Kuvitusta

Innostuin ottamaan osaa photo a day / kuva päivässä -haasteeseen. Monen kuukauden harkinnasta huolimatta pääsin mukaan hitaasti, syyskuustakin oli jo ehtinyt kulua muutama päivä ennen mukaan ehtimistäni. Kukaan tuskin on kovin yllättynyt siitä että minun kuvissani esiintyvät Karhunpojat :-) Tai no neljän päivän kuvista VAIN kahdessa, että eihän tässä nyt ihan yksipuolisella linjalla ole menty. Tässäpä tähänastiset koira-aiheiset päivän kuvat:

Päivä 4: In my mailbox/postbox / postilaatikossani

Juuri oikeana päivänä postipoika kiikutti Karhunpojille paketin; se oli palkinto osallistumisesta HauHaun tunnustuskilpailuun. Poikien tunnustus ei sijoittunut millään tavoin, kaikki osallistuneet saivat paketin.
Melko reilua, ja reilu oli paketin sisältökin. 

Päivä 6: Every day / joka päivä

 

Mitäs me muutakaan tehdään joka päivä kuin lenkkeillään :-)

Bonuskuvaksi tähän on pakko laittaa noiden varjokuvausteni toinen otos josta pidin kovasti, tässä kaksi Nallea:

Hei me tunnustetaan!

Karhunpojat osallistuvat Hau-Hau Championin Tunnustan-kuvakisaan Facebookissa. Tehtävänä oli kuvata koira ja sen tunnustus tekosistaan. Minä jätin tietysti kuvaamisen viimetippaan (muistin kilpailun päättymispäivän väärin) ja sitten iltahämärässä kännykällä kuvasin kun kamera on hukkapiilossa -höpö kuva siis lopputuloksena, mutta kisaan se kuitenkin lähetettiin :-)

Otsollahan tuota tunnustamista riittäisi moninkertaisesti, mutta olihan sitä jo tuossakin. Nalle päästettiin vähällä, sen synkät salaisuudet jäivät paljastamatta -vaikka eihän niitä nyt tietenkään niin kovasti olekaan.

Kisa on käynnissä 3.9. saakka; jos sinusta Nallen ja Otson tunnustukset ansaitsevat tykkäysklikkauksen, voit käydä sen tekemässä täällä

Pieniä makupaloja Otson "harrasteista":

Kun Otso kirjan luki

Kun Otso suklaapalloja söi

Kun Otso musiikkia kuunteli

Kun Otso puhelimella soitteli

 

Kynnestä asiaa

Kävimme Nallen kanssa tänään lääkärissä. Syy oli jo hieman liiankin tuttu; kynsi meni viikonlopun lenkillä rikki. Nämä kynsiongelmat ovat vaivanneet Nallea jo monta vuotta, olen jo tippunut laskuista siinä monestiko olemme joutuneet lääkärissä käymään kynsiasioissa. Monesti, sillä eläinlääkärimme totesi tänään "TAASKO Nallella on kynsi rikki???". Jep.

Yleensä olen syyttänyt kynsien hajoamisesta itseäni, sillä Nallen kynsiä leikataan äärimmäisen harvoin. Pitkät kynnet ovat tietysti alttiimpia taittumiselle ja muunlaiselle rikkoutumiselle. Tällä kertaa ei oikein siitä voinut olla kyse sillä Nalle oli keskiviikkona trimmauksessa, samassa yhteydessä myös kynnet leikattiin -pari päivää myöhemmin sitten sattui tämä viimeisin vahinko. Emmekä olleet edes metsälenkillä, ihan vain asfalttipolkuja tallattiin.

Aiheutti vaivan mikä tahansa, korjattava vahinko kuitenkin oli. Saimme onneksi ajan heti maanantaille omalle eläinlääkäriasemallemme, jossa siis jo Nalle ja Nallen kynnet hyvin tunnetaan :-) Lääkäri totesi nopeasti että ei auta, kynsi on otettava pois, sen verran pahasti se oli vaurioitunut. Rauhoituspiikkiä pyllyyn ja pieni valkoinen koira unten maille.

Nalle taistelee aina sinnikkäästi rauhoitusta vastaan; vaikka se ei enää pystynyt ottamaan askeltakaan eteen eikä taakse niin pystyssä piti sinnitellä.

