Kesälomamatkalla

Vietimme Otson kanssa viikon Lapissa.Tämä oli meille molemmille ensimmäinen kerta (itselläni tähän mennessä pohjoisin kohde oli Rovaniemi varmaankin noin parikymmentä vuotta sitten). Ensin matkasimme Kilpisjärvelle ja sieltä vaihdoimme Hetta-Pallaksen suuntaan. Ohjelmassa oli päiväpatikoita ja lisäksi pari autoretkipäivää. Kokemuksia keräsimme roppakaupalla yöjunan makuuvaunuista gondolihisseihin ja itikoiden kyllästämiin tuntureihin.  Majoituimme kaikki yöt mökeissä vaikka alunperin suunnitelmissa oli viettää myös ainakin yksi telttayö tunturissa; Otso sai kuitenkin seurakseen kaksi aavistuksen rampaa ihmistä, joten rinkkareissut jätettiin väliin ja pysyttäydyttiin päivämatkoissa. Telttayö ei ehkä olisi onnistunut ison itikkamääränkään vuoksi; minä olen henkisesti todella pahasti allerginen sekä hyttysille että mäkäräisille ja niitähän riitti liiaksi asti. Todella mukava reissu oli -Otso oli erittäin vaivaton matkakumppani. Matkaseuramme jo pohtikin viikon aikana sitä mikä olisi hänelle sopiva paimenkoirarotu :-)

 

Merellä

Kesäkuussa kävimme purjehtimassa, Nalle täytti 8 vuotta ja Otso kastroitiin.

Hotelliloma

Karhunpoikien hoitojärjestelyt ovat olleet haastavia jo pidemmän aikaa. Yöhoitoa tarvittaessa pojat on aina jaettu kahteen hoitoon; kahden hoitopaikan järjestyminenkin on ollut välillä todella haastavaa ja hermojaraastavaa. Muutaman kerran olen palkannut pojille kotihoitajan tutusta opiskelijatytöstä. Tämä järjestely onkin mielestäni ollut toimivin; koirat ovat saaneet olla turvallisesti kotona eikä minun ole tarvinnut murehtia kaiken muun lisäksi sitä, hajottavatko ne paikkoja hoidossa.

Viime viikolla tein konserttireissun pääkaupunkiin ja edessä oli jälleen yöpaikan hankinta. Syyskuussa surffailin netissä ja löysinkin yllätyksekseni Porista koirahoitolan joka vaikutti mukavalta. Ja niin siinä sitten kävi että varasin pojille "hotelliyön" hoitolasta. Jostain syystä tunsin asiasta todella huonoa omaatuntoa, aivan kuin olisin ollut hylkäämässä karvakorvat hoitolaan ikiajoiksi.

Kävin ennakkoon tutustumassa paikkaan; ilman ennakkotutustumista en olisi koiria sinne vienyt -halusin olla varma että tilat ja ihmiset ovat asiallisia. Ja olivathan ne.  Mutta ei se koirien dumppaaminen silti helppoa ollut. Nalle fiksuna terrierinä aavisti että jotain on menossa, joten se itki koko aamupäivän ennen reissuun lähtöä. Hoitolassa pojat ohjattiin heti omaan (yhteiseen) häkkiin joka sisustettiin kotoa tuodulla isolla lattiatyynyllä ja räsymaton palasella. Siinä vaiheessa molemmat jannut jo tajusivat että nyt tapahtuu jotain ei-niin-kivaa. Minä syöksyin ovesta ulos haukkukonsertin saattelemana.

Hyvinhän se hotelliyö oli pojilta sujunut. Nalle oli tosin haukkunut yötä lukuunottamatta koko reissun ajan, Otso oli ottanut lunkisti ja ihaillut naapurihäkin kaunista noutajatyttöä. Epäilin muutenkin, että Otso haluaisi mieluusti jäädä hoitoon pidemmäksikin aikaan, koska se sai olla ulkona niin paljon kuin halusi. Kotiin sain kaksi erittäin väsynyttä karvakorvaa; ruokatarjoilun jälkeen Nalle nukahti sikeään uneen ja Otso istui illan minun vieressäni minua katsoa tapittaen.

Ensimmäinen koirahoitolakokemus siis takana ja positiivisella mielellä ollaan. Oli onnenpotku löytää järkevän ajomatkan päästä kiva ja kohtuuhintainen hoitopaikka karhunpojille; tulemme varmasti jatkossakin käyttämään saman paikan palveluita.