olla karvaa ympärillä kun lunta on Nallen kokoon nähden aikas reippaasti. Lauantaina kävimme pitkästä aikaa kiertämässä Porin metsän koiralenkin, ja silloin lunta oli vielä pikkutippa:

Parin viikon takainen patteriseikkailumme sai päätöksen tänään. Koitin nimitäin kepillä jäätä ja laitoin vakuutusyhtiööni korvaushakemuksen Otson röntgenkuvauskuluista. Koirat on vakuutettu sairauden ja tapaturman (sekä kuoleman) varalle, mutta ajattelin että vakuutusyhtiö ei ihan hevillä pitäisi patterinetsintää "tapaturman tai sairauden hoitamisena". Mutta niinpäs vain kävi, että tänään postiluukusta kolahti vakuutuspäätös jossa luvattiin korvata kulut "Otso-koiran vatsan kuvauksesta". Jostain syystä minusta tuo em. ilmaisu oli kovin hellyttävä. Kiitos ja kumarrus ystävälliselle vakuutusyhtiölle!

Mukavasta korvauspäätöskestä innostuneena voisinkin kirjoitella muutaman muunkin hakemuksen, mitäköhän sanoisivat näistä Otson "harrastuksista":

Fiskarsin kynsisakset, koirien kynsisakset ja
mitä Nallen pannasta oli jäljellä maanantaisen työpäivän jälkeen....

Eteisen muovimatto ja mestari itse

Ja ei, en tietoisesti jätä Otson askarelltavaksi otsalamppuja, saksia, kaukosäätimiä tai mitään muutakaan; ilmeisesti en vieläkään vain tajua miten ulottuva koira minulla nyt on talossa -ja miten kovin kiinnostunut se on kaikesta mitä näkyvillä on. Ehkä jonain päivänä vielä opin laittamaan kaiken irtaimen lukkojen taakse :-) Otson sisko on kuulemma myös alkanut harrastaa sähkötöitä, joten taitaa tämä viehtymys kulkea suvussa...

Energiapatukka

Otso on ilmeisesti kärsinyt energian puutteesta viime aikoina. Ensin se repi juuri keittiöremontin yhteydessä uusittua johtoa irti seinästä ja puri melkein läpi asti; onneksi ei siinä sitten mitenkään ollut käynyt. Noh, sähkömies kääri vioittuneet johdot paksun muoviputken sisään -ja kaksi päivää myöhemmin Otso oli jälleen kiskonut johdon seinästä ja purrut putket lommoille.

Maanantaina minua odotti jälleen uusi yllätys kotona: Otso oli Houdinin lailla keplotellut itsensä koiraportin toiselle puolelle; eli Nallen valtakuntaan yläkertaan. Vielä minulle on aikamoinen arvoitus miten Otso itsensä portin läpi siirsi, sillä portti oli paikallaan, enkä usko että kömpelö karvaturri kovinkaan helposti olisi kivunnut portin yli -tai ainakin siinä vaiheessa olisin uskonut portin kaatuvan.

Yläkerrassa Otso olikin sitten ilmeisimmin ottanut ilon irti; vierashuoneen lattia lainehti pissasta, rappusta oli järsitty ja otsalamppuni oli totaalisen syöty. Murehdinkin ensin hetken hyvän lamppuni kohtaloa kunnes hoksasin lattialla lojuvat patterit. Yksi patteri, toinen patteri -ja sitten ei enää lisää pattereita. Apua, misssä on kaksi patteria! En löytänyt mistään puuttuvia pattereita; soitto Partiokauppan varmensi sen että pattereita oli hukassa vain yksi. Soitto eläinlääkärille paljasti että siinäkin oli yksi liikaa. Onneksi eläinlääkärimme lupasi ottaa meidät heti vastaan, joten lampsin Otson kanssa vastaanotolle. Röntgenkuvia otettiin 4, ja mitään erikoista ei koiran sisuksista löytynyt (ei edes niitä otsalampun palasia). Tyhjä vatsa oli tietysti helpotus, sillä patteri mahassa olisi tietänyt leikkausta. Mutta mutta: missä se patteri on? Onko se jossain oven takana josta Otso löytää sen huomenna? Onko se nyt jo Nallen mahassa? Pidän kyllä Nallea niin fiksuna, että en usko sen moisia energiapatukoita syövän, mutta entäs jos kuitenkin vaikka hiukan Otson kiusaksi?

Voin vain toivoa, että Otson energianhimo pikkuhiljaa laantuu; minä tarvitsen vankempaa sähköjohtoa ja uuden otsalampun -pitänee kirjoittaa joulupukille...