Karhunpojat

Hotelliloma

2011-11-08T22:03:00.000+02:00

Karhunpoikien hoitojärjestelyt ovat olleet haastavia jo pidemmän aikaa. Yöhoitoa tarvittaessa pojat on aina jaettu kahteen hoitoon; kahden hoitopaikan järjestyminenkin on ollut välillä todella haastavaa ja hermojaraastavaa. Muutaman kerran olen palkannut pojille kotihoitajan tutusta opiskelijatytöstä. Tämä järjestely onkin mielestäni ollut toimivin; koirat ovat saaneet olla turvallisesti kotona eikä minun ole tarvinnut murehtia kaiken muun lisäksi sitä, hajottavatko ne paikkoja hoidossa.

Viime viikolla tein konserttireissun pääkaupunkiin ja edessä oli jälleen yöpaikan hankinta. Syyskuussa surffailin netissä ja löysinkin yllätyksekseni Porista koirahoitolan joka vaikutti mukavalta. Ja niin siinä sitten kävi että varasin pojille "hotelliyön" hoitolasta. Jostain syystä tunsin asiasta todella huonoa omaatuntoa, aivan kuin olisin ollut hylkäämässä karvakorvat hoitolaan ikiajoiksi.

Kävin ennakkoon tutustumassa paikkaan; ilman ennakkotutustumista en olisi koiria sinne vienyt -halusin olla varma että tilat ja ihmiset ovat asiallisia. Ja olivathan ne. Mutta ei se koirien dumppaaminen silti helppoa ollut. Nalle fiksuna terrierinä aavisti että jotain on menossa, joten se itki koko aamupäivän ennen reissuun lähtöä. Hoitolassa pojat ohjattiin heti omaan (yhteiseen) häkkiin joka sisustettiin kotoa tuodulla isolla lattiatyynyllä ja räsymaton palasella. Siinä vaiheessa molemmat jannut jo tajusivat että nyt tapahtuu jotain ei-niin-kivaa. Minä syöksyin ovesta ulos haukkukonsertin saattelemana.

Hyvinhän se hotelliyö oli pojilta sujunut. Nalle oli tosin haukkunut yötä lukuunottamatta koko reissun ajan, Otso oli ottanut lunkisti ja ihaillut naapurihäkin kaunista noutajatyttöä. Epäilin muutenkin, että Otso haluaisi mieluusti jäädä hoitoon pidemmäksikin aikaan, koska se sai olla ulkona niin paljon kuin halusi. Kotiin sain kaksi erittäin väsynyttä karvakorvaa; ruokatarjoilun jälkeen Nalle nukahti sikeään uneen ja Otso istui illan minun vieressäni minua katsoa tapittaen.

Ensimmäinen koirahoitolakokemus siis takana ja positiivisella mielellä ollaan. Oli onnenpotku löytää järkevän ajomatkan päästä kiva ja kohtuuhintainen hoitopaikka karhunpojille; tulemme varmasti jatkossakin käyttämään saman paikan palveluita.

Ranta- ja unihiekkaa

2011-10-31T20:40:00.000+02:00

Katsotaanpas jos saataisiin keskenjäänyt kuvahaaste vietyä loppuun. Ihan peräkkäisinä päivinä nämä eivät varmaankaan tule ilmestymään,

Kuvahaaste, päivä 20:
a photo of something you enjoy doing / kuva jostain jota tekee mielellään

Koiraranta on huippupaikka meidän kaikkien mielestä. Nukkuminenkin on kivaa; Nalle tarvitsee aina pehmyttä alle, kova lattia ei käy :-)

Koiranomistajan koulu, oppitunti n

2011-10-30T19:31:00.001+02:00

Mikäli koira on omatoimisesti nauttinut välipalakseen pussillisen ruispaloja, on suositeltavaa rullata matot kasaan seuraavaksi yöksi. Tai voihan ne lattiaankin jättää jos mielellään mattopyykkää sunnuntaiaamuisin.

Voitais me vaikka hiukan päivittääkin taas

2011-10-28T22:43:00.000+03:00

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia -tehdäänpä pikainen jarrutus ja pakitetaan hiukan Karhunpoikien kesään.

Nalle täytti kesäkuussa 7 vuotta. Perinteinen ulkosynttärikuva vaihtui tällä kertaa sisäotokseen. Kuvassa sankari lahjustensa kanssa. Kuten kuvasta hyvin näkyy, päivänsankari oli melkoisen hyvässä karvassa. Trimmaaja odottikin pientä koiraa heti seuraavana päivänä; otettiin sen jälkeen uusi synttärikuva ihan noin niinkuin vertailun vuoksi :-)

Juhannuspäivänä Nalle pääsi hoitoon ja me lähdimme Otson kanssa tien päälle. Ensin huristelimme Porista Hankoon jossa odottikin se jännittävä osuus: merimatka Bengtskärin majakalle.

Meillä kävi mieletön tuuri säiden kanssa; olimme varautuneet sateeseen ja tuuleen, mutta saimmekin aurinkoisen päivän. Kyllä kelpasi laivakoiran makoilla kannella ja nauttia tuulen tuiverruksesta. Oli matkanteko kyllä Otsosta aika jännääkin, hiukan piti haukkua jännitystä pois -onneksi reissukassista löytyi "äänenvaimentimia".

Penkin alla oli turvallista makoilla ja kurkkia merelle.

Matkan kohde häämöttää, upea Bengtskär

Ensin kuunneltiin oppaan kertomuksia

Otso jäi vahtimaan penkkejä kun me muut kapusimme majakan huipulle ja kävimme tutustumassa muihinkin tiloihin. Rohkeita rapsuttajia kävi vahtia moikkaamassa, joten yksin sen ei tarvinnut päivystää. Kierroksen jälkeen pystytimme piknikin kallionkoloon ja haimme Otson mukaan herkuttelemaan.

Otso Bengtskärin kallioilla <3

Takaisin Hankoon päästyämme vatsat huusivat ruokaa. Tavoitteena oli löytää ravintola jonka terassille sai ottaa mukaan karvaisen kaverin; päivä oli niin lämmin että autoon Otsoa en olisi jättänyt. Ravintola Makaronitehdas otti seurueemme vastaan todella ystävällisesti. Terassilta katsottiin meille mukava reunapaikka ja ennenkuin olimme edes ehtineet kunnolla istua alas, sai ensimmäinen meistä jo raikkaan juoman eteensä :-)

Nämä pienet eleet kyllä lämmittävät koirien emännän mieltä!

Kesäretki Otson kanssa sujui todella hienosti vaikka sitä ennakkoon hiukan jännitinkin. Yritin varustautua hyvin etukäteen; olin yhteydessä sekä Bengtskärin majakalle että sinne liikennöivään laivayhtiöön ja tarkistin että koiran voi ottaa mukaan. Bengtskärin sivuilta löytyikin asiasta hyvät ohjeet; koiria ei saa viedä saareen vasta kuin juhannuksen jälkeen ja silloinkin ne on pidettävä ehdottomasti kiinni. Meidän juhannuspäivän vierailumme osui juuri tuon sallitun rajan kohdille ja siksi varmistin erikseen, onko koiran tuominen sallittua. Onneksi saarella pesivät linnut olivat jo suurimmaksi osaksi saaneet pesintänsä valmiiksi joten Otso sai luvan astua maihin.

Vaihteleviin keleihinkin olimme varustautuneet, Otsolle ostettiin sadeviitta jota koekäytettiin kotona ennen reissua:

Onneksi tätä viritystä ei kuitenkaan tarvittu...

Komea

2011-02-20T18:00:00.001+02:00

Kuvahaaste, päivä 29:
a photo of someone you find attractive / kuva päivästä jolloin joku piti sinua viehättävänä

Tukka hyvin, kaikki hyvin

2011-02-15T18:00:00.004+02:00

Kuvahaaste, päivä 24:
a photo of you that your hair looks nice in / kuva jossa tukka hyvin

Vastapesty

Vastanypitty

Retkellä

2011-02-10T18:00:00.004+02:00

Ai-jai, Bloggerin ajastus petti; tässä torstaille tarkoitettu kuvahaastepäivitys

Kuvahaaste, päivä19:
a photo of you on a school trip / kuva luokkaretkeltä

Kun ei ole luokkakuvia, niin eipä löydy kuvia luokkaretkiltäkään. Retkiä olemme kyllä Karhunpoikien kanssa tehneet, eli tässä retkikuvia :-)

Otso rymistelee suolla

Koulussa

2011-02-09T18:00:00.002+02:00

Kuvahaaste, päivä 18:
a photo of one of your classes / kuva oman luokan kanssa

Ai-jai, nyt pisti pahan. Sekä Nalle että Otso ovat kyllä käyneet koulua; molemmat pentukoulua ja sen jälkeen jatkoluokkia sekä tietysti agilityn alkeiskurssit ja jatkot. Mutta yhdessäkään "koulussa" ei paljon luokkakuvia ole otettu :-)

Viime kesänä kokeilimme rally-tokoa omassa pihassa, pojilla oli ihan yksityisope käymässä. Tässä muutama kuva niistä treeneistä, menköön luokkakuvasta nämä

Kontakti kunnossa

Sekaisin

2011-02-08T18:00:00.002+02:00

Kuvahaaste, päivä 17:
a drunk photo of you / kuva humalaisena

Nalle on elämänsä aikana rauhoitettu kerran jos toisenkin, yleisin syy ovat sitä alituiseen vaivaavat kynsiongelmat. Viime vuosi taisi olla ennätysvuosi -pikkukoira oli taju kankaalla ainakin kolmeen eri otteeseen. Otsokin kerran kun siltä otettiin viralliset lonkka- ja kyynäräkuvat.

Viime vuoden kesällä Nallea riivasivat kutinat, joiden takia se järsi tassunsa huonoon kuntoon. Kesäkuussa eläinlääkäri otti näytepaloja pikkukoiran ihosta kolmesta eri kohdasta; kotiin palasi ajeltu ja leikelty sekavassa kunnossa ollut terrieri. Tässä kuvia operaation jäljiltä; kyllä minusta rauhoitettua/nukutettua koiraa humalaiseksi voi nimittää:

Joulu

2011-02-07T18:00:00.004+02:00

Kuvahaaste, päivä 16:
a photo of you at the last party you went to / kuva viimeisimmistä juhlista jossa kävit

Joulu on viimeisin juhla, jota Karhunpojat ovat "juhlineet". Kuvia ei valitettavasti menneestä joulusta ole, joten joudumme palaamaan vuoteen 2009.

Leivoin Otso ja Nalle -pipareita :-)

Joulupukkikin kävi

Tyttöystävät

2011-02-06T18:00:00.004+02:00

Kuvahaaste, päivä 15:
a photo of you and someone you love / kuva sinusta ja jostakin jota rakastat

Tyttöystävät ovat olleet aina tärkeä osa Karhunpoikien elämää. Alkuperäinen kokoonpano on jo muuttunut muutamaan otteeseen, tällä hetkellä tyttöystäväduo koostuu Islasta ja Vickystä joiden kanssa vietettiin viime juhannus sateisissa mutta niin mukavissa tunnelmissa.

Lunta riittää

2011-02-05T20:57:00.000+02:00

Laitetaan tänne väliin ihan tuoreita kuviakin; Karhunpojat metsälenkillä Runebergin päivänä

Vaari

2011-02-05T18:00:00.012+02:00

Kuvahaaste, päivä 14:
a photo of one of your favourite family members / kuva suosikkiperheenjäsenestä

Mummu ja vaari ovat lunastaneet ison paikan Karhunpoikien sydämissä
kinkun, nakkien, makkaran ja muiden herkkujen avulla.
Perustuliaissetti on usein samanlainen:
Nalle saa kinkunsiivuja ja Otso HK:n sinisen lenkin :-)

Hazel

2011-02-04T18:00:00.002+02:00

Kuvahaaste, päivä 13:
a photo of your best friend(s) / kuva parhaasta ystävästä

Mikäli olet lukenut vanhaa Nallen blogia, tunnetkin jo Hazelin.

Ostin Hazelin kirpputorilta Nallelle kun se oli vielä ihan pikkuinen pentu; lähes Hazelin kokoinen itsekin :-) Tuoreena koiranomistajana en ymmärtänyt miten merkittävästä kaupasta oli kyse. Hazelista tuli Nallen paras ystävä, nukkukaveri jota ilman yöt eivät tule. Kaveri, joka aina ensimmäisenä pakataan mukaan jos Nalle lähtee kyläreissuille.

Hazelin kanssa ei leikitä, sen kanssa nukutaan. Silti kaveri on saanut hieman siipeensä vuosien varrella. Tälläkin hetkellä sillä on niskassa pieni reikä. Niitä sitten aina paikkaillaan kun Hazel joutuu pesukoneeseen; sinne se yleensä pääsee liian harvoin vasta kun on äärimmäisen likainen. Kesäaikaan H on mukavampi pestä, sillä silloin se yleensä ehtii päivän aikana kuivua eikä Nallen tarvitse illalla nukahtaa yksin.

Viime aikoina Hazelista on tullut kiistakapula; Otso nappaa usein sen ja viilettää ympäri asuntoa hurjasti muristen -se kerjää äksöniä :-) Nalle yleensä odottaa että minä pelastan H:n Otson hampaista, ja niin minä teenkin. Pienestä lelukoirasta on vuosien varrella tullut minullekin tärkeä ja haluan sen kestävän Nallen unikaverina vielä toiset 6 vuotta.

Ja mistä Hazel sai nimensä? Nallen virallinen nimi on Barry joka valittiin kasvattajan antamasta listasta. Barry valikoitui koska sen niminen hahmo on Näkemiin vaan Muru -sarjassa, joka taas on yksi kaikkien aikojen parhaita tv-sarjoja. Barryn ensimmäisen vaimon nimi oli Hazel :-)

Soolo

2011-02-03T18:00:00.004+02:00

Kuvahaaste, päivä 12:
a photo of you / kuva itsestä

Taikalaatikko

2011-02-02T18:00:00.002+02:00

Kuvahaaste, päivä 11:
a photo of your favourite film(s) / kuva suosikkielokuvasta

Tämä on aiheena ihan yhtä haastava kuin aiempi musiikkikin. Tällä kertaa venutamme teeman televisio-ohjelmiin. Otso varsinkin katsoo aina kiinnostuneena kaikkia sellaisia ohjelmia joissa näkyy eläimiä. Koirat ovat erityisen kiinnostavia, ne aiheuttavat aina vinkumista ja itkua. Muuten Otso katsoo televisiota varsin sivistyneesti; hiljaa paikallaan istuen ja pää kalleellaan ruutua tuijottaen. Nalle on toista maata, se haukkuu kovin helposti jotain ruudussa vilahtavaa josta se ei pidä. Erityisen kamalia ovat uivat ihmiset, varsinkin sellaiset jotka hyppäävät veteen ja pärskivät ja polskivat. Heitä Nalle komentaa oikein urakalla. Nallehan ei kestä "livenäkään" uivia ihmisiä vaan riehuu rannalla yrittäen saada ihmiset välittömästi pois vedestä -tämä onneksi pätee vain uimiseen, kahlailu on ihan ok :-)

Tässä tuli _todella_ mielenkiintoista ohjelmaa, sitä piti oikein kuono ruudussa tuijottaa.

