Maalispörräystä

Otson 1 -vuotissyntymäpäivä vilahti ohi viime viikolla, muttei sentään juhlimatta. Matkustimme tapaamaan Tuikku -äitiä ja Ollie -veljeä. Alunperin myös siskojen piti osallistua synttäririehaan, mutta kuinkas kävikään: kaikilla tytöillä oli juoksuaika. Touhua riitti ihan kolmestaankin; Otso oli to-del-la kiinnostunut äidistään ja Olllie to-del-la kiinnostunut veljestään -aikamoista kolmiodraamaa siis :-) Mitään riitoja ei kumminkaan saatu aikaiseksi, vaan vietimme oikein mukavan lauantaipäivän. Tässä ohessa olevat kuvat on ottanut Otson kasvattaja.

Otso, Tuikku, Ollie

Nalle on viimeaikoina kunnostautunut jälleen mököttämisessä ja mielenosoittamisessa. Se mököttää ulkona pihakuusen juuressa, eikä suostu tulemaan sisälle vaikka miten maanittelisin tai komentaisin. Kuusi on sen verran iso, että en saa pikkuterrieristä kiinni kun se oikein murjottaa puun juurella. No, ongelma ratkaistu sillä että pieni koira ei enää pääse vapaana kuljeksimaan omassa pihassa. Mököttämisen syy ei ole minulle oikein valjennut, kunhan nyt vain mullitellaan ja ollaan hankalia. Viime viikolla Nalle pitkästä aikaa onnistui karkaamaankin; päästän Otson arkiaamuisin herättyämme pihaan pissalle ja Nalle onnistui luikahtamaan tiistaiaamuna oven raosta Otson perässä. Annoin sen tassutella pihassa kun kuitenkin näin sen ikkunasta lähes koko ajan (pihakuusen taakse ei röntgenkatseeni yllä). Mutta aamukahvin kanssa tarkkaavaisuus herpaantui kuitenkin hetkeksi ja pieni koira katosi näköpiiristä. Takki niskaan, kesälipokkaat paljaisiin jalkoihin ja ulos vain huomatakseni että Nalle ei ollut kuusen alla vaan portin takana kadulla. Minä lähdin sen perään ja toinen tietysti menee edellä karkuun. Otso ryntäsi perässä ja niin me kaikki menimme peräkanaa aamukuudelta pitkin kotikatua. Nalle alkoi kiihdyttää vauhtiaan, minä liukastelin kesäkengissä epätoivoisena perässä; onneksi Otso pisti paimenkoiravaihteen päälle ja juoksi Nallen kiinni. Mutta eivät ne minun luokseni tulleet, ehei. Vasta kun karjaisin todella vihaisesti poikien perään, Nalle äkisti kääntyi ja kipitti suoraan syliini :-)

Otso ja Tuikku -äiti

Otson askartelu- ja lukuharrastukset eivät ole valitettavasti osoittaneet minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Se on ilmeisesti sitä mieltä, että minä luen liikaa; revittyjen lehtien lisäksi on Otso-käsittelyn saanut Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirja sekä juuri ostamani, ei vielä edes luettu, Jan Fennellin Kuuntele koiraasi. Eli meillä ei mitään koirankasvatusopuksia lueta :-)

Otso 1 vuotta, 14.3.2009

Hormonihyrrä mätsäreissä

Otsosta on kuoriutunut teinipoika, hormonihyrrä. Edellisiviikolla se ulvoi öisin, tämän tosin pistin ensin täysikuun piikkiin. Mutta viimeistään eilinen Match Show -keikauksemme paljasti, että hormoneista olikin kyse, ei suinkaan kuunvaihtelusta.

Raikkaan sunnuntaipäivän kunniaksi suuntasin tosiaan Otson kanssa kohti ensimmäistä yhteistä Match Showtamme. Ajattelin että se olisi hyvä tilaisuus Otsolle tavata paljon erilaisia koiria siten, että Nalle ei olisi mukana "opettamassa" huonoja tapoja eli rähinää ja haukkumista. No, ei Otso haukkunut kertaakaan, ei rähissyt. Sen sijaan se veti, kiskoi, rynni ja teki muutenkin kaikkensa päästäkseen ihanien neitojen läheisyyteen. Keväthuumasta kertoo hyvin se, että ikinälkäiselle bernipojalle eivät edes namit enää maistuneet :-) Kaikki tämä tietysti aiheutti sen, että kontaktikävely tahi mikään muukaan kaunis käytös ei tullut kuuloonkaan; viihdytimme yleisöä kehässä jonkinsorttisella "valjakko/husky" -näytöksellä -Otso kiskoi, minä seurasin juosten perässä ja sain meidät nippanappa pidettyä kehän sisällä... Sininen nauha tuli kotiinviemisiksi.

Nalle ei suinkaan joutunut mököttämään yksin kotona kun me Otson kanssa edustimme; se pääsi pitkälle lenkille lempihoitotädin kanssa. Lenkkeily maistui Nallelle, vaikka se ei nyt olekaan ihan kunnossa. Lauantaina sillä oli ripuli, maanantaina taas ulos ei tullut mitään vaikka pieni koira yritti pusertaa minkä pystyi. Nyt pieni russeli on riisikuurilla, toivottavasti huomenna se voi jo paremmin.

Kalenteripoika

Viime vuonna teetin Nallesta seinäkalenterin. Tälle vuodelle ei uutta kalenteria tullut tehtyä kun tuntui ettei kasassa ole riittävästi hyviä kuvia pojista; olisin siis halunnut yhteiskuvia. Täysin ilman kalenterijulkisuutta eivät Karhunpojat kuitenkaan tänäkään vuonna jääneet, sillä Otso on Mr. Helmikuu Sennenkoirien terveysrahaston pentukalenterissa. Kalenteriin päätyneen kuvan pikkuisesta Otsosta on ottanut serkkuni.