Toipilas

Kävimme tiistaina eläinlääkärissä hoidattamassa Nallen pääsiäisretkellä kannuskynttä. Kynsi oli sen verran ikävästi murtunut, että pikkukoira piti rauhoittaa kynnen poistamista varten. Ennen rauhoituspiikkiä lääkäri tutki Nallen muuten ja teki ikävän löydön; sydämestä kuului pieni sivuääni. Mistään vakavasta ei ilmeisesti kuitenkaan ole kyse, mutta ensipelästys oli aikamoinen.

Kynsi lähti irti helposti ja tassu sai hienon, punaisen paketin. Nyt saan seuraavan 10 päivän ajan keksiä kaikki mahdolliset temput, jotta saan Nallen syömään antibioottinsa. Kotiin palasi tokkurainen koira joka lysähti eteisen lattialle nukkumaan. Otso, joka oli jätetty kotimieheksi lääkärireissun ajaksi, oli liikuttava; se haisteli super-varovaisesti Nallea ja sen jälkeen asettui viereen makaamaan ja uikutti ihan hiljaa :-)

Metsikössä sihisee

Pääsiäislauantaina teimme päiväretken Joutsijärven maisemiin. Ilma oli todella hieno, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpötila taisi nousta 15 asteeseen. Upea ilma ei ollut kuitenkaan houkutellut muita retkeilijöitä liikkeelle, joten saimme retkeillä ihan rauhassa.

Retkipäivämme alkoi hiukan ikävissä merkeissä; Nallelta murtui jälleen kerran kannuskynsi. se meni Otson kanssa jäätiköllä kohkatessa; kuulin hurjan vinkaisun vaikka olinkin hiukan etäämmällä pojista. Aluksi Nalle vain aristi tassuaan ja hetken päästä jo kulki normaalin näköisesti, joten en kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota. Mutta hetken päästä huomasimme, että tassu oli aivan veressä. Pienen potilaan hangoittelusta huolimatta pesimme tassun ja sitten paketoimme sen idealisiteellä. Aluksi siteen kanssa piti hiukan nilkuttaa, mutta nopeasti Nalle pakettiin tottui ja kulki hienosti reilun parin tunnin metsämatkan. Ainoa ero normaaliin mielestäni oli se, että se ei "irtaantunut" meistä kovin kauas, vaan kulki normaalitapojensa vastaisesti porukan viimeisenä koko matkan.

Pieni potilas tassu paketissa

Päivän aikana pohdimme olisivatko käärmeet jo heränneet talviuniltaan. Hihittelimme ajatuksella Otson kantamisesta autolle. Hihittely loppu nopeasti, sillä törmäsimme isoon, äkäiseen kyyhyn. Siinä vaiheessa kun huomasin käärmeen, Otso jo seisoskeli sen vieressä ihmettelemässä kovasti sihisevää narukerää. Minä pelkään hirveästi käärmeitä, mutta vielä enemmän pelkään koirien puolesta. Nappasimme Nallen kiinni ja sen jälkeen huusin kurkku suorana Otsoa; onneksi se tuli kerrankin suoraan luokseni -taisi tajuta äänensävystäni että nyt on tosi kyseessä. Ohitimme sitten kyyn kiertämällä sen kaukaa, se sai jäädä polulle päivää paistattamaan. Onneksi retkemme oli jo loppumetreillä, kyyn jälkeen kaunis sää ja maasto jäivät kakkoseksi pelästykselle.

Illemmalla kotona olin entistä onnellisempi siitä, että käärmekontakti jäi pieneksi. Yritin nimittäin saada päivystävältä eläinlääkäriltä puhelinreseptiä Nallelle (antibioottikuuria, jottei kaunnuskynsi tulehtuisi). Puhelinvastaaja kertoi karun viestin: Porissa ei ollut ollenkaan eläinlääkäripäivystystä! Kipeätä tassua pystyn hoivaamaan arkeen saakka, mutta mitä olisimme tehneet mikäli kyy olisi ehtinyt puraisemaan Otsoa?