Oi niitä aikoja

2011-02-01T18:00:00.012+02:00

Kuvahaaste, päivä 10:
a photo of you as a baby / vauvakuva

Lola-äiti pienokaistensa kanssa kesällä 2004.
En valitettavasti tiedä mikä pennnuista on Nalle,
mutta hännän perusteella veikkaisin tuota reunimmaista :-)
Muistaakseni kyllä toisellakin pennulla oli samanlainen
"mansetti" hännänjuuressa kuin Nallellakin.
Kuvan on ottanut serkkuni Taina

Otso 4 viikon ikäisenä veljensä Ollien kanssa.
Otso vasemmalla. Kuva saatu Helenalta

Perhe on paras

2011-01-31T18:00:00.008+02:00

Kuvahaaste, päivä 9:
photo of your family / kuva perheestä

Veljekset Pepi ja Nalle. Yö ja päivä, kaikintavoin erilaiset.
Olivat hyvät kaverit kunnes kolmivuotiaina päättivät,
että eivät enää voi olla samassa huoneessa keskenään,
sen jälkeen loppuivat yhteiset touhut ja retket :-(
Minä tapaan Pepiä edelleenkin, sillä se asuu serkkuni luona.

Otso tapaamassa Tuikku-äitiä ja Ollie-veljeä maaliskuussa 2009.
Siskoja ei tuolla kertaa tavattu, sillä juoksuajat osuivat ikävästi samaan ajankohtaan.

All that jazz

2011-01-30T18:00:00.007+02:00

Kuvahaaste, päivä 8:
a photo of your favourite band/musician / suosikkimuusikko tai -yhtye

Tällä kertaa venutetaan hiukan tuota teemaa. Karhunpoikien musiikkimaku on jäänyt minulle hiukan arvoitukseksi, mutta kokeneita festareillakävijöitä kaverit kuitenkin ovat. Perinteenä on ollut piipahtaa Pori Jazzien sunnuntain piknik-konsertissa Areenalla; siellä on yleensä niin rento ja väljä tunnelma, että sinne on uskaltanut pari karvaistakin kuuntelijaa viedä. Kauaa emme koskaan paikalla ole, korkeintaan yhden esiintyjän verran -minusta tämän perusteella Nallea ja Otsoa voi kuitenkin nimittää jazzkoiriksi :-)

Otso fiilistelee kesän 2009 konsertissa

Nallella on piknikki menossa

Tämä serkkuni ottama kuva on yksi kaikkien aikojen suosikkikuvistani

Me

2011-01-29T18:00:00.005+02:00

Kuvahaaste, päivä 7:
a photo of someone you love / kuva jostain jota rakastat

Ronja

2011-01-28T18:00:00.005+02:00

Kuvahaaste, päivä 6:
a photo that makes you laugh / kuva joka saa minut nauramaan

Tämä kuva on useamman vuoden takaa juhannukselta. Saimme hoitoon Nallen suuren rakkauden Ronjan, jolla oli pohjaton ruokahalu. Se löysi aina syötävää missä liikkuihin ja oli ensimmäisenä keittiössä kun aavisti siellä olevan jotain menossa :-) Ronjaa ei enää ole, mutta tämä kuva muistuttaa tästä omaperäisestä dalmatiankoirasta joka rakasti ruokaa.

Pojjaat

2011-01-27T18:00:00.007+02:00

Kuvahaaste, päivä 5:
a photo of you / kuva itsestä

Meillä tehtiin menneenä kesänä, kuten jo aika monena aiempanakin, remonttia.
Kuvasin ahkerasti remontin eri vaiheita ja tässä oli tarkoitus ikuistaa uudet jalkalistat (+lattia ja tapetit): Karhunpojille iski samaan aikaan "tahdon mukaan kuvaan" -vaihe päälle, joten tällainen kuva siitä sitten tuli :-)
Otsolla on ihan hämärä ilme tässä...

Lomatunnelmissa

2011-01-26T18:00:00.027+02:00

Kuvahaaste, päivä 4:
a photo of the last place you went on holiday / kuva paikasta jonne menit viimeisellä lomallasi

Joululomalla kävimme pitkästä aikaa koirarannalla Mäntyluodossa.
Siellä kävimme nauttimasta autiosta rannasta ja auringonpaisteesta muutamankin kerran.
Kännykällä tulee napsittua nykyään suurin osa kuvista, joten näiden laatu on vähän mitä sattuu.

Happy happy, joy joy

2011-01-25T18:00:00.008+02:00

Kuvahaaste päivä 3: a photo that makes you happy / kuva joka tekee sinut iloiseksi

Tämä kuva aiheutti minussa aikanaan aikamoisen hihitysreaktion. Tarkoitus oli kuvata juuri trimmauksesta tullutta siistittyä Nallea ja Otso yritti tunkea mukaan kuvaan sinnikkäästi. Luulin viimein saaneeni kuvan pelkästä Nallesta mutta ei: kyllä Otsokin kuvaan onnistui luikahtamaan :-D

Omakuva vuoden takaa

2011-01-24T18:00:00.017+02:00

Kuvahaaste, päivä 2: a photo of yourself a year ago / omakuva vuoden takaa

Lunta oli riittävästi viime talvenakin

Otso pääsi mukaan kokoukseen

Kuvahaaste, päivä 1

2011-01-23T14:35:00.004+02:00

Kokeillaanpa miten saadaan monissa blogeissa tällä hetkellä pyörivä kuvahaaste toimimaan Karhunpoikien kanssa. Seuraavan 30 päivän aikana pitäisi blogiin ilmestyä päivittäin uusi kuva annetun teeman mukaan. Hiukan soveltamista varmasti tulen tekemään, katsotaan miten onnistutaan :-) Tässä lista teemoista/aiheista:

Day 1. your facebook profile photo day 2. a photo of yourself a year ago day 3. a photo that makes you happy day 4. a photo of the last place you went on holiday day 5. a photo of you day 6. a photo that makes you laugh day 7. a photo of someone you love day 8. a photo of your favourite band/musician day 9. a photo of your family day 10. a photo of you as a baby day 11. a photo of your favourite film(s) day 12. a photo of you day 13. a photo of your best friend(s) day 14. a photo of one of your favourite family members day 15. a photo of you and someone you love day 16. a photo of you at the last party you went to day 17. a drunk photo of you day 18. a photo of one of your classes day 19. a photo of you on a school trip day 20. a photo of something you enjoy doing day 21. a photo of you standing up day 22. a photo of your town day 23. a photo of your friend as a baby day 24. a photo of you that your hair looks nice in day 25. a photo of a night you loved day 26. a photo of your favorite weekend day 27. a photo of last summer day 28. a photo of what you ate today day 29. a photo of someone you find attractive day 30. a photo of you when you were happy

Ja samaan syssyyn ensimmäinen kuva:
Your facebook profile photo day / Facebookin profiili kuva

Tässä heti hiukan sovelletaan. Karhunpojilla on omat Dogbook-profiilit Facebookissa, tässä profiilikuvat sieltä:

Ja minulla on joskus omana profiilikuvana ollut tämä:

Päivä Nasu

2010-11-09T21:48:00.000+02:00

Nalle ja Otso täällä taas terve! Muistatteks kun me aloitettiin muotiplokkaus? Ei se kauheen hyvin lyönyt leiville, ei päästy Plokilistan kärkeen vaiks yritettiin antaa kaikkemme. No me ajateltiin kokeilla viel kerta, jospa tää muotiura kuiteskin tästä urkenis. Tässä siis meidän fäshiönuran toinen Päivän asu -plokkaus, olkaa hyvät.

O: Mä olin kuvitellut ja toivonutkin että emäntä olis unohtanut ton vaatehommelin kokonaan meikäläisen osalta, mutta ei. Tänään se tuli kotiin uusien rättien kanssa. Mää olin ihan oooämgee kun näin mitä se toi mulle; kauheen keltasen liivin jota pitää kuulemma käyttää AINA kun mennään ulos nyt kun on pimeää. Mää en kestä! Toi kude on ihan kauhee ja yritinkin ekalla lenkillä ottaa sen pois aika monta kertaa, onnistuinkin saamaan vetoketjun siitä auki monta kertaa mutta emäntäpirkale huomas sen joka kerta. Kyllä mää vielä jotain keksin ettei mun vaan tarttis tota pitää -kattokaa ny kui kauheelta mää näytän!

N: Mulle kävi tällä kertaa paljon paremmin; mää sain vaan pikkasen kangassuikaleen joka tulee kaulan ympärille, ei mitään tollasii kauheit liivejä. Emäntä sanoi että Otso on niin musta että se tarvii enemmän apuja näkymiseen, oikeestihan se tarkoitti että mää olen niin paljon valovoimaisempi että pimeessäkin näyn tosi hyvin.

Tarkkaavaisimmat lukijat varmaan huomaa sen, että meikä kävi tänään komeushoidoissa, eli mun turkkia hiukan puunattiin. Musta toi huivi pukee mua oikeestaan aika hyvin, mitäs meinaatte?

O: Nalle tartteekin välillä tollasia komeushoitoja toisin kuin meikäpoika. Tänään kun kävin saattamassa Nallen sinne salonkiin niin se salonkitäti sanoi emännälle että mää olen komistunut tosi paljon ja mut täytyis viedä ehdottomasti sellaiseen showhun missä pääsisin esiintyy tuomareille! En kyllä kässännyt miksi emäntä sanoi ettei mua voi viedä sellaisiin kun en osaa käyttäytyy. No hei, määhän olen komee ja vielä julkkis (kun mulla on tää muotiploki) -eihän julkkisten tartte osata käyttäytyy!!!

(Karhunpoikien uudet vermeet Hurtta Collectionin Hurtta Lifeguard -mallistosta)

Suolestus

2010-10-27T19:08:00.000+03:00

Kaunolle kävi sitten kalpaten. Se oli jo joutunut kuistin puolelle odottamaan päätöstäni siitä, korjataanko sen pää vai ei. Tänään pistin Otson kuistille hiukan "jäähylle" ja näppärä bernipoika keksi sitten itselleen hiukan tekemistä...

Mitä Kaunosta jäi jäljelle

Voiko tyytyväisemmän näköistä koiraa enää olla?

Kauno

2010-10-21T17:28:00.000+03:00

Työpaikkani lähellä olevan kirpputorin ikkunaan ilmestyi eilen iso lelukoira. Sen hurmaavasti vinksallaan olevat pitkät korvat ja veikeä hymy houkuttelivat minut tiiraamaan kaveria lähempää. Myymälässä ollut "kaikki -50%" -kampanja teki lopullisen ratkaisun puolestani. Kauno lähti mukaani.

Nalle oli erityisesti mielessä Kaunoa ostaessani; pikkukoira on viime aikoina kantanut minulle päivittäin leluja -leikki-intoa siis riittää. Valitettavasti into yleensä lopahtaa välittömästi Otson saapuessa paikalle :-(

Ja kyllähän se Kauno sitten aika kiva oli:

Kaunolle tapahtui jo samana iltana pieni "aivovuoto" joka paljasti että pää (ja itseasiassa koko kroppa) on täynnä pientä styroxpalloa; sitäpä täältä nyt löytyy paikasta jos toisestakin. Itsepä tätä kerjäsin :-)

Avaruuskoiran jättimäinen paluu

2010-10-15T18:00:00.001+03:00

Avaruuskoira teki paluun muutaman kuukauden tauon jälkeen :-( Vaiva on meille liiankin tuttu; Nallelta murtui metsälenkillä jälleen kerran kannuskynsi. En taaskaan nähnyt miten kaikki tapahtui, huomasin vain yht´äkkiä että pikkukoiran toinen etutassu oli ihan veressä. Kynsi ei tällä kertaa irronnut kokonaan vaan oli tiukasti kiinni, siinä oli murtuma josta vuosi verta.

Vaiva hoidettiin eläinlääkärikäynnillä, Nalle laitettiin unten maille ja kynsi leikattiin pois juuresta. Antibioottia ja särkylääkettä pitäisi saada syötetyksi lääkkeitä ylenkatsovalle koiralle toista viikkoa (särkylääkettä vain 5 päivää). Kotiin palasi Otson ihmeteltäväksi tokkurainen avaruuskoira. Pidän muuten tosi paljon omasta eläinlääkäriasemastamme vaikka ihan näin usein en siellä haluaisi käydä; hoitajakin sanoi minulle hoito-ohjeita antaessaan "sinähän jo muistat miten rauhoitetun koiran kanssa ollaan". Jep, jep -kokemusta alkaa löytyä, Nalle on jo tänä vuonna rauhoitettu kolmesti ja Otso kerran...

Eläinlääkärikäynti aiheutti minulle aikamoisen järkytyksen Nallen painon suhteen; se painoi hiippasen yli 8 kiloa! En ole tajunnut että paino on noussut pienessä ajassa noin paljon, hävetti oikein miten sokea olen ollut. Nallellehan aloitettiin kesäkuussa eliminaatiodieetti ja sen paino laski aluksi kilon verran alle kuukaudessa; alimmillaan oltiin hiukan reilussa 6 kilossa. Olen aina yrittänyt pitää Nallen painon 7-7,2 kilon sisällä, 7,5 on jo ollut minusta liikaa. Mutta nyt olenkin onnistunut parissa kuukaudessa tekemään russelista aikamoisen syöttäporsaan! Syytän tietysti tuota dieettiä, ruokamääriä on ollut ihan kauhean vaikea arvioida ja varsinkin kun alussa paino lähti kovin laskemaan niin sitten olen näemmä mennyt ruokinnassa toiseen ääripäähän. Noh, Nalle joutuu nyt sitten eliminaation lisäksi tavallisellekin dieetille :-)

Kakkajuttuja

2010-09-21T22:10:00.001+03:00

Karhunpoikien kanssa on yritetty ahkerasti lenkkeillä, vaikka kelit ovat olleet kaikkea muuta kuin suotuisia. Syksy on ehdottomasti mukavinta aikaa metsäsamoiluihin, tosin kohta saadaan väistellä metsästäjiä -viime syksynä onnistuimme kerran kävelemään suoraan hirviväijyyn! Seesteistä syksyä ovat viime aikoina värittäneet emännän hermoja raastaneet kakkajutut.