Kotiin saatiin jälleen kerran pakettitassuinen koira. Odotan innolla (not) tulevien päivien taistelua antibioottien ja särkylääkkeiden kanssa. Onneksi antibiootit olivat vaihtuneet entisistä valtavista vaaleanpunaisista tableteista huomattavasti pienempiin valkoisiin; jospa niitä olisi helpompi syöttää vastahankaiselle koiralle :-)

Lenkillä hieno tassuside sai ympärilleen kakkapussiviritelmän

Kynsiongelmista on aiemmin kerrottu ainakin seuraavissa teksteissä:

http://karhunpojat.blogspot.fi/2010/10/avaruuskoiran-jattimainen-paluu.html

ja

http://karhunpojat.blogspot.fi/2009/04/toipilas.html

Ikuistettu

Käyn usein töiden puolesta Porin keskustassa sijaitsevassa savipajassa. Siellä on aivan ihania tuotteita, varsinkin pidän kaikista eläinaiheisista töistä, suosikkeina ketut, karhut ja pitkäkorvaiset puput. Yrityksen Facebook-sivuilta bongasin keväällä, että taiteilija oli tehnyt tilauksesta koiran -siitä jäi mieleen kytemään ajatus Karhunpoikienkin ikuistamisesta saveen.

Kesän alussa sitten kysyin olisiko mahdollista saada koirista pienet "patsaat". Ja onnistuihan se. Toimitin sähköpostilla kuvia koirista, tänään sitten kävin noutamassa pojat kotiin.

Tässä yksi kuva jonka toimitin malliksi.

Tällainen ihanuus kotiin saapui.

Olen todella todella tyytyväinen lopputulokseen, koirien iloiset hymyt ovat juuri sellaiset kuin olen saanut oikeassa elämässäkin ihastella. Olen myös tyytyväinen että päädyin siihen että koirat laitetaan yhteen eikä tehdä molemmista omaa patsasta; noin yhteen Nalle ja Otso juuri kuuluvatkin.

Koirapatsaan toteutti Savisiipi. En voi kuin suositella!

Kesälomamatkalla

Vietimme Otson kanssa viikon Lapissa.Tämä oli meille molemmille ensimmäinen kerta (itselläni tähän mennessä pohjoisin kohde oli Rovaniemi varmaankin noin parikymmentä vuotta sitten). Ensin matkasimme Kilpisjärvelle ja sieltä vaihdoimme Hetta-Pallaksen suuntaan. Ohjelmassa oli päiväpatikoita ja lisäksi pari autoretkipäivää. Kokemuksia keräsimme roppakaupalla yöjunan makuuvaunuista gondolihisseihin ja itikoiden kyllästämiin tuntureihin.  Majoituimme kaikki yöt mökeissä vaikka alunperin suunnitelmissa oli viettää myös ainakin yksi telttayö tunturissa; Otso sai kuitenkin seurakseen kaksi aavistuksen rampaa ihmistä, joten rinkkareissut jätettiin väliin ja pysyttäydyttiin päivämatkoissa. Telttayö ei ehkä olisi onnistunut ison itikkamääränkään vuoksi; minä olen henkisesti todella pahasti allerginen sekä hyttysille että mäkäräisille ja niitähän riitti liiaksi asti. Todella mukava reissu oli -Otso oli erittäin vaivaton matkakumppani. Matkaseuramme jo pohtikin viikon aikana sitä mikä olisi hänelle sopiva paimenkoirarotu :-)

 

Merellä

Kesäkuussa kävimme purjehtimassa, Nalle täytti 8 vuotta ja Otso kastroitiin.

Hotelliloma

Karhunpoikien hoitojärjestelyt ovat olleet haastavia jo pidemmän aikaa. Yöhoitoa tarvittaessa pojat on aina jaettu kahteen hoitoon; kahden hoitopaikan järjestyminenkin on ollut välillä todella haastavaa ja hermojaraastavaa. Muutaman kerran olen palkannut pojille kotihoitajan tutusta opiskelijatytöstä. Tämä järjestely onkin mielestäni ollut toimivin; koirat ovat saaneet olla turvallisesti kotona eikä minun ole tarvinnut murehtia kaiken muun lisäksi sitä, hajottavatko ne paikkoja hoidossa.