Otso suolla

Otso on jälleen urakoinut viime aikoina kotona erilaisissa puhdetöissä; emäntää on raastanut kun pikku puuhastelijan askareet ovat verottaneet omaisuutta. Viimeisen parin viikon aikana olen köyhtynyt 2 kenkäparilla (toisia kenkiä en ehtinyt edes käyttää) sekä silmälaseilla. Kengät nokkela puuhamestarini oli kaivanut komerosta, en siis jättänyt niitä varta vasten minnekään askarteluhetkeä odottamaan. Silmälasit oli tutkittu sillä välin kun kävin suihkussa. Noh, eikös kevät ole uusiutumisen aikaa; minä "saan" nyt shoppailla uusia kenkiä ja silmälaseja ;-)

Maalispörräystä

Otson 1 -vuotissyntymäpäivä vilahti ohi viime viikolla, muttei sentään juhlimatta. Matkustimme tapaamaan Tuikku -äitiä ja Ollie -veljeä. Alunperin myös siskojen piti osallistua synttäririehaan, mutta kuinkas kävikään: kaikilla tytöillä oli juoksuaika. Touhua riitti ihan kolmestaankin; Otso oli to-del-la kiinnostunut äidistään ja Olllie to-del-la kiinnostunut veljestään -aikamoista kolmiodraamaa siis :-) Mitään riitoja ei kumminkaan saatu aikaiseksi, vaan vietimme oikein mukavan lauantaipäivän. Tässä ohessa olevat kuvat on ottanut Otson kasvattaja.

Otso, Tuikku, Ollie

Nalle on viimeaikoina kunnostautunut jälleen mököttämisessä ja mielenosoittamisessa. Se mököttää ulkona pihakuusen juuressa, eikä suostu tulemaan sisälle vaikka miten maanittelisin tai komentaisin. Kuusi on sen verran iso, että en saa pikkuterrieristä kiinni kun se oikein murjottaa puun juurella. No, ongelma ratkaistu sillä että pieni koira ei enää pääse vapaana kuljeksimaan omassa pihassa. Mököttämisen syy ei ole minulle oikein valjennut, kunhan nyt vain mullitellaan ja ollaan hankalia. Viime viikolla Nalle pitkästä aikaa onnistui karkaamaankin; päästän Otson arkiaamuisin herättyämme pihaan pissalle ja Nalle onnistui luikahtamaan tiistaiaamuna oven raosta Otson perässä. Annoin sen tassutella pihassa kun kuitenkin näin sen ikkunasta lähes koko ajan (pihakuusen taakse ei röntgenkatseeni yllä). Mutta aamukahvin kanssa tarkkaavaisuus herpaantui kuitenkin hetkeksi ja pieni koira katosi näköpiiristä. Takki niskaan, kesälipokkaat paljaisiin jalkoihin ja ulos vain huomatakseni että Nalle ei ollut kuusen alla vaan portin takana kadulla. Minä lähdin sen perään ja toinen tietysti menee edellä karkuun. Otso ryntäsi perässä ja niin me kaikki menimme peräkanaa aamukuudelta pitkin kotikatua. Nalle alkoi kiihdyttää vauhtiaan, minä liukastelin kesäkengissä epätoivoisena perässä; onneksi Otso pisti paimenkoiravaihteen päälle ja juoksi Nallen kiinni. Mutta eivät ne minun luokseni tulleet, ehei. Vasta kun karjaisin todella vihaisesti poikien perään, Nalle äkisti kääntyi ja kipitti suoraan syliini :-)

Otso ja Tuikku -äiti

Otson askartelu- ja lukuharrastukset eivät ole valitettavasti osoittaneet minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Se on ilmeisesti sitä mieltä, että minä luen liikaa; revittyjen lehtien lisäksi on Otso-käsittelyn saanut Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirja sekä juuri ostamani, ei vielä edes luettu, Jan Fennellin Kuuntele koiraasi. Eli meillä ei mitään koirankasvatusopuksia lueta :-)

Otso 1 vuotta, 14.3.2009