Nalle on tuntunut unohtaneen mitä tarkoitetaan sisäsiisteydellä. Syy ei kuitenkaan taida olla russelipojan äkillinen muistihäiriö tai mielen osoittaminen, vaan syyttävä sormi sojottaa kohti ruokavaliota. Kesäkuussa aloitettu eliminaatiodieetti sekoittaa Nallen aineenvaihdunnan joka kerta kun olen vaihtanut sille tarjottavia ruoka-aineita. Tähän mennessä on kokeiltu perunaa, ohraa, riisiä, kalaa, (lohta ja seitiä), poroa ja uusimpana sikanautaa (onhan se joku eläin, onhan...); näistä peruna ja poro ovat pahiten sekoittaneet Nallen mahan. Tavaraa on tullut ulos sellaista vauhtia, että ulkoilutus ei ole pysynyt perässä -siispä lattioilta on saanut siivota kasan jos toisenkin :-( Perunaa kokeiltiin heti kesäkuussa, poroa Nalle on syönyt viimeisen kuukauden ja sen aikana ongelmat ryöpsähtivät jälleen lattioille. Allergiaa poro ei aiheuttanut, mutta taidamme silti unohtaa sen jatkossa ruokavaliosta. Mikään tähän mennessä annetuista ruoka-aineista ei ole aiheuttanut Nallessa minkään näköistä allergista reaktiota, alan pikkuhiljaa kallistua vehnän tai varastopunkin kannalle. Nalle itse on erittäin onnellinen dieettiruokailija; se on aina ruoka-aikaan haukkana paikalla, ennen vanhaan sitä piti joskus hiukan houkutella syömään mutta nyt ei sitä ongelmaa ole. Itseäni kyllästyttää toisinaan se alituinen riisin/kalan/jonkun muun keittely, mutta pääasia on että pieni koira on kunnossa. Taidan pikkuhijaa laajentaa ruokarepertuaaria ja tehdä Nallelle vaikka Yrjölän puuroa -katsotaan sitten miten käy kun ruoka-aineita onkin yht´äkkiä useampia. Lohen ja poron ostin muuten KennelRehulta; heidän valikoimastaan löytyy vielä monta sopivaa ruoka-ainetta mikäli eliminaatiodieettiä jatkamme pitkään. Tosin lähikaupan pakastealtaassakin näytti olevan kengurua joten kyllä näitä sortteja löytyy :-)

Otson kanssa olemme jatkaneet agilityä mukavasti menneen kesän alkeiskurssin jälkeen. Syystreenit eivät sitten olekaan sujuneet yhtään niin mallikkaasti. Syksyn ekalla treenikerralla Otso karkasi seuramme harjoitushalllista kahdesti! Ja sen ajan jonka herra suvaitsi olla kentällä, sen korvat ja ajatukset olivat ilmeisesti jossain rinnakkaistodellisuudessa; mitään se ei kuullut tai totellut. Olin vielä treenien alussa ponnekkaasti todennut, että ei Otso mihinkään karkaa -juu ei tosiaan. Toisaalta hyvä ettei mokoma tuota vielä kesällä keksinyt; kesätreenipaikka on vilkkaiden ajoteiden varrella, halli taas sijaitsee metsän siimeksessä; parempi siellä on tolkku poissa juoksennella kuin autojen keskellä.

Karkailu jäi yhteen kertaan (kop kop), mutta "parempaa" oli tulossa; tällä viikolla Otso ilahdutti kanssatreenaajia vääntämällä aikamoiset tortut keskelle kenttää -ja pitipä sitten vielä parit esteet merkatakin kaikeksi varmuudeksi. Taidetaan ensi kerralla ottaa omat pesuaineet mukaan kun niitä kuluu ihan urakalla. Ohjaajamme kertoi että hänen edellisessä treenipaikassaan jokaisesta merkkauksesta joutui pulittamaan 10 euron "sakon"; onneksi meillä ei vielä tuollaisia peritä -taitaisi olla taloudellisesti järkevämpää lopettaa treenit Otson kanssa siihen paikkaan...

Tässä vielä pieni videopätkä viimeisimmistä treeneistä (hetki ennen kakkakatastrofia). Ihan näin huonosti Otsolla ei aina mene, mutta kännykkään tietty tallentui tällainen ei-niin-paras -suoritus. Tuosta mielestäni kuitenkin näkee hyvin sen, miten Otso nauttii tekemisestä ja on tosi iloinen treenaaja -emäntää vain on niin kauhean vaikea jättää :-)

Syyspose

2010-09-04T20:11:00.000+03:00

Uusi vermeitä

2010-08-28T19:38:00.002+03:00

Otson hihna hajosi. En oikein edes tiedä miten se tapahtui, mutta yks´kaks vain hihasta oli iso pala nahkaa poissa. Tällä kertaa syytä ei voi vierittää sinne hihnan toiseen päähän, koska hihnat ovat koirien ulottumattomissa -että ehkäpä se vika onkin tällä kertaa siinä toisessa päässä :-)

Olin suoraan sanottuna aika ihmeissäni hihnan hajoamisesta, sillä luulin ostaneeni laatuhihnan. Nallella on käytössään sen ensimmäinen hihna, eli se on kestänyt jo yli 6 vuotta! Tälle hihnalle käyttöikää kertyi 2,5 vuotta. No, ehkäpä olen vain aika nipo tässä asiassa.

Lähdimme yhdessä Otson kanssa varusteostoksille, se sai hihnan lisäksi uuden pannan. Kunnon pantaa Otsolla ei oikeastaan ole ollutkaan, olen odotellut että se lopettaa kasvamisen. Tänään totesin, että eiköhän tuo ole jo kaulansa kasvattanut, joten iso-O sai kokonaan uudet ulkoiluvarusteet.

Uusi hihna on nyt samanlainen kuin Nallella, joten mokomia "kuoritumisongelmia" ei pitäisi enää tulla. Uudessa hihnassa on myös valmiina pieni heijastinmerkki, joka on aina plussaa. Samanväristä pantaa ja hihnaa emme onnistuneet ostamaan, mutta eipä meillä nuo värikoordinaatiot ennenkään ole aivan tarkkoja olleet. Pääasia että ovat laadukkaita ja kestävät käyttöä.

Otson syksyn agilitytreenit alkavat maanantaina ja kävimme samalla reissulla ostamassa sille treeninameja (ihan Frolicilla mennään, toimii hyvin ja on helppoa käytössä). Eläinosaston alennuskorista tarttui mukaan uusi pyyhe koirille; tuo on mikrokuitua ja sen pitäisi olla tosi imukykyinen. Olen itse käyttänyt vastaavia "ihmisten pyyhkeitä" ja jos tuo toimii samalla teholla niin hyvä on; koko tosin oli aika pieni -Nallen tuolla varmaan kuivaa hyvin, mutta Otson kanssa varmasti tarvittaisiin pari mokomaa lisää :-)

Lauantaipäivää vietimme shoppailujen lisäksi puutarhatöitä tehden. Pihasta kertyi kottikärryllinen huonoja omenoita pois heitettäväksi :-( Vaikka ulkoilu Karhunpoikia väsyttikin, taisi Nalle silti kaivata enemmän äksöniä. Ainakin emäntä sai osakseen tuiman tuijotuksen kun kehtasi käyttää aikaa myös virtuaaliseen puutarhanhoitoon...

Otson lukupiirin kuulumisia

2010-08-19T19:40:00.000+03:00

Otso täällä terve! En tie olenko muistanut kertoo että mulla on sellainen lukupiiriharrastus? Se on sellaista että käsitellään erilaisia kirjoja joita tuo Riikka valitsee. Käsittelyssä on ollut ainakin Tuire Kaimion Pennun kasvatus ja toi Jan Fennellin Kuuntelen koiraani. Noi molemmat mää olen käsitellyt mun lukupiirissäni aika lailla juurta jaksaen. Välillä on ollut hiukan kevyempää materiaalia, kuten vaiks sanomalehtiä.

Viime aikoina toi lukupiirijuttu on ollut hiukka vähemmällä kun täällä on tehty remonttia jota mun on täytynyt valvoa; se onkin ollut aika rankkaa puuhaa ja olen joutunut ottamaan aika paljon kauneusunia. Mutta viime viikolla saatiin toi remppa valmiiksi niin mulla on taas aikaa harrastaa. Ja oon sillain aika hyvin kouluttanut tuon emännän, että se heti toi mulle uutta materiaalia lukupiiriin käsiteltäväksi.

Toi oli aikalailla tollanen perusteos, loppuosa oli hiukka sellainen repivä jos tiedätte mitä tarkoitan. Riikka hoki lukupiirikäsittelyn jälkeen vaan jotain "se oli kirjaston", mutta en mää tiedä mitä se sitten meinaa. Tällaisena pitkän linjan kirjapiiriharrastajana voisin ihan emännälle kertoo, että ei ne "kirjaston" tuotteet sen kummemmalta tunnu kuin ne aiemmatkaan, että sikäli oli hukkainvestointi se. Kuullaan taas kaverit ja laittakaahan kirjavinkkejä tulemaan!

Rally-Tokoa

2010-08-03T20:01:00.000+03:00

Ystäväni on kouluttautunut Rally-Toko -ohjaajaksi ja kävi pitämässä Karhunpojille lajiesittelyn. Aika luksusta saada yksityisopetusta ihan omassa pihassa!

Aikanaan harkitsin tokon aloittamista Otson kanssa, mutta pidän sitä ehkä hiukan liian tiukkana -niin minulle kuin Otsollekin. Rally-Toko ei ole niin sotilaallisen oloista menoa, vaan sopii meille pienen kärsivällisyystason omaaville :-) Enkä tosiaan halua arvostella tokoa sen kummemmin, tämä on vain oma mielikuvani joka pohjautuu varmasti suurelta osin omaan mukavuudenhaluun ja laiskuuteen; minulta ei vain löydy kärsivällisyyttä tokoiluun.

Kävimme jo sunnuntain "teoriaosalla" läpi Rally-Tokon erilaiset liikkeet ja nyt ystäväni valitsi niistä pienen valikoiman meille suoritettavaksi. Alun perin olin ajatellut kokeilla rallya vain Otson kanssa, mutta pääsi Nallekin sitten kokeilemaan. Ja hyvä että pääsi, sillä Nalle oikein pursusi intoa olla mukana ja tehdä annettuja tehtäviä; hyvä muistutus minulle siitä että Nallekin edellen kaipaa toimintaa ja aktivointia.

Liikkeet varsinkin alokassarjassa ovat hyvin helppoja, erilaisia yhdistelmiä seuraamista, istumista, makuuta ja perusasentoa sivulla. Kisoissa koirat ovat alokkaissa jopa kytkettyjä, joten Nallenkin kaltaisen rähjän kanssa voisi uskaltautua kisaamaan/treenaamaan. Otson kanssa aloitimme treenit heti vapaana, tosin sen pitikin sitten käydä välillä vahtimassa pihan perällä tontin ohi meluisasti kulkevia lapsia :-) Kisoissa moista valppautta ei varmaankaan arvostettaisi...

Meillä on nyt omasta takaa Rally-Toko kyltit, joissa ovat alokasluokan liikkeet. Kotipihamme on riittävän suuri omiin treenauksiin, joten taidamme ottaa tästä meille jatkossa uuden harrastuksen -en vielä tiedä harrastetaanko lajia missään alueemme seuroista. Otson agilitykin jatkuu, saimme vahvistuksen treenipaikasta syksyksi, joten treeniä on luvassa koko laumalle :-)

Namia tähän suuntaan kiitos!

Lisätietoa Rally-Tokosta löytyy täältä

Pitkä kuuma kesä

2010-08-01T21:39:00.002+03:00

Kesän pituudesta nyt voidaan olla montaa eri mieltä, mutta kuumaa ainakin on riittänyt. Otso "muutti" heti alkukesästä kellariin, siellä se on viettänyt yksinäistä poikamiehen elämää nauttien viileästä ja hämärästä. Säännöllisin väliajoin Otso on pölähtänyt ylös, laskenut lauman, puristellut turkistaan kellariroskat lattialle, ottanut vesihuikan ja taas poistunut keskuudestamme viileämmille unipaikoille. Nalle on jaksanut paremmin helteitä, mutta nukkuessa senkin aika on suurimmaksi osaksi kulunut.

Koska kesän päivitystahti on ollut olematon (=sitä ei ole ollut), kerrataanpa hiukan Karhunpoikien kesäkuulumisia. Huonot uutiset ensin: Nalle alkoi toukokuussa kalvaa tassujaan pahasti; koskaan aiemmin se ei ollut tehnyt moista joten aluksi olin kovin ihmeissäni uudesta "harrastuksesta". Ensin syytin pääsiäisenä murtunutta kannuskynttä (kyllä vaan, taas se murtui); epäilin että päivystyksessä pois kiskotun kynnen nysä olisi saattanut tulehtua. Eläinlääkäri kuitenkin totesi että tulehdusta ei ollut ja kalvamisen syyksi veikattiin jonkilaista särkyä/kipua joka olisi saattanut saada alkunsa kynnen poistosta; pahimmin kalvettu alue tassussa kun oli nimenomaan kannuskynnen ympäristö.

Kuvassa pilkottaa pahasti kalvettu tassu :-(
Lääkäriä odotellessa kuvattu

Särkylääkkeet eivät auttaneet asiaa, joten teimme lääkärikäynnin numero 3. Tässä vaiheessa olin huomannut, että Nallelta oli lähtenyt karvaa laikkuina kaulan ympäriltä ja etenkin niskasta; paikasta josta se ei itse olisi sitä onnistunut kalvamaan/repimään. Lääkärissä otettiin ihonäytteitä raaputtamalla ja teipillä, mitään ulkoloisia tms. ei löytynyt. Sen jälkeen siirryttiin järeämpiin aseisiin; pikkukoiralta otettiin koepaloja ihosta kolmesta eri paikasta. Lääkäristä palasi kotiin rauhoituksesta sekaisin oleva "avaruuskoira" jota Otso kovin ihmetteli. Seuraavat päivät olivatkin haastavia kun Nalle yritti selvitä tötterönsä kanssa ja minä pähkäilin uskaltaisinko jätää koirat kahdestaan kotiin kun toisella oli ylimääräinen uloke joka sitä selvästi ärsytti ja toisaalta taas Otsoa kovin kiinnosti. Ratkaisin ongelman ottamalla Nallen mukaan töihin muutamana päivänä, sitten tötteröstä luovuttiin sillä koepalojen tikit eivät Nallea yhtään vaivanneet.