Viime viikolla tein konserttireissun pääkaupunkiin ja edessä oli jälleen yöpaikan hankinta. Syyskuussa surffailin netissä ja löysinkin yllätyksekseni Porista koirahoitolan joka vaikutti mukavalta. Ja niin siinä sitten kävi että varasin pojille "hotelliyön" hoitolasta. Jostain syystä tunsin asiasta todella huonoa omaatuntoa, aivan kuin olisin ollut hylkäämässä karvakorvat hoitolaan ikiajoiksi.

Kävin ennakkoon tutustumassa paikkaan; ilman ennakkotutustumista en olisi koiria sinne vienyt -halusin olla varma että tilat ja ihmiset ovat asiallisia. Ja olivathan ne.  Mutta ei se koirien dumppaaminen silti helppoa ollut. Nalle fiksuna terrierinä aavisti että jotain on menossa, joten se itki koko aamupäivän ennen reissuun lähtöä. Hoitolassa pojat ohjattiin heti omaan (yhteiseen) häkkiin joka sisustettiin kotoa tuodulla isolla lattiatyynyllä ja räsymaton palasella. Siinä vaiheessa molemmat jannut jo tajusivat että nyt tapahtuu jotain ei-niin-kivaa. Minä syöksyin ovesta ulos haukkukonsertin saattelemana.

Hyvinhän se hotelliyö oli pojilta sujunut. Nalle oli tosin haukkunut yötä lukuunottamatta koko reissun ajan, Otso oli ottanut lunkisti ja ihaillut naapurihäkin kaunista noutajatyttöä. Epäilin muutenkin, että Otso haluaisi mieluusti jäädä hoitoon pidemmäksikin aikaan, koska se sai olla ulkona niin paljon kuin halusi. Kotiin sain kaksi erittäin väsynyttä karvakorvaa; ruokatarjoilun jälkeen Nalle nukahti sikeään uneen ja Otso istui illan minun vieressäni minua katsoa tapittaen.

Ensimmäinen koirahoitolakokemus siis takana ja positiivisella mielellä ollaan. Oli onnenpotku löytää järkevän ajomatkan päästä kiva ja kohtuuhintainen hoitopaikka karhunpojille; tulemme varmasti jatkossakin käyttämään saman paikan palveluita.

Ranta- ja unihiekkaa

Katsotaanpas jos saataisiin keskenjäänyt kuvahaaste vietyä loppuun. Ihan peräkkäisinä päivinä nämä eivät varmaankaan tule ilmestymään,

Kuvahaaste, päivä 20:
a photo of something you enjoy doing / kuva jostain jota tekee mielellään

Koiraranta on huippupaikka meidän kaikkien mielestä. Nukkuminenkin on kivaa; Nalle tarvitsee aina pehmyttä alle, kova lattia ei käy :-)

Koiranomistajan koulu, oppitunti n

Mikäli koira on omatoimisesti nauttinut välipalakseen pussillisen ruispaloja, on suositeltavaa rullata matot kasaan seuraavaksi yöksi. Tai voihan ne lattiaankin jättää jos mielellään mattopyykkää sunnuntaiaamuisin.

Voitais me vaikka hiukan päivittääkin taas

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia -tehdäänpä pikainen jarrutus ja pakitetaan hiukan Karhunpoikien kesään.

Nalle täytti kesäkuussa 7 vuotta. Perinteinen ulkosynttärikuva vaihtui tällä kertaa sisäotokseen. Kuvassa sankari lahjustensa kanssa. Kuten kuvasta hyvin näkyy, päivänsankari oli melkoisen hyvässä karvassa. Trimmaaja odottikin pientä koiraa heti seuraavana päivänä; otettiin sen jälkeen uusi synttärikuva ihan noin niinkuin vertailun vuoksi :-)

Juhannuspäivänä Nalle pääsi hoitoon ja me lähdimme Otson kanssa tien päälle. Ensin huristelimme Porista Hankoon jossa odottikin se jännittävä osuus: merimatka Bengtskärin majakalle.

Meillä kävi mieletön tuuri säiden kanssa; olimme varautuneet sateeseen ja tuuleen, mutta saimmekin aurinkoisen päivän. Kyllä kelpasi laivakoiran makoilla kannella ja nauttia tuulen tuiverruksesta. Oli matkanteko kyllä Otsosta aika jännääkin, hiukan piti haukkua jännitystä pois -onneksi reissukassista löytyi "äänenvaimentimia". 

