Isänpäivän rantaretki

Räntämetsässä

Lauantaiaamuna teimme metsäretken räntäsateesta huolimatta. Nalle sai päälleen uuden takin, jota tässä haluankin oikein erikseen kehua. Takki on Kusse&Kutta-malliston Tärkeille-takki, joka on sekä veden- että tuulenpitävä. Olen jo pidemmän aikaa ihastellut takkeja yrityksen sivuilla, ja nyt päätin että Nallen on aika saada uusi takki talven varalle. Takissa on useita hienoja yksityiskohtia, mutta tärkeintä lienee se että Nalle tuntuu pitävän sitä ihan "mielellään" ja liikkuminen takki päällä onnistuu ongelmitta.

Takissa on hauska huppu jota yritin saada näkymään kuviin, mutta huonolla tuloksella. Eiköhän talven aikana vielä onnistuta :-) Takin tilasin tuolta yrityksen verkkosivuilta, toimitus oli todella nopeaa eli voin suositella tätä joka suhteessa!

Otso on ottanut odottamani askeleen kohti aikuisuutta -se on nimittäin viimein alkanut ruopimaan lenkeillä.  Olenkin jo kauemman aikaa ihmetellyt, että eikö Otso ruovi lainkaan merkkaillessaan kuten Nalle. Mutta nyt on sekin "ongelma" ratkaistu :-) Nallehan on toisinaan oikein super-ruopija, tuntuu että se voisi vaikka vartin kuopia yhtä ja samaa kohtaa jos vain saisi; tämä harrastus tosin tuntuu kulkevan hiukan sykleissä -onneksi niin sillä aika rasittava tapahan tuo välillä on.

Liekö Otson "orastava aikuistuminen" syynä vaiko mikä, mutta pojat ovat viimeisen viikon sisällä ottaneet pari kertaa yhteen niin kovasti, että olen joutunut oikein pitelemään Otsosta kiinni. Molemmat kerrat ovat olleet ruokailutilanteissa, joissa Nalle edelleen katsoo oikeudekseen mennä Otson kupille syömään ruoat parempiin suihin. Otso kyllä edelleenkin perääntyy, mutta murinan saattelemana. Yleensä olen itse poissa keittiöstä kun pojat syövät, mutta näiden rähinöiden aikana olen itsekin ollut paikalla. En tiedä puolustaako Otso ruokaansa kiivaammin minun läsnäollessani (koska yleensä käyn hakemassa Nallen pois Otson kipalta) vai onko Nalle ärhäkämpi koska kuvittelee minun suojelevan sitä. Noh, vielä ei ole mitään pahempaa sattunut ja toivottavasti ei tietenkään satukaan. Muuten pojat elelevät aika rauhaisaa yhteiseloa, mutta luulempa että rauhan takaamiseksi ensi vuoden puolella jompikumpi pojista joutuu luopumaan sukukalleuksistaan; katsotaan sitten kumpi joutuu tämän kauheuden kohtaamaan vai hoidellaanko molemmat saman tien :-)

Syystunnelmia

Karhunpojat porskuttavat ihan vanhaan malliin, vaikka blogi onkin ollut hiljainen -syy löytyy kiireisessä emännässä, joka jakaa aikansa työn, opiskelun ja Karhunpoikien kesken; blogin päivittämiselle ei ole jäänyt aikaa :-( Listataanpa joitain menneen reilun kuukauden "kohokohtia", jotka taitavat nyt olla aika Otso-painotteisia:

Edellisessä kirjoituksessa päästiin vaatetusasioihin ja niillä linjoilla on jatkettu. Otso sai nimittäin kokonaista neljä uutta vaatekappaletta, joista mallikappaleet alla olevassa kuvassa:

Joo-o, jarrusukathan ne. Ajattelin nimittäin ilahduttaa äitiäni hänen syntymäpäivänään antamalla "lahjaksi" jarrusukka-Otson. Äidin itkee hiljaa mielessään aina siellä vieraillessamme, sillä Otso taitaa joka kerta jättää

jälkensä parkettiin. Kiltti ja kärsivällinen Otso antoi laittaa sukat tassuihinsa, mutta eivätpä ne kauaa paikallaan pysyneet. Asiaa olisi auttanut sukkien "sitominen" vaikkapa teipillä, mutta en nyt sitä lähtenyt kokeilemaan. Sukat ovat ihan tavalliset lasten jarrusukat ja ne on laitettu kaappiin odottamaan seuraavaa parketinsuojauskertaa -siihen tosin saattaa olla aikaa...

Karhunpojat ovat joutuneet olemaan suhteellisen paljon keskenään ja virikkeet ovat välillä olleet vähissä. No, Otsohan on ollut aina hyvä keksimään tekemistä itselleen. Seuraavassa otos Otson elektroniikkapajan tuotoksista:

Siinä sitten meni MP3-soitin ja sisälämpömittari. Ja ei, en näemmä vieläkään osaa laittaa tavaroitani Otson ulottumattomiin :-(

Lokakuun lopulla saimme mukavia vieraita kun tyttöystävätrio kävi kyläilemässä. Pojat tosin pidettiin visusti erossa Assista ja Ronjasta, sillä ne alkavat olla niin heiveröisessä kunnossa, etteivät olisi kestäneet Otson rajua ystävyyttä ollenkaan. Mutta ei voi kuin ihailla noita teräsmummoja: dalmis-Ronja täytti lokakuussa 15 vuotta ja hienosti se edelleen vaan jaksaa olla touhuissa mukana. Tyttöystävätrion kuopus, reilu puolivuotias Isla tulee Nallen kanssa oikein hyvin toimeen ja kaverukset pääsivätkin kahdestaan leikkimään koirarannalle. Tyttöystävät toivat Karhunpojille hauskat tuliaiset:

Ihan kuin Nallen ja Otson nimikkonamit; tosin russeli kyllä näyttää enemmän Pepiltä (jostain syystä näissä kuvituksissa tunnutaan aina käyttävän sileäkarvaisten russelien kuvia).

Ja vielä vaateasiaa: ostin Nallelle uuden hienon takin; en ole kuitenkaan vielä saanut siitä napattua kuvaa, joten säästetään takin esittely seuraavaan "päivän asu" -kirjoitukseen...