Avaruuskoira löysi lohduttajan

Otetuista koepaloista selvisi, että Nalle kärsii allergiasta; sen aiheuttaja jäi tietysti arvoitukseksi. Lääkärin suosituksesta aloitimme eliminaatiodieetin. Ensimmäisen kuukauden Nalle sai kalaa ja perunaa; nämä valikoituivat koska niitä en ollut koirille koskaan antanut. Olen aina ollut aika nuiva koirien ruokien kanssa ja nyt siitä oli hyötyä -eliminaatiodieettiin löytyy useita eri ruoka-aineita joita koirille en ole antanut. Uusi ruokavalio on maistunut Nallelle erittäin hyvin, itse en vain käsitä että kukaan antaisi vapaaehtoisesti koiralle perunaa; ainakin Nallella kaikki mitä meni sisään tuli samanlaisena ulos -tuntuipa joskus että ulos tuli tuplamäärä tavaraa :-( Ruoan annostelun kanssa oli aluksi ongelmaa ja jo valmiiksi solakka pikkukoira laihtui kilon vajaassa kuukaudessa -sittemmin olen osannut antaa ruokaa oikeampia määriä sillä painoa on onneksi tullu takaisin. Nallella on toistaiseksi myös kortisonilääkitys, toivottavasti siitä pääsemme pikaisesti eroon.

Kesän alussa aloitimme Otson kanssa agilityn alkeiskurssin. Jännitin Otson käyttäytymistä etukäteen kovasti, mutta turhaan. Otso oli varsin mallikas agilityoppilas, tosin oppimisvauhti ei joka kohdassa aivan päätä huimannut :-) Itselleni on ollut iso oppimisen paikka siinä, miten eri tavalla asioita oppivat ja niihin suhtautuvat russeli ja berni. Tuntui että Nalle aikanaan oppi jokaisen esteen ja liikkeen kerrasta, Otso vaatii kertausta ja kertausta -ja säkillisen kärsivällisyyttä. Nyt täytyy vain muistaa että hiljaa hyvä tulee! Jatkamme varmasti syksyllä Otson kanssa treenamista kunhan vain mahdumme sopivaan treeniryhmään.

Muita Karhunpoikien kesäkuulumisia kuvien kertomana:

Nalle täytti kesäkuussa 6 vuotta

Juhannus vietettiin tyttöystävien seurassa

Otso pääsi viettämään rantaelämää Tyttöystävien kanssa,
Nallea ei huolittu mukaan sillä se ei kestä uivia ihmisiä :-)

Kaiken kaikkiaan kesä on sujunut leppoisissa merkeissä

Lammaskoirat

2010-06-30T19:23:00.000+03:00

Avaruuskoira

2010-06-11T10:54:00.000+03:00

Priima poika

2010-03-19T18:00:00.003+02:00

Kävimme Otson kanssa kuun alkupuolella virallisissa lonkka- ja kyynäräkuvauksissa. Oma eläinlääkäri veikkasi lonkkien tuloksiksi B/B-C, kyynäristä sanoi vain, että hyviltä näyttävät. Odotetut tulokset saapuivat tänään Kennelliitosta, ja kyllä niitä kannatti odottaakin: lonkat A/A ja kynnärät 0/0. Emäntä hyrisee tyytyväisenä!

Priima poika on tietty touhunnut jälleen myös hiukan omiaan; kitusiin oli yhtenä päivänä vedelty laatikollinen (reilut 600 grammaa) "Äidin suklaapallosia". Kyllä Nallekin niistä varmasti omat maistiaisensa oli ottanut, mutta syyttävä sormi osoittaa kyllä aika vahvasti Otsoa. Kummankaan maha ei mennyt sekaisin, eikä sen kummemmin muitakaan oireita tullut, joten suklaapallosissa taisi onneksi olla suklaata eniten nimessä...

Otso 2 vee

2010-03-14T16:04:00.002+02:00

Otsosta tuli tänään iso poika kun täydet 2 vuotta rapsahti ikämittariin. Tätä päivää on emäntä jo ehtinyt odottelemaankin, ei kuitenkaan ihan vain synttärijuhlien takia. Otsohan on ollut, mitenkäs sen kauniisti sanoisi, "sangen" energinen nuorimies koko 24 elinkuukautensa ajan. Koiranpennuthan ovat aina aikamoisia vipeltäjiä, mutta Otso on koetellut emäntänsä hermoja ansiokkaasti heti saapumisestaan lähtien. Omaisuutta on tuhottu ihan kelpo määrä; menetettyjen tavaroiden listalta löytyy esimerkiksi sohva, silmälasit, kirjoja, cd-levyjä, kenkiä -ja tietysti iso määrä ruokaa jota ei oltu pikku-bernin suuhun tarkoitettu (lähinnä leipää ja keksejä, sellaisia juttuja jotka tuntuvat alituiseen unohtuvan keittiön työtasolle). Kaikenlaisten "askartelujen" lisäksi Otso on venyttänyt pinnaa kurittomalla hihnakäyttäytymisellä (saatu lähes karsittua pois), loputtomalla haukkumisella (tilanne elää) sekä hyppimisellä/pomppimisella ja kaikenlaisella muulla älämölöllä.

Mitenkäs kaikki tuo liittyy odotettuihin 2-vuotissynttäreihin? Noh, Otson ollessa pikkuinen terminaattoripentu lohdutin itseäni, että kyllä se siitä rauhoittuu kun täyttää vuoden. Ei rauhoittunut. Seuraavaksi annoin itseni ymmärtää, että karhunpojan saavuttaessa 1,5 vuoden iän on tilanne jo toinen. Ei ollut. Sama meno täällä on jatkunut :-) Pistin siis kaiken toivoni "täysi-ikäisyyden" saavuttamiseen; sitten Otsosta kuorituu seesteinen berniherra jonka askarteluinnostus hiipuu lopullisesti. Kuoriutuuhan?

Olen saanut toivoa odotukselleni, sillä Otso on viimeiset pari viikkoa ollut itse rauhallisuus. Kävimme edellisviikolla virallisissa lonkka- ja kyynärkuvauksissa; Otso sai extra-annokset rauhoittavaa, koska se ei ollut suostunut olemaan aloillaan muuten. Sanoinkin, että se sai eläinlääkäriltä jonkun pysyväisrauhoituksen, sillä juurikin noiden kuvausten jälkeen Otso on ollut niiiiiin killti ja rauhallinen :-) Ikäkö sen nyt todellakin rauhoittaa?

Kokousvahti

Perjantaina sain taas muistutuksen siitä, että kyllä pinnan alla vielä kuohuu. Töistä tultuani lähdemme aina ensimmäisenä lenkille. Otso oli niiiiin tohkeissaan, että aloitti sisällä haukkukonsertin. Olemme nyt toista kuukautta harjoitelleet uloslähtöä ilman haukkumista. Perinteisten ohjeiden mukaan mennään: kun Otso alkaa haukkumaan, minä lähden olohuoneeseen istumaan. Kun haukkkuminen loppuu, lähden taas pukemaan -vain palatakseni takaisin istumaan haukkumisen alettua. Otso todellakin vaatii paljon toistoa; uloslähtöön saattaa kulua pahimmillaan 20-30 minuuttia ja lukematon määrä sohvalle palaamisia. Yhden haukahduksen sallin, sillä tiedän miten vaikeaa innostuneen Otson on olla haukkumatta. Valitettavasti ulospääsy on vasta ensimmäinen osa "haukkukouluamme", sillä Otso haukkuu myös omalla pihallamme koko matkan ulko-ovelta portille. Minä en jaksa haukkumista kuunnella ja varsinkin arkiaamuisin seitsemän aikaan en usko naapurienkaan sitä kovasti arvostavan. Siis ulkohaukku tässä yhteydessä on myös kielletty. Seison ulko-ovella ja käännyn aina selkä päin Otsoon kun se alkaa haukkua. Kun on hiljaista lähden alas portaita; ja heti takaisin kun haukku alkaa. Nalle parka kulkee perässäni, sillä se on hihnassa kiinni (Otso yleensä vapaana portille saakka). Lukemattoman toistomäärän jälkeen pääsemme portille asti ja siinä vaiheessa Otso tietää että haukkuminen lopetetaan; viime vuonna nimittäin kävimme läpi "lenkkikoulun"; jos hihnaa revitään niin se tarkoittaa ettei pääse mukaan vaan joutuu jäämään pihaan yksin. Tämäkin koulu vaati aikaa ja toistoja, mutta oppi meni perille lopulta -siksi on pakko uskoa että jonain päivänä "haukkukoulukin " tehoaa.

Perjantaina mikään ei tehonnut. Kesti pienen ikuisuuden saada koirat ulos, mutta sitä pidemmälle emme edenneet sitten millään; Otso kyllä lopetti nopeasti haukkumisen kun käänsin selkäni, mutta aloitti välittömästi uudestaan kun aloitin uudestaan etenemisen. Otsolla oli selvästi patoutunutta energiaa ja jossain vaiheessa sillä meni hermot; se alkoi aikansa kuluksi hyökkäillä Nallen kimppuun. Siinä vaiheessa emännän hermot napsahtivat; Otso "lensi" sisään ja Nalle pääsi privaattilenkille. Sen jälkeen Otso sai yksinään möllöttää kotipihassa ja oli lopun iltaa huomiotyhjyydessä. Ainoastaan syömiseen annoin sille luvan, mutten en katsonut, en puhunut. Viikonlppu onkin sujunut jälleen sopuisissa tunnelmissa, lauantaina kävimme pitkästä aikaa oikein metsälenkilläkin.

Syntymäpäiväsankaria on tänään hemmoteltu paijauksin ja halauksin; pojat saivat pullat synttäriherkuiksi ja eiköhän varsinainen ruokakin sisällä vielä jotain herkkua. Nalle haettiin päivälenkille, joten Otso pääsee kanssani tänään privaattilenkille; se taitaa siitä olla aikas mukavaa myös.

Kuva viime viikolta; Otso tapasi ensi kertaa Ruusan, joka ei

täysin innostunut nuorenmiehen "tutustumisyrityksistä"

Onnitteluterveiset lähetetään täältä kaikille Immeressenin V-pennuille! Ja Helenalle sellaiset terveiset, että ei me vieläkään tavata siellä Harjavallan Shellillä; kyllä me Otso täällä pidetään :-D

Mallipojat

2010-03-02T21:15:00.000+02:00

Karhunpojat kävivät lauantaina kuvattavana koirakoulullamme. Tässä valikoima Emilia Meritähti-Vesalan ottamia kuvia:

Jäähyväisiä

2010-02-19T18:06:00.002+02:00

Tänään on jätetty hyvästit Assille ja Ronjalle.

Nallen elämässä ovat aina olleet mukana Tyttöystävät. Kun Nalle oli pentu, tyttöystäväduon jäseniä olivat collieneidit Lilli ja Assi, äiti ja tytär. Ne jaksoivat kärsivällisesti opettaa pientä russelipoikaa koirien tavoille, tai no Assi enemmänkin sillä Lilli oli arvokas wanha rouva joka ei pentujen kotkotuksista piitannut.

Duo laajeni trioksi kun tyttöystävien talouteen muutti dalmatiankoira Ronja. Se oli kuulunut tyttöystävien elämään pennusta saakka, se asui ensin tyttöystävien emännän vanhemmilla josta pikkuhiljaa aikuisiällä hivuttautui Tyttöystävätrion täysivaltaiseksi jäseneksi -ja samalla myös Nallen elämään.

Nalle ja Ronja muodostivat alusta saakka hyvän parin; vaikka niillä oli sekä koko- että ikäeroa, jotain niin samanlaista niissä kuitenkin oli. Ronja oli triosta ainut joka leikki Nallen kanssa ja jaksoi russelipojan loputtomia rakkaudenosoituksia. Ja Ronjaa Nalle rakasti; välillä turhankin kiihkeästi, välillä taas soveliaan välimatkan päästä. Ronja taas rakasti pääasiassa ruokaa; se hamusi loputtomasti maasta syötävää, oli ensimmäisenä keittiössä ja aina siellä missä saattoi olla herkkupalaa tarjolla. Ronja oli hupsu, usein hieman poissaolevan näköinen; ehkäpä se unelmoi seuraavista makupaloista. Viimevuosina Ronja ei enää kuullut mitään, joten vaikutelma omissa maailmoissaan olevasta dalmisneidosta vain vahvistui.

Kun Otso saapui Nallen seuraksi, oli tyttöystävätrio jo kutistunut duoksi. Assi ja Ronjakin olivat jo sen verran iäkkäitä, että riehakas ja massakas bernipoika ei saanut tehdä kovinkaan läheistä tuttavuutta niiden kanssa. Välillä tuntui siltä, että pelkkä Otson katse olisi jo voinut kaataa "mummot" nurin. Muutoksia tapahtui lisää; Assi ja Ronja muuttivat pois Karhukaupungista, joten yhteiset lenkkeilyt jäivät historiaan. Duo sai taas vahvistusta kun mummot saivat seurakseen reippaan collietyttö Islan. Isla ja Nalle ovat löytäneet hienosti yhteisen sävelen tavatessaan, Otso on liian isoa seuraa pikkuiselle Isalle joten se on jotunut seuraamaan pienempiensä rientoja sivusta.

Vaikka Isla piti Assin (13 v.) ja Ronjan (15 v.) liikkeessä ja mielen virkeänä, ikä ei antanut armoa. Tänään oli aika mennä.

Talviriemuja

2010-02-06T21:12:00.002+02:00

Luntahan meillä nyt riittää ja varsinkin Otso on oppinut nauttimaan siitä täysillä; se ottaa säännöllisesti lumikylpyjä pihassa ja muistuttaakin välillä erehdyttävästi jääkarhua. Kovillakaan pakkasilla ei kumpikaan Karhunpojista kieltäytynyt lähtemään ulos, mutta Nalle kiihdytti aina vauhtia kun koti lähestyi :-) Nyt ovat pakkaset onneksi meidän kaikkien kannalta lauhtuneet; tai voipi olla että ne kipakimmat pakkaset olivat kovastikin Otson mieleen.

Kamera ei ole päässyt ulos, mutta kännykällä on tullut välillä ikuistettua Karhunpoikien talviriemuja:

Lumihyrrä

Mitäs täältä löytyy?