Penkin alla oli turvallista makoilla ja kurkkia merelle.

Matkan kohde häämöttää, upea Bengtskär

Ensin kuunneltiin oppaan kertomuksia

Otso jäi vahtimaan penkkejä kun me muut kapusimme majakan huipulle ja kävimme tutustumassa muihinkin tiloihin. Rohkeita rapsuttajia kävi vahtia moikkaamassa, joten yksin sen ei tarvinnut päivystää. Kierroksen jälkeen pystytimme piknikin kallionkoloon ja haimme Otson mukaan herkuttelemaan.

Otso Bengtskärin kallioilla <3

Takaisin Hankoon päästyämme vatsat huusivat ruokaa. Tavoitteena oli löytää ravintola jonka terassille sai ottaa mukaan karvaisen kaverin; päivä oli niin lämmin että autoon Otsoa en olisi jättänyt. Ravintola Makaronitehdas otti seurueemme vastaan todella ystävällisesti. Terassilta katsottiin meille mukava reunapaikka ja ennenkuin olimme edes ehtineet kunnolla istua alas, sai ensimmäinen meistä jo raikkaan juoman eteensä :-)

Nämä pienet eleet kyllä lämmittävät koirien emännän mieltä!

Kesäretki Otson kanssa sujui todella hienosti vaikka sitä ennakkoon hiukan jännitinkin. Yritin varustautua hyvin etukäteen; olin yhteydessä sekä Bengtskärin majakalle että sinne liikennöivään laivayhtiöön ja tarkistin että koiran voi ottaa mukaan. Bengtskärin sivuilta löytyikin asiasta hyvät ohjeet; koiria ei saa viedä saareen vasta kuin juhannuksen jälkeen ja silloinkin ne on pidettävä ehdottomasti kiinni. Meidän juhannuspäivän vierailumme osui juuri tuon sallitun rajan kohdille ja siksi varmistin erikseen, onko koiran tuominen sallittua. Onneksi saarella pesivät linnut olivat jo suurimmaksi osaksi saaneet pesintänsä valmiiksi joten Otso sai luvan astua maihin.

Vaihteleviin keleihinkin olimme varustautuneet, Otsolle ostettiin sadeviitta jota koekäytettiin kotona ennen reissua:

Onneksi tätä viritystä ei kuitenkaan tarvittu...

Komea

Kuvahaaste, päivä 29:
a photo of someone you find attractive / kuva päivästä jolloin joku piti sinua viehättävänä 

Tukka hyvin, kaikki hyvin

Kuvahaaste, päivä 24:
a photo of you that your hair looks nice in / kuva jossa tukka hyvin

 Vastapesty 

 

Vastanypitty

Retkellä

Ai-jai, Bloggerin ajastus petti; tässä torstaille tarkoitettu kuvahaastepäivitys

Kuvahaaste, päivä19:
a photo of you on a school trip / kuva luokkaretkeltä 

Kun ei ole luokkakuvia, niin eipä löydy kuvia luokkaretkiltäkään. Retkiä olemme kyllä Karhunpoikien kanssa tehneet, eli tässä retkikuvia :-)

Otso rymistelee suolla

 

Koulussa

Kuvahaaste, päivä 18:
a photo of one of your classes / kuva oman luokan kanssa  

Ai-jai, nyt pisti pahan. Sekä Nalle että Otso ovat kyllä käyneet koulua; molemmat pentukoulua ja sen jälkeen jatkoluokkia sekä tietysti agilityn alkeiskurssit ja jatkot. Mutta yhdessäkään "koulussa" ei paljon luokkakuvia ole otettu :-)

Viime kesänä kokeilimme rally-tokoa omassa pihassa, pojilla oli ihan yksityisope käymässä. Tässä muutama kuva niistä treeneistä, menköön luokkakuvasta nämä

Kontakti kunnossa

Sekaisin

Kuvahaaste, päivä 17:
a drunk photo of you / kuva humalaisena

Nalle on elämänsä aikana rauhoitettu kerran jos toisenkin, yleisin syy ovat sitä alituiseen vaivaavat kynsiongelmat. Viime vuosi taisi olla ennätysvuosi -pikkukoira oli taju kankaalla ainakin kolmeen eri otteeseen. Otsokin kerran kun siltä otettiin viralliset lonkka- ja kyynäräkuvat.

