Avaruuskoiran jättimäinen paluu

Avaruuskoira teki paluun muutaman kuukauden tauon jälkeen :-( Vaiva on meille liiankin tuttu; Nallelta murtui metsälenkillä jälleen kerran kannuskynsi. En taaskaan nähnyt miten kaikki tapahtui, huomasin vain yht´äkkiä että pikkukoiran toinen etutassu oli ihan veressä. Kynsi ei tällä kertaa irronnut kokonaan vaan oli tiukasti kiinni, siinä oli murtuma josta vuosi verta.

Vaiva hoidettiin eläinlääkärikäynnillä, Nalle laitettiin unten maille ja kynsi leikattiin pois juuresta. Antibioottia ja särkylääkettä pitäisi saada syötetyksi lääkkeitä ylenkatsovalle koiralle toista viikkoa (särkylääkettä vain 5 päivää). Kotiin palasi Otson ihmeteltäväksi tokkurainen avaruuskoira. Pidän muuten tosi paljon omasta eläinlääkäriasemastamme vaikka ihan näin usein en siellä haluaisi käydä; hoitajakin sanoi minulle hoito-ohjeita antaessaan "sinähän jo muistat miten rauhoitetun koiran kanssa ollaan". Jep, jep -kokemusta alkaa löytyä, Nalle on jo tänä vuonna rauhoitettu kolmesti ja Otso kerran...

Eläinlääkärikäynti aiheutti minulle aikamoisen järkytyksen Nallen painon suhteen; se painoi hiippasen yli 8 kiloa! En ole tajunnut että paino on noussut pienessä ajassa noin paljon, hävetti oikein miten sokea olen ollut. Nallellehan aloitettiin kesäkuussa eliminaatiodieetti ja sen paino laski aluksi kilon verran alle kuukaudessa; alimmillaan oltiin hiukan reilussa 6 kilossa. Olen aina yrittänyt pitää Nallen painon 7-7,2 kilon sisällä, 7,5 on jo ollut minusta liikaa. Mutta nyt olenkin onnistunut parissa kuukaudessa tekemään russelista aikamoisen syöttäporsaan! Syytän tietysti tuota dieettiä, ruokamääriä on ollut ihan kauhean vaikea arvioida ja varsinkin kun alussa paino lähti kovin laskemaan niin sitten olen näemmä mennyt ruokinnassa toiseen ääripäähän. Noh, Nalle joutuu nyt sitten eliminaation lisäksi tavallisellekin dieetille :-)

Kakkajuttuja

Karhunpoikien kanssa on yritetty ahkerasti lenkkeillä, vaikka kelit ovat olleet kaikkea muuta kuin suotuisia. Syksy on ehdottomasti mukavinta aikaa metsäsamoiluihin, tosin kohta saadaan väistellä metsästäjiä -viime syksynä onnistuimme kerran kävelemään suoraan hirviväijyyn! Seesteistä syksyä ovat viime aikoina värittäneet emännän hermoja raastaneet kakkajutut.

Nalle on tuntunut unohtaneen mitä tarkoitetaan sisäsiisteydellä. Syy ei kuitenkaan taida olla russelipojan äkillinen muistihäiriö tai mielen osoittaminen, vaan syyttävä sormi sojottaa kohti ruokavaliota. Kesäkuussa aloitettu eliminaatiodieetti sekoittaa Nallen aineenvaihdunnan joka kerta kun olen vaihtanut sille tarjottavia ruoka-aineita. Tähän mennessä on kokeiltu perunaa, ohraa, riisiä, kalaa, (lohta ja seitiä), poroa ja uusimpana sikanautaa (onhan se joku eläin, onhan...); näistä peruna ja poro ovat pahiten sekoittaneet Nallen mahan. Tavaraa on tullut ulos sellaista vauhtia, että ulkoilutus ei ole pysynyt perässä -siispä lattioilta on saanut siivota kasan jos toisenkin :-(  Perunaa kokeiltiin heti kesäkuussa, poroa Nalle on syönyt viimeisen kuukauden ja sen aikana ongelmat ryöpsähtivät jälleen lattioille. Allergiaa poro ei aiheuttanut, mutta taidamme silti unohtaa sen jatkossa ruokavaliosta. Mikään tähän mennessä annetuista ruoka-aineista ei ole aiheuttanut Nallessa minkään näköistä allergista reaktiota, alan pikkuhiljaa kallistua vehnän tai varastopunkin kannalle. Nalle itse on erittäin onnellinen dieettiruokailija; se on aina ruoka-aikaan haukkana paikalla, ennen vanhaan sitä piti joskus hiukan houkutella syömään mutta nyt ei sitä ongelmaa ole. Itseäni kyllästyttää toisinaan se alituinen riisin/kalan/jonkun muun keittely, mutta pääasia on että pieni koira on kunnossa. Taidan pikkuhijaa laajentaa ruokarepertuaaria ja tehdä Nallelle vaikka Yrjölän puuroa -katsotaan sitten miten käy kun ruoka-aineita onkin yht´äkkiä useampia. Lohen ja poron ostin muuten KennelRehulta; heidän valikoimastaan löytyy vielä monta sopivaa ruoka-ainetta mikäli eliminaatiodieettiä jatkamme pitkään. Tosin lähikaupan pakastealtaassakin näytti olevan kengurua joten kyllä näitä sortteja löytyy :-)

Otson kanssa olemme jatkaneet agilityä mukavasti menneen kesän alkeiskurssin jälkeen. Syystreenit eivät sitten olekaan sujuneet yhtään niin mallikkaasti. Syksyn ekalla treenikerralla Otso karkasi seuramme harjoitushalllista kahdesti! Ja sen ajan jonka herra suvaitsi olla kentällä, sen korvat ja ajatukset olivat  ilmeisesti jossain rinnakkaistodellisuudessa; mitään se ei kuullut tai totellut. Olin vielä treenien alussa ponnekkaasti todennut, että ei Otso mihinkään karkaa -juu ei tosiaan. Toisaalta hyvä ettei mokoma tuota vielä kesällä keksinyt; kesätreenipaikka on vilkkaiden ajoteiden varrella, halli taas sijaitsee metsän siimeksessä; parempi siellä on tolkku poissa juoksennella kuin autojen keskellä.

Karkailu jäi yhteen kertaan (kop kop), mutta "parempaa" oli tulossa; tällä viikolla Otso ilahdutti kanssatreenaajia vääntämällä aikamoiset tortut keskelle kenttää -ja pitipä sitten vielä parit esteet merkatakin kaikeksi varmuudeksi. Taidetaan ensi kerralla ottaa omat pesuaineet mukaan kun niitä kuluu ihan urakalla. Ohjaajamme kertoi että hänen edellisessä treenipaikassaan jokaisesta merkkauksesta joutui pulittamaan 10 euron "sakon"; onneksi meillä ei vielä tuollaisia peritä -taitaisi olla taloudellisesti järkevämpää lopettaa treenit Otson kanssa siihen paikkaan... 

Tässä vielä pieni videopätkä viimeisimmistä treeneistä (hetki ennen kakkakatastrofia). Ihan näin huonosti Otsolla ei aina mene, mutta kännykkään tietty tallentui tällainen ei-niin-paras -suoritus. Tuosta mielestäni kuitenkin näkee hyvin sen, miten Otso nauttii tekemisestä ja on tosi iloinen treenaaja -emäntää vain on niin kauhean vaikea jättää :-) 

Syyspose