Poju

2010-01-07T18:03:00.001+02:00

Työpöydälleni ilmaantuu tasaisin väliajoin sarjakuvastrippejä joita työkaverini minulta salaa lehdistä leikkaa ja piilottaa pöydälleni. Sarjakuvissa seikkailee Poju jonka aiheuttamat tilanteet vaikuttavat toisinaan ah-niin-tutuilta :-)

Pojusta löytyy lisää tietoa täältä

Tuulahdus kesältä 2009

2010-01-06T21:17:00.000+02:00

Sain serkultani upeita kuvia Karhunpojista; nämä on otettu kesän 2009 Pori Jazzeilla, päätöskonsertissa Areenalla. Tässä siis tuulahduksia helteisestä Porista viime kesältä:

Karhunpoika sairastaa

2009-11-29T21:41:00.000+02:00

Marraskuun viimeinen viikonloppu meni meillä sairastelun merkeissä. Nalle oksensi ensimmäisen kerran perjantai-iltana ja (toistaiseksi) viimeisen kerran sunnuntaiaamuna. Tuohon väliin sitten mahtui aikamoinen määrä pyykättävää, joka syntyi Nallen pahoinvoinnin jäljiltä; ihan kauhean hyvin Nalle ei osannut "kohdistaa" tuotoksiaan. Lauantaiyönä heräsin lämpimään ja kosteaan tunteeseen; Nalle oli oksentanut peiton alle :-( Pyykkiin joutuikin sitten peiton ja lakanoiden lisäksi myös sijauspatja. Loppuyön nukuimme vierashuoneen vuodesohvalla, joka sekin sitten sai oman osansa pienen koiran pahoinvoinnista. Lauantaina iltapäivällä soittelin päivystävälle eläinlääkärille; Porissa on kuulemma menossa koirien mahatautiepidemia, joka "alkaa oksentelulla ja jatkuu ripulilla". Heh, ripuliahan tähän enää kaivattiinkin! Lääkäri antoi tutut perusohjeet oksentelun hoitoon, eli Nalle joutui täydelliselle vesipaastolle.

Vaikka Nalle oksentelua lukuun ottamatta tuntui aika reippaalta, jätin sen silti kotiin lauantaiaamuna ja lähdin Otson kanssa kahden perinteiselle lettu/makkara-aamupalalle torille. Paikalliset partiolaiset järjestävät aina marras-joulukuun vaihteessa palvelutempauksen, jossa makkaraa, lettuja ja kahvia myymällä kerätään varoja hyväntekeväisyyteen; tänä vuonna tuotto ohjataan Suomen Partiolaisten Woomal-projektiin. Olemme joka vuosi käyneet aamuherkulla torilla, minä saan letun ja koirat makkaraa :-) Otso "itki" melkein koko menomatkan, en sitten tiedä oliko siitä vain pelkästään outoa olla kahdestaan liikkellä vai onko se niin laumautunut Nallen kanssa, että koville otti isoveikan kotiin jättäminen. Noh, itkut unohtuivat kun kuonoon osui makkarantuoksu :-) Makkaran lisäksi Otso sai maistella mansikkahilloa, jota joku ohikulkenut setä halusi välttämättä "hienolle koiralle" tarjota...

Sunnuntaina teimme koirarantaretken, jossa Nallekin jaksoi painaa täysillä huolimatta siitä, että mitään syömistä se ei ollut saanut vuorokauteen; sappinesteiden oksentamisen olisi luullut käyvän enemmän pienen koiran voimille. Sunnuntai-iltapäivällä pikkuressu sai hiukan riisiä, ja tätä kirjoittaessani ruoka on pysynyt sisällä jo tunteja eli toivottavasti tauti on selätetty -ilman sitä ripulivaihetta :-) Nyt tietysti toivon erityisen hartaasti että Otso ei saa tartuntaa -kyllä nyt on pyykätty ja pesty paikkoja ihan riittävästi.

Siistitty

2009-11-22T21:19:00.001+02:00

Nalle kävi keskiviikkona jälleen trimmaajan nypittävänä. Ohessa perinteiset ennen ja jälkeen -kuvat, joita uskollisesti otan jokaisen trimmauskerran yhteydessä :-)

Ihan hirvittävän pörröisessä kunnossa Nalle ei tällä kertaa ollut, ja hyvä niin. Itse pidän enemmän hiukan pörröisestä "mallista", mutta turha sitä nyppimistä on vältellä, pakko se on kuitenkin aina jossain vaiheessa hoitaa.

Metsä joka katosi, talo joka hiljeni

2009-11-16T22:05:00.001+02:00

Ihan Larsson-tason jännää meille ei kuulu, mutta jotain kuitenkin. Olemme syksyn aikana käyneet Karhunpoikien kanssa lenkkeilemässä yhdessä tietyssä metsässä jonkin verran; siellä ovat pojat saaneet painaa vapaasti niin paljon kuin tassuista on päässyt. Vaikka metsään pääsy on pienen ajomatkan vaatinutkin, se on ollut kuitenkin sen arvoista; koirat ovat saaneet kunnon lenkkejä kun ne ovat maastossa kirmanneet koko rahan edestä. Mutta mitä tapahtuikaan lauantaina, kun kurvasimme metsätielle: metsä oli kadonnut! Ahkerat metsurit olivat edellisen käyntimme jälkeen kaataneet ison palan metsää kumoon :-(

No olihan siellä vielä metsää jäljelläkin; poikkesimme uudelle polulle, joka osoittautuikin paremmaksi kuin ennen käyttämämme, joten hyvinhän tässä kuitenkin kävi.

Otso on ollut aina kova poika haukkumaan, mutta viime aikoina tämä tapa tuntuu riistäytyneen ihan käsistä/tassuista. Nallen kerrostaloajoilta oli tallessa haukkupanta, johon tänään sain viimein hankittua patterin. Sujautin pannan pahaa-aavistamattoman Otson kaulaan, joka pian jo päästikin ensimmäisen haukahduksensa. Panta suhahti ja Otsoraukka pelästyi -ja lopetti haukkumisen. Muistan kun Nalle sai aikanaan ensimmäistä kertaa haukkupannan kaulaansa; kun se sai ensimmäiset "suhaukset" päälleen ja pelästyi hirvittävästi, minä aloin itkeä. Pidin mokomaa kapinetta eläinrääkkäyksenä ja tunsin itseni kauheaksi koiranomistajaksi kun laitoin pienen pennun (Nalle oli alle 1v) moista kidutuslaitetta käyttämään. No, äkkiähän Nalle pantaan tottui ja pian se oppi, että kun panta laitettiin kaulaan oli tiedossa yksin kotiin jääminen kera namien ja aktivointipallon. Kun muutimme pois kerrostalosta, jäi pannan kaulaan laitto tavaksi -mutta siihen ei enää laitettu virtaa päälle. Haukkupannasta tuli yksinjäämisen merkki, ja sellaisena se toimi hyvin. Vasta kun Otso muutti taloon, lopetin haukkupannan käytön Nallella.

Nyt on kuitenkin jälleen tosi kyseessä eli kovat piipussa. Otso tulee jatkossa saamaan haukkupannan kaulaansa kun meille tulee vieraita, kun minä lähden pois kotoa ja ehkä jopa lenkeille lähtiessämme. Jätin tänään pannan Otson kaulaan kun lähdin kouluun pariksi tunniksi ja kotiin tullessani minua odotti ensimmäisen kerran ties kuinka pitkään aikaan kaksi hiljaista koiraa -ilmeisesti Otso oli "testannut" pannan toimintaa sen verran, että se oli jo tajunnut mitä ei pitänyt tehdä. Minä olin huomaavinani, että Otso oli murheellisen oloinen (hah), ja se saikin ekstrahalaukset hyvästä käytöksestään. Kokeilen haukkupantaa ensin jonkun "kuurin" verran, vaikkapa kuukauden, sitten katsotaan josko Otso osaisi olla ilman pantaakin hiljempaa. Haukkuminen on tietysti koirien työtä, mutta jotkut rajat siihenkin on asetettava. Toivottavasti hys-kuuri tehoaa.

Isänpäivän rantaretki

2009-11-08T20:39:00.000+02:00

Räntämetsässä

2009-11-07T18:38:00.001+02:00

Lauantaiaamuna teimme metsäretken räntäsateesta huolimatta. Nalle sai päälleen uuden takin, jota tässä haluankin oikein erikseen kehua. Takki on Kusse&Kutta-malliston Tärkeille-takki, joka on sekä veden- että tuulenpitävä. Olen jo pidemmän aikaa ihastellut takkeja yrityksen sivuilla, ja nyt päätin että Nallen on aika saada uusi takki talven varalle. Takissa on useita hienoja yksityiskohtia, mutta tärkeintä lienee se että Nalle tuntuu pitävän sitä ihan "mielellään" ja liikkuminen takki päällä onnistuu ongelmitta.

Takissa on hauska huppu jota yritin saada näkymään kuviin, mutta huonolla tuloksella. Eiköhän talven aikana vielä onnistuta :-) Takin tilasin tuolta yrityksen verkkosivuilta, toimitus oli todella nopeaa eli voin suositella tätä joka suhteessa!

Otso on ottanut odottamani askeleen kohti aikuisuutta -se on nimittäin viimein alkanut ruopimaan lenkeillä. Olenkin jo kauemman aikaa ihmetellyt, että eikö Otso ruovi lainkaan merkkaillessaan kuten Nalle. Mutta nyt on sekin "ongelma" ratkaistu :-) Nallehan on toisinaan oikein super-ruopija, tuntuu että se voisi vaikka vartin kuopia yhtä ja samaa kohtaa jos vain saisi; tämä harrastus tosin tuntuu kulkevan hiukan sykleissä -onneksi niin sillä aika rasittava tapahan tuo välillä on.

Liekö Otson "orastava aikuistuminen" syynä vaiko mikä, mutta pojat ovat viimeisen viikon sisällä ottaneet pari kertaa yhteen niin kovasti, että olen joutunut oikein pitelemään Otsosta kiinni. Molemmat kerrat ovat olleet ruokailutilanteissa, joissa Nalle edelleen katsoo oikeudekseen mennä Otson kupille syömään ruoat parempiin suihin. Otso kyllä edelleenkin perääntyy, mutta murinan saattelemana. Yleensä olen itse poissa keittiöstä kun pojat syövät, mutta näiden rähinöiden aikana olen itsekin ollut paikalla. En tiedä puolustaako Otso ruokaansa kiivaammin minun läsnäollessani (koska yleensä käyn hakemassa Nallen pois Otson kipalta) vai onko Nalle ärhäkämpi koska kuvittelee minun suojelevan sitä. Noh, vielä ei ole mitään pahempaa sattunut ja toivottavasti ei tietenkään satukaan. Muuten pojat elelevät aika rauhaisaa yhteiseloa, mutta luulempa että rauhan takaamiseksi ensi vuoden puolella jompikumpi pojista joutuu luopumaan sukukalleuksistaan; katsotaan sitten kumpi joutuu tämän kauheuden kohtaamaan vai hoidellaanko molemmat saman tien :-)

Syystunnelmia

2009-11-04T20:22:00.000+02:00

Karhunpojat porskuttavat ihan vanhaan malliin, vaikka blogi onkin ollut hiljainen -syy löytyy kiireisessä emännässä, joka jakaa aikansa työn, opiskelun ja Karhunpoikien kesken; blogin päivittämiselle ei ole jäänyt aikaa :-( Listataanpa joitain menneen reilun kuukauden "kohokohtia", jotka taitavat nyt olla aika Otso-painotteisia:

Edellisessä kirjoituksessa päästiin vaatetusasioihin ja niillä linjoilla on jatkettu. Otso sai nimittäin kokonaista neljä uutta vaatekappaletta, joista mallikappaleet alla olevassa kuvassa:

Joo-o, jarrusukathan ne. Ajattelin nimittäin ilahduttaa äitiäni hänen syntymäpäivänään antamalla "lahjaksi" jarrusukka-Otson. Äidin itkee hiljaa mielessään aina siellä vieraillessamme, sillä Otso taitaa joka kerta jättää

jälkensä parkettiin. Kiltti ja kärsivällinen Otso antoi laittaa sukat tassuihinsa, mutta eivätpä ne kauaa paikallaan pysyneet. Asiaa olisi auttanut sukkien "sitominen" vaikkapa teipillä, mutta en nyt sitä lähtenyt kokeilemaan. Sukat ovat ihan tavalliset lasten jarrusukat ja ne on laitettu kaappiin odottamaan seuraavaa parketinsuojauskertaa -siihen tosin saattaa olla aikaa...

Karhunpojat ovat joutuneet olemaan suhteellisen paljon keskenään ja virikkeet ovat välillä olleet vähissä. No, Otsohan on ollut aina hyvä keksimään tekemistä itselleen. Seuraavassa otos Otson elektroniikkapajan tuotoksista:

Siinä sitten meni MP3-soitin ja sisälämpömittari. Ja ei, en näemmä vieläkään osaa laittaa tavaroitani Otson ulottumattomiin :-(

Lokakuun lopulla saimme mukavia vieraita kun tyttöystävätrio kävi kyläilemässä. Pojat tosin pidettiin visusti erossa Assista ja Ronjasta, sillä ne alkavat olla niin heiveröisessä kunnossa, etteivät olisi kestäneet Otson rajua ystävyyttä ollenkaan. Mutta ei voi kuin ihailla noita teräsmummoja: dalmis-Ronja täytti lokakuussa 15 vuotta ja hienosti se edelleen vaan jaksaa olla touhuissa mukana. Tyttöystävätrion kuopus, reilu puolivuotias Isla tulee Nallen kanssa oikein hyvin toimeen ja kaverukset pääsivätkin kahdestaan leikkimään koirarannalle. Tyttöystävät toivat Karhunpojille hauskat tuliaiset:

Ihan kuin Nallen ja Otson nimikkonamit; tosin russeli kyllä näyttää enemmän Pepiltä (jostain syystä näissä kuvituksissa tunnutaan aina käyttävän sileäkarvaisten russelien kuvia).

Ja vielä vaateasiaa: ostin Nallelle uuden hienon takin; en ole kuitenkaan vielä saanut siitä napattua kuvaa, joten säästetään takin esittely seuraavaan "päivän asu" -kirjoitukseen...

Päivän asu

2009-09-18T20:22:00.000+03:00

Nalle ja Otso täällä moi!

Nalle: Meillä on vissiin jo aika kauan ollut tää ploki, mutta ei tää kyllä mikään kauheen suosittu oo koskaan ollu. No me kuultiin että nykyään kaikki lukeekin muotiplokeja ja ajateltiin että kyllä tästäkin voidaan sellainen tehdä -me ollaan kuitenkin tälläsii nuorekkaita kaupunkilaispoikia. Että nyt me sitten esitellään meiän kaikki releet ja syöksytään plokilistan ykkösiksi.

Otso: Me kun ei silleen joka päivä käytetä mitään vaatteita, niin esitellää sitten rysäyksellä kaikki mitä meillä on, tää on niinkuin sellainen fäshiön shou ennemmin kuin päivän asu. Nalle aloittaa kun sillon enemmän kaikkee.

N: No ei mul nyt mitään kauheesti oo -ja kaikki on iiihaaan wanhoja. Olis kyl niin parasta saada jotain uutta päälle, mutta kun toi emäntä pihistelee niin on pakko vaan pärjätä näil vanhoil.