Viime vuoden kesällä Nallea riivasivat kutinat, joiden takia se järsi tassunsa huonoon kuntoon. Kesäkuussa eläinlääkäri otti näytepaloja pikkukoiran ihosta kolmesta eri kohdasta; kotiin palasi ajeltu ja leikelty sekavassa kunnossa ollut terrieri. Tässä kuvia operaation jäljiltä; kyllä minusta rauhoitettua/nukutettua koiraa humalaiseksi voi nimittää:

  

Joulu

Kuvahaaste, päivä 16:
a photo of you at the last party you went to / kuva viimeisimmistä juhlista jossa kävit 

Joulu on viimeisin juhla, jota Karhunpojat ovat "juhlineet". Kuvia ei valitettavasti menneestä joulusta ole, joten joudumme palaamaan vuoteen 2009.

Leivoin Otso ja Nalle -pipareita :-)

Joulupukkikin kävi

Tyttöystävät

Kuvahaaste, päivä 15:
a photo of you and someone you love / kuva sinusta ja jostakin jota rakastat 

Tyttöystävät ovat olleet aina tärkeä osa Karhunpoikien elämää. Alkuperäinen kokoonpano on jo muuttunut muutamaan otteeseen, tällä hetkellä tyttöystäväduo koostuu Islasta ja Vickystä joiden kanssa vietettiin viime juhannus sateisissa mutta niin mukavissa tunnelmissa.

Lunta riittää

Laitetaan tänne väliin ihan tuoreita kuviakin; Karhunpojat metsälenkillä Runebergin päivänä

Vaari

Kuvahaaste, päivä 14:
a photo of one of your favourite family members / kuva suosikkiperheenjäsenestä

Mummu ja vaari ovat lunastaneet ison paikan Karhunpoikien sydämissä
kinkun, nakkien, makkaran ja muiden herkkujen avulla.
Perustuliaissetti on usein samanlainen:
Nalle saa kinkunsiivuja ja Otso HK:n sinisen lenkin :-)

Hazel

Kuvahaaste, päivä 13:
a photo of your best friend(s) / kuva parhaasta ystävästä 

Mikäli olet lukenut vanhaa Nallen blogia, tunnetkin jo Hazelin. 

Ostin Hazelin kirpputorilta Nallelle kun se oli vielä ihan pikkuinen pentu; lähes Hazelin kokoinen itsekin :-) Tuoreena koiranomistajana en ymmärtänyt miten merkittävästä kaupasta oli kyse. Hazelista tuli Nallen paras ystävä, nukkukaveri jota ilman yöt eivät tule. Kaveri, joka aina ensimmäisenä pakataan mukaan jos Nalle lähtee kyläreissuille.

Hazelin kanssa ei leikitä, sen kanssa nukutaan. Silti kaveri on saanut hieman siipeensä vuosien varrella. Tälläkin hetkellä sillä on niskassa pieni reikä. Niitä sitten aina paikkaillaan kun Hazel joutuu pesukoneeseen; sinne se yleensä pääsee liian harvoin vasta kun on äärimmäisen likainen. Kesäaikaan H on mukavampi pestä, sillä silloin se yleensä ehtii päivän aikana kuivua eikä Nallen tarvitse illalla nukahtaa yksin.

 

Viime aikoina Hazelista on tullut kiistakapula; Otso nappaa usein sen ja viilettää ympäri asuntoa hurjasti muristen -se kerjää äksöniä :-) Nalle yleensä odottaa että minä pelastan H:n Otson hampaista, ja niin minä teenkin. Pienestä lelukoirasta on vuosien varrella tullut minullekin tärkeä ja haluan sen kestävän Nallen unikaverina vielä toiset 6 vuotta.

Ja mistä Hazel sai nimensä? Nallen virallinen nimi on Barry joka valittiin kasvattajan antamasta listasta. Barry valikoitui koska sen niminen hahmo on Näkemiin vaan Muru -sarjassa, joka taas on yksi kaikkien aikojen parhaita tv-sarjoja. Barryn ensimmäisen vaimon nimi oli Hazel :-)