Kaikkeist vanhin on tää punanen, joka on tietty tyttöjen väri mutta mää olen kestänyt ton asian kuin miäs. Takin on kuulemma tehnyt äiti, mutta kyllä mää hiukan epäilen että osaako Lola-äippä muka tehä tälläsii? Mut tietty siitä on jo ainaskin 5 vuotta kun mää oon äidin nähny viimeks, että voi olla että sillä on joku takkipisnes. Emännän mielestä tää takki on tosi hyvä, kun se suojaa mun mahaakin hyvin ja on lämmin. Ja toi väri on tietty aika kätevä kun me käydään metsässä; ei ainakaan mikkään metsästäjät luule mua jääkarhuksi ton kanssa. Tossa takissa on ainakin yksi reikä kun mää olen ollut hiukka liian lähellä nuotioo joskus. Mutta nuotio tarkoittaa makkaraa, joten ei oo mitään muuta vaihtoehtoo kuin olla nuotion lähellä.

takki (äiti)

Tää seuraava takki on mun sadetakki, se on tollane "öljykankastakki". Emäntä toi sen mulle tuliaisiks ja hyvitykseks kun se kehtas olla reissussa sillon kun mulla oli 1-vuotissynttärit! Ai vähän oli syytäki tuoda tuliaisii. Toi takki on jostain Australialiaaliasta, missä muuten on vissii aika paljon russeleitakin. Takissa on kaksi taskua ja aika makee kaulus; sen voi nostaa pystyyn ja kukee kylil vähän niinku inkoknito.

"Öljykangastakki" (Driza-Bone, Melbourne)

Sit mul on kaikenlaisii pantoi, mut niist vois tehdä ihan vaiks oman jutun. Sit välil toi emäntä saa päähänsä laittaa mulle jotain plink plinkkii kaulaan, vaiks sekin on musta kyllä hiukka tyttömäistä. Täs on yks esimerkki:

Kulkunen (Tiimari)

Jotai jouluu tossa oli meneillään kun toi on otettu; emäntä haluu että mää kilisen aina kun on se joulujuttu.

O: Nalle on tollanen lellipoika että sillä on vaikka mitä kuteita; mää sain mun ekan takin vasta eilen! Ei silti, ei se musta oo oikein kiva; kauheesti täytyy kiemurrella kun se takki on päällä. Emäntä sanoi, että se on sadetakki, että ei ihan joka lenkille tartte pukee. No mulla tietty oli just paras säkä, että sateet alko heti kun toi takki oli ostettu. Emäntä kuuklas näitä takkeja netistä ja osti tän sitten lopulta täältä: oli kuulemma nopee ja hyvä palvelu!

Sadetakki Siberia (Hurtta)

O: Mää tykkään olla hiukan sellainen yksilöllinen berni, joten oli pakko heti tuunata tota uutta takkia. Tossa alla on kuva mun aikaansannoksesta; päivän teema oli "minä ja luonto".

N: No hei, on sullakin ollu jotain erikoisii kankait kaulas, vaik takkei ei ookkaa näkyny.
O: No joo, ainaskin tämmönen mulla on:

N: Sillee toi meidän emäntä on aika järki, ettei se oo hankkinu meille samanlaisia rytkyjä; olis hiukka noloo kulkee jossain kaksosluukissa tuol kylil!
O: Ja silleenkin tietty kätevää, ettei mee meidän vaatteet sekasin kun ne on erilaisii. Mää en ainakaan haluis käyttää Nallen takkeja kun sillä on sellanen tyttöjen värinenkin!
N: No hei, haluisinko mää muka laittaa sun VAUVOJEN vaatteita!!!!! Daa!

N/O: Emäntä ei ymmärrä fäshiönistä mitään, mutta yhden jutun se kuitenkin haluu kans tänne laittaa. Ja ne on nää hanskat tässä alla:

Emännän mielestä ei oo mitään niin hyvii koirienlenkityshanskoja kun nää Haglöfsin Propus Liner Glovet. Se ostaa aina syksyn tullen uuden parin näitä. Ainut vika näissä nimittäin on se, että meidän hihnat kuluttaa sormista kankaan puhki aina talven aikana; eli joka talvi menee pari. Mutta miks emäntä näistä tykkää on se että nää pitää kosteuden pois iholta, ovat mukavan ohkaiset vaikka kuitenkin lämpimät. Kun on oikein kylmä, niin emäntä käyttää näitä alushanskoina -päälle tulee sitten jotkut paksummat. Ja nyt emäntä toivoo kovasti, että tästä hehkutuksesta johtuen Herra Haglöfs haluaisi antaa parit sponssihanskat -tai uusi kuoritakkikin olis kuulemma kiva. (Ja toi hanskojen kuva on otettu sieltä Herra Haglöfsin sivuilta, pakko sanoo ettei tuu emännälle mitään sanktioo)

N/O: No hei, mitäs tykkäätte? Sopiiks meille nää värit ja malit vai näytetäänks me lihavilt? Hei pliis kommentoikaa, ettei me vaan olla ihan dorkia tuol kylil. Ja voidaan me sit joku arvontaki joskus pitää; ne vissiin on kans näitä muotiplokien pakollisii juttui -tosin meistä olis kyl kiva jos joku haluis antaa meille jotai palkintoi. Ja varrotkaa vaan; ei me vielä kaikkii meiän asusteita esitelty -kyllä me vielä taidetaan toistekkin plokata näistä muotiasioista.

Viola

2009-09-17T19:36:00.007+03:00

Posti kantoi tänään kotiin tuoreimman numeron Suomen Sveitsinpaimenkoirien Sennen -koira lehdestä. Lehdestä löytyy valitettavasti myös Otson kuva -se istuu siinä pentuaitauksessa Ollie -veljen ja Viola -siskon kanssa. Valitettavasti siksi, että jutun aihe ei ole mukava; surullisen jutun aiheena on Viola, joka menehtyi 8 kuukauden ikäisenä viime marraskuussa.

Nallen hankkimisen jälkeen suhtautumiseni eläimiin muuttui suuresti; olen kyllä aina pitänyt eläimistä, mutta kun kotiin muutti ihmeellinen otus johon kiintyi silmänräpäyksessä, en enää kestänyt minkäänlaisia eläimiin kohdistuvia surullisia asioita. Olen itkenyt silmät päästäni lähes jokaista Koiralle koti -sarjan jaksoa katsoessani (vaikka hyvinhän siinä aina käy), katsottuani ensimmäisen jakson uutta Eläinsairaala -ohjelmaa laitoin sen itselleni kiellettyjen ohjelmien listalle -niin paljon itkin siinä olleen pienen terrierin kohtaloa. Kaikki eläinten heitteillejättäjät ja rääkkääjät saisi minun puolestani lukita loppuiäkseen lukkojen taakse -minulta on turha odottaa myötätuntoa. Violan tarinaa lukiessa silmät kostuivat jälleen. Miltä tuntuisi jos menettäisin toisen Karhunpojista äkillisesti? Tällaista en oikeastaan halua edes miettiä -valitettavasti se tilanne on meillä kaikilla edessä -ennemmin tai myöhemmin. Toivottavasti kuitenkaan Viola ei vielä pitkään aikaan saa seuraa sateenkaarisillalle.

Sukuloimassa

2009-08-30T20:34:00.006+03:00

Kävimme Otson kanssa lauantaina tapaamassa sen Tuikku-äitiä ja kaikkia sisaruksia. Olemme kokoontuneet muutaman kerran aiemminkin, mutta nyt olivat kaikki Immeressenin V-pennut koossa, aina ennen on joku puuttunut. Oli hienoa nähdä Otson sisaruksia ja tietysti verrata niitä keskenään. Ei Otso mikään lilliputti ollutkaan sisarustensa rinnalla, Ollie -veli toki oli aika paljon kookkaampi, mutta se on ollut aika iso syntymästään lähtien.

Ilma oli valitettavasti hiukan kehno, sateinen ja suhruinen. Yhtään kuvaa ei tullut otettua. Koiria ei kelit paljoa haitanneet -ne kirmailivat ulkona minkä tassuistaan pääsivät. Oli tosi mukavaa huomata, että Otso osasi myös leikkiä siskojensa kanssa, vaikka aika paljon siinä yritettiin sukurutsaakin harrastaa... Otsolle täytyisi kyllä löytää omankokoisensa leikkikaveri jostain, jotta se saisi purkaa energiaansa muuhunkin kuin tavaroiden syömiseen. Tosin Otson syömiset ovat jo hieman vähentyneet, tällä viikolla on mennyt "vain" pussillinen sämpylöitä ja sateenvarjo.

Ihan ilman vahinkoja emme reissussta selvinneet. Kesken koirien leikkien huomattiin, että Otson molemmat takatassut olivat veriset. Lähempi tutkiminen paljasti, että molemmista tassuista oli mennyt uloimmat kynnet hajalle. Outoa. Koirat siis leikkivät pihassa, jossa maasto oli metsäistä ja mäkistä, ehkäpä Otso ruopaisi itsensä jonkun kallion päälle siten, että kynnet pettivät. Yhtään ei kynsien menetys näyttänyt poikaa vaivaavan, joten ei niille tassuille sitten mitään tehty. Kotiin päästyämme kyllä puhdistin kynsien tyngät huolellisesti. Sunnuntain metsälenkillä toisesta tyngästä tuli jälleen hieman verta, joten taidamme suunnistaa ihan varmuuden vuoksi eläinlääkärille ensi viikolla.

Reissaaminen tuntuu vievän Otsolta voimat oikein kunnolla. Lauantain 3 + 3 tunnin matkat ja 3 tunnin leikkisessio sisarusten kanssa uuvutti Karhunpojan niin, että koko sunnuntaikin on nukuttu -sitä metsälenkkiä ja pientä ulkopuuhailua lukuun ottamatta. Useammin siis pitäisi tehdä tällaisia retkiä :-)

Kuva heinäkuulta koirarannalta, kun ei tältä viikonlopulta ole yhtään otosta.

Lellipojat rantsulla

2009-08-24T20:59:00.008+03:00

Sunnuntaina teimme aamulenkin koirarannalle. Se olikin hyvä valinta, sillä ilma oli kaunis ja ranta tyhjä. Karhunpojat saivat ravata rantaa ristiin rastiin aivan rauhassa. Emäntäkin nautti raikkaasta merituulesta ja auringonpaisteesta.

Vaikka lällyttelen pojille niin olen silti mielestäni ihan "järkevä" koiranomistaja; ei mitään turhia hömpötyksiä tai lellittelyä. Mutta sitten löydänkin itseni tällaisista tilanteista: omenapuista on tippunut paljon omenoita maahan. Karhunpojat kanniskelevat niitä ympäri pihaa, mutta omenat ovat ilmeisesti vielä niin raakoja, ettei Otsokaan niitä ole innostunut syömään -viime syksynähän se rouskutti omenoita varmasti kilokaupalla. Sunnuntaina Nalle kuitenkin kantoi yhden omenan sisälle asti. Ja siitä se sitten lähti:

Vaihe 1: "Eikö Nalle saa omenaa syötyä. Pilkotaanko? Haluuko Otso omppua?" -lässytystä muutama minuutti.
Vaihe 2: No jos ei koiran pikku hampulit kykene omenaa, niin kyllä emäntä pilkkoo! Pääasia että mussut saa omppua...
Vaihe 3: Kääk! Omena on ihan musta sisältä, ei voi antaa koirille.
Vaihe 4: Paniikki: jaloissa istuu kaksi koiraa, jotka tillittävät odottavasti. Toinen kuolaa.
Vaihe 5: Emäntä kiiruhtaa pihalle hakemaan uutta omenaa. Varmuuden vuoksi otetaan 3. Ikkunassa tirrittää kaksi koiraa.
Vaihe 6: Pilkotaan pieniksi paloiksi 3 omenaa ja syötetään koirille. Hyvin maistuu.

Herkkuhetki kruunataan nektariinilla, joka maistuu yllättäen paremmin Nallelle. Otson kippaan kuitenkin jätetään palanen "varmuuden vuoksi" ja aamulla se on kadonnut :-)

Että tällaista meillä :-)

Ja sitten se toinen juttu: juttelen koirille aika paljon, niin kotona kuin lenkeilläkin -tai missä vain olemme. Tänään sain itseni kiinni seuraavasta: lähistöllä on revitty kadunpätkä auki ja kuopan reunalla on kasa jotain putkia. Menemme paikan ohi lähes päivittäin ja Karhunpojat mielellään yrittävät merkkailla putkia. Itse olen yrittänyt pitää jotain rotia siinä, mitä merkkaillaan: ei portinpieliä, sanomalehdenjakajien laatikoita yms. Nuo putket olivat mielestäni myös kiellettyjen listalla koska olivat jonkun "työkaluja". Yleensä nykäisen pojat kauemmaksi putkista, mutta tänään sain itseni kiinni seuraavasta: "ei saa pojat pissata, ne on setien putkia". SETIEN! Just.

Makkaraa ja tikkupullaa

2009-08-20T19:00:00.002+03:00

Keskiviikkona Karhunpojat pääsivät hiukan iltamenoihin. Ensin kävimme Vaarin nimipäivillä; Otso sai jälleen nauttia isovanhempieni uuden kodin terassista -sisälle sitä ei ole vielä päästetty kertaakaan. Onneksi iso-O on ulkona ihan tyytyväistä poikaa; se saa nauttia raikkaasta ulkoilmasta ja tarkkailla naapureiden liikkeitä. Nalle olisikin ihan toista maata; se ei jäisi missään tilanteessa nurisematta yksin mihinkään, varsinkaan jos tietäisi että muu väki nauttii oven takana kahvia ja pullaa...

Nalle tuupattiin täyteen makkaraa; ihme ettei se pökertynyt mokomasta määrästä. Nalle on "kouluttanut" mummun aika hyväksi ruoka-automaatiksi. "Kun se kallistaa päätään", "Kyllä nyt jotain täytyy antaa", "Nalle suuttuu" ovat argumentit joilla minun älä-anna-sille-mitään -kieltoni sivutetaan joka ikinen kerta. Ennen vanhaan mummu ja Nalle hipsivät keittiöön ja siellä sitten salaa syöpöteltiin, nyt tupakeittiö ei anna enää suojaa tälle touhulle. Ja kyllä Otsokin oman osansa makkarasta sai, vaikka ulkoruokinnassa olikin.

Nalle jätettiin juhlahumuun ja me suunnistimme Otson kanssa lippukuntani syyskauden avajaisiin. Paikalla oli runsaasti pieniä partiolaisia ja Otso herätti kaikissa kovan paijaamisvietin. Minulle käytyiin kertomassa kotoa löytyvistä kissoista, koirista ja pikkusisaruksista(!). Otsosta haluttiin tietää myös kaikenlaista; huvitin sitten sudenpentuja kertomalla mitä kaikkea Otso on syönyt. Kävimme myös läpi sitä, miten koiria silitetään ja miten vieraita koiria lähestytään -eli Otsolla oli tärkeä rooli kansalaiskasvattajana :-) Kärsivällisesti Otso otti vastaan silitykset ja halaukset, mutta selvästi iltaa kohti se hiukan väsyi ja tuskastui ihailijoihinsa. Ihailijat kuitenkin palkitsivat halibernin tikkupullanjämillä; yksi toisensa jälkeen minulle käytiin esittelemässä pullanpalasia "saako antaa Otsolle"? Ja kyllä niitä sitten sai antaa -pitihän karvaisen partiolaisenkin saada oma tikkupullansa -vaikka pieninä murusina.

Otso ja fanit
(tyttöjen kasvot blurrattu, koska julkaisulupaa ei ole kysytty)

Yhteinen saalis

2009-08-19T18:00:00.000+03:00

Kesätunnelmia

2009-08-14T22:15:00.008+03:00

Koulut alkavat eli kesä alkaa olla lopuillaan. Tässä vielä muutama kuvapoiminta Karhunpoikien kesästä:

Kesäkuussa pojat saivat alleen uuden menopelin:

Heinäkuussa pojat pääsivät Pori Jazzin sunnuntain Areenan konserttiin. Me tosin viivyimme paikalla vain SpokFrevo Orquestran esiintymisen ajan -siinä oli Karhunpoikien mielestä jo ihan riittävästi kulttuuria yhdelle kesälle. Nallen mielestä parasta olivat picnic -eväät, Otso nautti enemmän tunnelmasta.

Nalle tiiraa tarkkana lavalle

Otso fiilistelee

Elokuussa pojat pääsivät maaseuturetkelle Euraan. Sieltä löytyi aikamoinen pujoviidakko, jonne Otsokin katosi helposti:

Kyllä ne siellä jossain ovat...

Näytillä

2009-08-02T19:07:00.006+03:00

Tänään sitten kävimme Otson kanssa näyttäytymässä Porissa järjestetyssä KV -näyttelyssä. Otson lisäksi JUN-luokassa oli 3 urosta, kaikki Otsoa nuorempia. Lähtökohdat eivät olleet parhaimmat mahdolliset; seisomisharjoituksia emme paljon etukäteen pitäneet vaikka toki tarkoitus oli. Otso on lisäksi nykyään niiiiiiin kiinnostunut tytöistä, että kaikki muu tuppaa ympärillä unohtumaan kun pitää neitosia haistella; hankalampi juttu näyttelykehässä jonka reunamilla seisoo kymmeniä houkuttelevia neitokaisia odottamassa omaa vuoroaan.

Seisominen sitten sujuikin joten kuten, juokseminen ei sitten ollenkaan. Otso taisi liikkua lähes kaikilla muilla tavoilla kuin mitä tuomari odotti/toivoi. Eikä auttanut, vaikka saimme juosta ekstrakierroksiakin. Vaikea on tuomarin liikettä arvostella kun liike on kengurun ja laukkahevosen välimaastosta. Niin siinä sitten kävi, että saimme keltaisen nauhan (tyydyttävä) eikä palkintosijaa. Tulipa käytyä ja ensikertalaisiahan me olimme (kuten oli sitten yleisössäkin todettu); eiköhän me suuntauduta Otson kanssa muihin harrastuksiin tästä edespäin (happamia sanoi kettu...).

Tuomari Teija Salmi-Aallon arvostelu:
"Melko pienikokoinen uros, jolla puutteellinen sukupuolileima tällä hetkellä. Hyvät mittasuhteet, oikean mallinen pää jossa rodunomainen ilme, hieman vaaleat silmät, riittävä kaula, hyvä ylälinja. Kokoonsa nähden hyvä runko & luusto, riittävä kulmaus edestä & takaa, kantaa häntäänsä turhan korkealla, liikkeitä hankala arvioida koska koira peitsaa tai laukkaa. Kaunis väri & turkin kunto, iloinen rodunomainen käytös. Palkintosija tänään määräytyy puutteellisen sukupuolileiman muk. Tarvitsee aikaa kehittyäkseen."

Tuomari oli minusta oikein mukava, koska hän perusteli minulle ihan suullisestikin oman päätöksensä. En tiedä onko sellainen aina tapana, mutta itse ainakin arvostin kovin tätä.

Komee?

2009-07-30T19:44:00.004+03:00

Otso-potso kävi trimmaajalla pesussa ja palasi takaisin siistittynä ja hyväntuoksuisena. Trimmaajan mukaan tämä vaiva nähtiin kuukautta liian myöhään näyttelyämme silmällä pitäen, mutta minä en jaksa moisia murehtia. JOS olisimme opetelleet kaunista näyttelykäytöstä ja JOS Otso osaisi käyttäytyä kauniisti muiden koirien lähellä, niin sitten kannattaisi ehkä miettiä onko turkkia puunattu oikeaan aikaan. Mutta koska Otso haluaa rakastaa kaikkia ja emäntä mieluummin heittää frisbeeetä koiralleen kuin asettelee sen jalkoja pönötysasentoon, niin ei me sitten veren maku suussa näyttäydytäkään. Yritetään olla nolaamatta itseämme ja häiritsemättä niiden kehäkettujen suorituksia :-) (Vaikka tietty minä toivon jotain kauniin väristä nauhaa kotiintuomisiksi...)

Tyttölöi

2009-07-26T18:16:00.007+03:00

Karhunpojat saivat mieluisia vieraita viikonlopuksi; tyttöystävät saapuivat meille kyläilemään. Assia ja Ronjaa oli kiva nähdä, mutta erikoisen hauskaa oli Islan tapaaminen. Juhannuksena Isla sai Nallen hermoromahduksen partaalle terävillä hampaillaan, mutta nyt oli meno aivan toinen. Isla ja Nalle löysivät yhteisen sävelen ja niistä tuli hyvät leikkikaverit. Nalle oli varmasti innoissaan kun viimein löytyi oman kokoinen leikkikaveri joka ei jyrää kaikkia leikkejä.

Lenkeillä koirat saivat olla yhdessä, mutta kotioloissa ne pidettiin erillään -lähinnä Otson takia. Isla on vielä sen verran pikkuinen että se ei kestä Otson hellyyden osoituksia ja Assi sekä Ronja taas ovat niin vanhoja, että ne horjuivat jo Otson katseestakin. Kunhan Isla hiukan vielä kasvaa, niin se osaa laittaa paremmin kampoihin eikä meidän tarvitse turvautua näin äärimmäiseen eristämiseen. Koirarannallakin Otso-raukka oli ainut joka joutui olemaan kiinni hihnassa koko ajan kun muut koirat kirmasivat pitkin poikin hiekkarantaa.

Jazzeilla

2009-07-19T18:05:00.001+03:00

Haloo haloo, Otso täällä soittelee

2009-07-15T18:44:00.017+03:00

Olen ilmeisesti kerjännyt itselleni hankaluuksia kun olen mennyt viime aikoina useampaankin eri otteeseen ihan ääneen sanomaan että Otso on jo selvästi rauhoittunut, eikä tuhoa enää lainkaan niin paljoa paikkoja. Eihän tuommoista saa ääneen mennä sanomaan! Tiistaina Otso oli saanut jonkun energiapiikin ja hieman touhunnut kaikenlaista pientä, ainakin seuraavia juttuja:

paperikassillinen jätepaperia oli luettu läpi. Tai ehkäpä kyseessä olikin jonkunlainen tilataideteos; paperia kun oli hienosti levitelty kauttaaltaan alakerrassa. Tästä kaikesta voisi syntyä kysymys siitä, miksi Otson ulottuville on jätetty kassillinen paperia? Vaikea kysymys, johon ei vielä ole löytynyt vastausta.
askartelu /taiteen tekeminen on rankkaa puuhaa ja raavaammallakin koiralla saattaa tulla nälkä kaiken touhun keskellä. Koska ruoka-automaatti oli töissä, joutui Otso itse ruokkimaan itsensä. Puolikas kakko vei nälän mennessään; eikä sitä suinkaan kuiviltaan tarvinnut syödä; kakon kääreenä olleet paperi- ja muovipussi maistuivat mukavilta myös.
kaiken taiteilun ja aterioinnin jälkeen olisikin kiva kertoa jollekin mitä kaikkea on päivän aikana tullut puuhattua. Ruoka-automaatti on edelleen töissä, mutta onneksi kotoa löytyy hänen opintoihinsa liittyviä haastatteluja varten lainaama matkapuhelin; sillähän voisi hiukan soitella. Puhelin oli otettu esiin laatikostaan joka oli muovipussissa. Ja "soiteltu" oli niin urakalla, että sillä puhelimella ei enää koskaan yhtään puhelua tehdä. SIM-kortti oli ainut ehjänä säilynyt osa, laturistakin oli johto napattu irti.

Tänään kävimme koko porukalla eläinlääkärissä rokotuksia hakemassa. Käynnillä odotin eniten Otson punnitsemista. Olen jo pidemmän aikaa ollut siinä käsityksessä, että 40 kilon raja on ylitetty; tästä syystä olinkin enemmän kuin yllättynyt kun vaaka antoi tulokseksi nippa nappa 35 kiloa! Kevyt puuha-peteni sai terveen paperit, mitä nyt hampaissa oli jo hammaskiven alkua. Itselleni iski välittömästi huono koiranomistaja -tunne: olenko pitänyt Otsoa nälässä, eikö sen pitäisi jo painaa paljon enemmän? Enkö anna sille oikeanlaista ruokaa jos hammaskiveäkin on jo tulossa?

Nalle oli keventynyt muutamalla sadalla grammalla ja se on hyvä se. Paino on nyt 7,2 kiloa -mitä lähempänä 7 kiloa ollaan, sitä parempi -sutjakka poikahan tuo on. Nalle osaa aika hyvin itse säännöstellä syömisiään; se pitää paastoja aina silloin tällöin -tästä olen vuosien varrella oppinut olemaan huolestumatta. Sydäntä lääkäri kuunteli kauan ja sainkin hiukan lisävalaistusta keväällä löytyneeseen sivuääneen. Lääkäri kertoi että jos/kun (en muista kumpi) ajatellaan sivuäänien vakavuutta asteikolla 0-6, niin Nallen sivuääni on 1 -ja tässä tapauksessa pieni luku on hyvä. Saimme ohjeeksi käydä kerran vuodessa kuunteluttamassa sydäntä, seuraavaan rokotuskertaan kun on 3 vuotta aikaa, tai 2 mikäli osallistumme Kennelliiton tapahtumiin.

Posti toi tänään papereita Otson näyttelyä varten. Hauska sattuma oli että Otson näyttelynumero on 1406 eli Nallen syntymäpäivä! Toivottavasti tämä on hyvä enne...

Pönötystä

2009-07-12T16:03:00.002+03:00

Tulipa otettua Nallesta oikein pönötyskuva, ekan kerran ikinä. Meillähän ei mitään seisomista opetella, joten olin ihmeissäni että näinkin ryhdikäs kuva saatiin otettua. Pöydällä Nalle seisoo koska assari-Otso oli muuten hiukan liikaa touhussa mukana :-)

Huh hellettä!

2009-07-01T20:23:00.005+03:00

Pojat pääsivät hoitoon viikonlopuksi, kun minä piipahdin lomamatkalla. Hoitajien hermoja säästääkseni pojat "sijoitettiin" erilleen; Nalle pääsi lempihoitotätinsä luokse ja Otso teki invaasion vanhempieni luokse. Otson eloa jännitin kovasti -mutta niin jännittivät kyllä hoitajatkin :-) Otso ei ole paljoa ollut minusta erossa, yhden yövierailun verran harjoitellut itsenäistä koiranelämää. Parin yön vierailu oli kuitenkin sujunut ilmeisen hienosti, tai sitten minulle ei kerrota kaikkea. Kova helle oli tietysti omiaan rauhoittamaan Otson menoa, mutta onhan se oikeasti muutenkin jo aika mallikelpoinen berniherra. Nallen vierailu oli mennyt juuri niin mukavasti kuin aina; se oli tehnyt pitkiä lenkkejä, käynyt uimassa ja nauttinut jakamattomasta huomiosta täysin rinnoin.

Nyt vietämme lomaviikkoa kovan helteen puristuksessa. Mutta uuden "perheenjäsenemme" ansiosta olemme käyneet vilvoittelemassa koirarannalla ja kahlailemassa koirapolun lammikolla -tosin Nalle hoitaa kaiken kahlailun, Otso ei laita tassuakaan veteen jos ei ole pakko. Pojat ovat saaneet makoilla kotipihan varjossa, sinne ne siirrettiin pois meneillään olevan remontin alta; molemmat kuin tahtovat olla aikamoisia "neuvonantajia" remonttiasioissa.

Viikko aloitettiin Nallen kannalta ikävästi; se joutui viimenkin trimmaukseen. Jostain syystä normaalisti toukokuussa tehtävä trimmaus venähti pahasti, ja Nalle olikin jo aikamoisessa pörrökunnossa. Mummu ehti jo haukkua Nallea rumaksi, mutta ihan tuolle linjalle en lähde :-) Päättäköön kukin itse; ennen ja jälkeen kuvat tässä ohessa. Itse pidän hiukan pörröisestä Nallesta, mutta toki myönnän, että nyt oltiin jo ohitettu "hiukan pörröinen" -vaihe. Otsokaan ei trimmaajan käsiltä täysin välty; sille varattiin pesu ja föönaus heinäkuun lopulle, tarkoitus nimittäin on mennä elokuun alussa oikein viralliseen näyttelyyn! Meillä on nyt kuukausi aikaa opetella näyttelytapoja, harmi vain että en itsekään oikein ymmärrä mitä siellä kuuluisi tehdä; paitsi tietysti seisoa nätisti.

Rantsulla

2009-06-23T19:23:00.005+03:00

Edellisessä postauksessa jäi kertomatta meille tärkeä uutinen; juuri ennen juhannusta saimme nelipyöräisen "perheenjäsenen". Vaikka olenkin yrittänyt pienentää hiilijalanjälkeäni mahdollisimman tehokkaasti, totesin auton auttavan arkeamme niiiiiiiin paljon, että päädyin hankkimaan koirille oman menopelin :-) Nallen kanssa oli vielä helppoa kulkea julkisilla, mutta kahden koiran kanssa en mokomaan enää lähtenyt. Olimme aina muiden kuljetusten varassa, ja paljon menoja jätin väliin koska en alituiseen jaksanut olla kerjäämässä kyytiä. Aikanaan jouduimme Nallen agilitynkin lopettamaan autottomuuden takia.

Mutta nyt kaikki on toisin :-) Juhannuksena tosiaan huristelimme omalla kyydillämme tyttöystäviä tapaamaan ja tänään lähdimme työpäivän jälkeen Yyteriin nauttimaan kauniista kesäpäivästä. Pori tosiaan tarjoaa koiraväelle hienon koirien uimarannan aivan Yyterin hiekkadyynien vieressä. Paikka on kertakaikkiaan upea! Tosinaan saa nauttia pitkästä hiekkarannasta ihan oman väen kesken, mutta tänään rannalla oli hellepäivää viettämässä aikamoinen koiramäärä. Löysimme kuitenkin oman kolomme rannalla; heittelin veteen lelua jota Nalle nouti uupumatta minulle. Otso ei oikein koko touhua ymmärtänyt, kunnes tajusi että aina kun Nalle tuo lelun minulle takaisin, se saa namin -sitten sekin innostui hiukan kahlaamaan lelun perässä. En yleensä palkkaa lelun tuomisesta namilla, mutta nyt olikin juuri tarkoitus näyttää Otsolle, miten mukavaa on tuoda minulle tavaroita :-)

Nalle ei ole koskaan erityisesti pitänyt vedestä; uimaan se ei suostu kuin pakolla, mutta kahlailu on kivaa. Tänään sillä ei ollut kuitenkaan mitään ongelmia hakea lelua aika syvältäkin vedestä. Otso oli minulle yllätys; tämä oli ensimmäinen kerta kun sillä oli mahdollisuus uida ja Otso näytti siltä että ei voisi vähempää kiinnostaa. Pari kertaa se meni lelun perässä veteen, mutta se ei suostunut menemään lainkaan niin syvälle kuin Nalle -vaikka Otsolle vesi silloinkaan tuskin yletti edes polviin. Ei siis tullut vesipetoa tästäkään koirasta.

Alla pari huonoa otosta rantaleikeistä, jostain syystä kaikista kuvista tuli puuroa :-(

Koiramainen juhannus

2009-06-21T19:14:00.003+03:00

Karhunpoikien tyttöystävät, Assi ja Ronja, muuttivat suureksi suruksemme keväällä pois Karhukaupungista. Iloinen jälleennäkeminen koitti juhannuksena, kun matkasimme tapaamaan tyttöjä Hämeeseen. Pojat taisivat hiukan yllättyä kun tyttöystävien määrä olikin yllättäen kasvanut yhdellä; laumaan oli liittynyt pikkuinen collietyttö Isla, ikää nyt 3 kuukautta.

Juhannus sujui viiden koiran kanssa yllättävänkin mallikkaasti. Nalle oli aluksi turhankin kiinnostunut Islasta, mutta pikkuinen pentu antoi niin paljon hammasta terrierille, että Nalle hyvin nopeasti päätyi pysymään mahdollisimman kaukana terävistä pentuhampaista. Otsoa kuuli myös tyttöjen "kutsun" ja jaakasi Ronjaa aikansa. Sekä Ronja että Assi alkavat olla aika heiveröisessä kunnossa, joten jouduimme vahtimaan tarkkaan ettei Otso päässyt liian läheisiin väleihin tyttöjen kanssa. Tosin Assi on aina pitänyt niin kipakasti kiinni omasta reviiristään, että sen pojat jättävät automaattisesti rauhaan.

Ilmat olivat pääasiassa aivan kauheat, kaatosadetta toista vuorokautta putkeen, joten pysyttelimme lähinnä sisätiloissa. Sunnuntaina saimme kuitenkin nauttia auringosta ja teimme mukavan metsäretken järvimaisemissa.

Syntymäpäivät

2009-06-14T12:40:00.010+03:00

Nalle täyttää tänään 5 vuotta, ja jälleen kerran voi ihmetellä ajan nopeaa kulumista. Juurihan tuo oli pienen pieni, syötävän suloinen pentu.

Syntymäpäivän ilma oli sateinen, mutta onnistuimme tekemään heti aamulla pitkän lenkin kastumatta. Perinteinen synttärikuvakin saatiin otettua, vaikka hiukan vettä tihuttikin.

Lahjaksi Nalle sai "omaa aikaa", eli leikimme sen kanssa kaksin pihassa. Nalle on oikeastaan täysin lopettanut leikkimisen Otson tultua; ja mikäs ihme tuo on kun "pikkuveli" jyrää kaikki leikit ja vie kaikki lelut. Nalle sai uuden lelun ja kyllä sillä leikittiinkin! Ensin kiskottiin ja noudettiin kunnon tovi, kunnes lelun kohtaloksi tuli odotettu suolestus -ja mikäs siinä, pääasia että Nalle sai toteuttaa itseään.

Otsokin sai lopulta luvan tulla pihalle; pitihän sitä vielä yhteiskuvakin ottaa.

Muistin virkistykseksi kuva viime vuoden synttäreiltä; hiukan on Otsoon tullut kokoa :-)

Kuva oli silloin pakko ottaa seisaaltaan yläviistosta, sillä aina kun kyykistyin, Otso ryntäsi syliin... Kuvasta näkee myös sen, että normaalisti Nalle on ollut paljon siistimpi kesäkuussa; tämän kevään trimmaus on vielä tekemättä. Myöhäiseksi on mennyt, kuten viime vuoden lopullakin, mutta aika trimmaajalle on sentään jo varattu.

Kesä

2009-05-31T18:11:00.003+03:00

Toipilas

2009-04-16T19:32:00.004+03:00

Kävimme tiistaina eläinlääkärissä hoidattamassa Nallen pääsiäisretkellä kannuskynttä. Kynsi oli sen verran ikävästi murtunut, että pikkukoira piti rauhoittaa kynnen poistamista varten. Ennen rauhoituspiikkiä lääkäri tutki Nallen muuten ja teki ikävän löydön; sydämestä kuului pieni sivuääni. Mistään vakavasta ei ilmeisesti kuitenkaan ole kyse, mutta ensipelästys oli aikamoinen.

Kynsi lähti irti helposti ja tassu sai hienon, punaisen paketin. Nyt saan seuraavan 10 päivän ajan keksiä kaikki mahdolliset temput, jotta saan Nallen syömään antibioottinsa. Kotiin palasi tokkurainen koira joka lysähti eteisen lattialle nukkumaan. Otso, joka oli jätetty kotimieheksi lääkärireissun ajaksi, oli liikuttava; se haisteli super-varovaisesti Nallea ja sen jälkeen asettui viereen makaamaan ja uikutti ihan hiljaa :-)

Metsikössä sihisee

2009-04-13T19:12:00.013+03:00

Pääsiäislauantaina teimme päiväretken Joutsijärven maisemiin. Ilma oli todella hieno, aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja lämpötila taisi nousta 15 asteeseen. Upea ilma ei ollut kuitenkaan houkutellut muita retkeilijöitä liikkeelle, joten saimme retkeillä ihan rauhassa.

Retkipäivämme alkoi hiukan ikävissä merkeissä; Nallelta murtui jälleen kerran kannuskynsi. se meni Otson kanssa jäätiköllä kohkatessa; kuulin hurjan vinkaisun vaikka olinkin hiukan etäämmällä pojista. Aluksi Nalle vain aristi tassuaan ja hetken päästä jo kulki normaalin näköisesti, joten en kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota. Mutta hetken päästä huomasimme, että tassu oli aivan veressä. Pienen potilaan hangoittelusta huolimatta pesimme tassun ja sitten paketoimme sen idealisiteellä. Aluksi siteen kanssa piti hiukan nilkuttaa, mutta nopeasti Nalle pakettiin tottui ja kulki hienosti reilun parin tunnin metsämatkan. Ainoa ero normaaliin mielestäni oli se, että se ei "irtaantunut" meistä kovin kauas, vaan kulki normaalitapojensa vastaisesti porukan viimeisenä koko matkan.

Pieni potilas tassu paketissa

Päivän aikana pohdimme olisivatko käärmeet jo heränneet talviuniltaan. Hihittelimme ajatuksella Otson kantamisesta autolle. Hihittely loppu nopeasti, sillä törmäsimme isoon, äkäiseen kyyhyn. Siinä vaiheessa kun huomasin käärmeen, Otso jo seisoskeli sen vieressä ihmettelemässä kovasti sihisevää narukerää. Minä pelkään hirveästi käärmeitä, mutta vielä enemmän pelkään koirien puolesta. Nappasimme Nallen kiinni ja sen jälkeen huusin kurkku suorana Otsoa; onneksi se tuli kerrankin suoraan luokseni -taisi tajuta äänensävystäni että nyt on tosi kyseessä. Ohitimme sitten kyyn kiertämällä sen kaukaa, se sai jäädä polulle päivää paistattamaan. Onneksi retkemme oli jo loppumetreillä, kyyn jälkeen kaunis sää ja maasto jäivät kakkoseksi pelästykselle.

Illemmalla kotona olin entistä onnellisempi siitä, että käärmekontakti jäi pieneksi. Yritin nimittäin saada päivystävältä eläinlääkäriltä puhelinreseptiä Nallelle (antibioottikuuria, jottei kaunnuskynsi tulehtuisi). Puhelinvastaaja kertoi karun viestin: Porissa ei ollut ollenkaan eläinlääkäripäivystystä! Kipeätä tassua pystyn hoivaamaan arkeen saakka, mutta mitä olisimme tehneet mikäli kyy olisi ehtinyt puraisemaan Otsoa?

Otso suolla

Otso on jälleen urakoinut viime aikoina kotona erilaisissa puhdetöissä; emäntää on raastanut kun pikku puuhastelijan askareet ovat verottaneet omaisuutta. Viimeisen parin viikon aikana olen köyhtynyt 2 kenkäparilla (toisia kenkiä en ehtinyt edes käyttää) sekä silmälaseilla. Kengät nokkela puuhamestarini oli kaivanut komerosta, en siis jättänyt niitä varta vasten minnekään askarteluhetkeä odottamaan. Silmälasit oli tutkittu sillä välin kun kävin suihkussa. Noh, eikös kevät ole uusiutumisen aikaa; minä "saan" nyt shoppailla uusia kenkiä ja silmälaseja ;-)

Maalispörräystä

2009-03-23T20:38:00.007+02:00

Otson 1 -vuotissyntymäpäivä vilahti ohi viime viikolla, muttei sentään juhlimatta. Matkustimme tapaamaan Tuikku -äitiä ja Ollie -veljeä. Alunperin myös siskojen piti osallistua synttäririehaan, mutta kuinkas kävikään: kaikilla tytöillä oli juoksuaika. Touhua riitti ihan kolmestaankin; Otso oli to-del-la kiinnostunut äidistään ja Olllie to-del-la kiinnostunut veljestään -aikamoista kolmiodraamaa siis :-) Mitään riitoja ei kumminkaan saatu aikaiseksi, vaan vietimme oikein mukavan lauantaipäivän. Tässä ohessa olevat kuvat on ottanut Otson kasvattaja.

Otso, Tuikku, Ollie

Nalle on viimeaikoina kunnostautunut jälleen mököttämisessä ja mielenosoittamisessa. Se mököttää ulkona pihakuusen juuressa, eikä suostu tulemaan sisälle vaikka miten maanittelisin tai komentaisin. Kuusi on sen verran iso, että en saa pikkuterrieristä kiinni kun se oikein murjottaa puun juurella. No, ongelma ratkaistu sillä että pieni koira ei enää pääse vapaana kuljeksimaan omassa pihassa. Mököttämisen syy ei ole minulle oikein valjennut, kunhan nyt vain mullitellaan ja ollaan hankalia. Viime viikolla Nalle pitkästä aikaa onnistui karkaamaankin; päästän Otson arkiaamuisin herättyämme pihaan pissalle ja Nalle onnistui luikahtamaan tiistaiaamuna oven raosta Otson perässä. Annoin sen tassutella pihassa kun kuitenkin näin sen ikkunasta lähes koko ajan (pihakuusen taakse ei röntgenkatseeni yllä). Mutta aamukahvin kanssa tarkkaavaisuus herpaantui kuitenkin hetkeksi ja pieni koira katosi näköpiiristä. Takki niskaan, kesälipokkaat paljaisiin jalkoihin ja ulos vain huomatakseni että Nalle ei ollut kuusen alla vaan portin takana kadulla. Minä lähdin sen perään ja toinen tietysti menee edellä karkuun. Otso ryntäsi perässä ja niin me kaikki menimme peräkanaa aamukuudelta pitkin kotikatua. Nalle alkoi kiihdyttää vauhtiaan, minä liukastelin kesäkengissä epätoivoisena perässä; onneksi Otso pisti paimenkoiravaihteen päälle ja juoksi Nallen kiinni. Mutta eivät ne minun luokseni tulleet, ehei. Vasta kun karjaisin todella vihaisesti poikien perään, Nalle äkisti kääntyi ja kipitti suoraan syliini :-)

Otso ja Tuikku -äiti

Otson askartelu- ja lukuharrastukset eivät ole valitettavasti osoittaneet minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Se on ilmeisesti sitä mieltä, että minä luen liikaa; revittyjen lehtien lisäksi on Otso-käsittelyn saanut Tuire Kaimion Pennun kasvatus -kirja sekä juuri ostamani, ei vielä edes luettu, Jan Fennellin Kuuntele koiraasi. Eli meillä ei mitään koirankasvatusopuksia lueta :-)

Otso 1 vuotta, 14.3.2009

Hormonihyrrä mätsäreissä

2009-02-16T20:08:00.003+02:00

Otsosta on kuoriutunut teinipoika, hormonihyrrä. Edellisiviikolla se ulvoi öisin, tämän tosin pistin ensin täysikuun piikkiin. Mutta viimeistään eilinen Match Show -keikauksemme paljasti, että hormoneista olikin kyse, ei suinkaan kuunvaihtelusta.

Raikkaan sunnuntaipäivän kunniaksi suuntasin tosiaan Otson kanssa kohti ensimmäistä yhteistä Match Showtamme. Ajattelin että se olisi hyvä tilaisuus Otsolle tavata paljon erilaisia koiria siten, että Nalle ei olisi mukana "opettamassa" huonoja tapoja eli rähinää ja haukkumista. No, ei Otso haukkunut kertaakaan, ei rähissyt. Sen sijaan se veti, kiskoi, rynni ja teki muutenkin kaikkensa päästäkseen ihanien neitojen läheisyyteen. Keväthuumasta kertoo hyvin se, että ikinälkäiselle bernipojalle eivät edes namit enää maistuneet :-) Kaikki tämä tietysti aiheutti sen, että kontaktikävely tahi mikään muukaan kaunis käytös ei tullut kuuloonkaan; viihdytimme yleisöä kehässä jonkinsorttisella "valjakko/husky" -näytöksellä -Otso kiskoi, minä seurasin juosten perässä ja sain meidät nippanappa pidettyä kehän sisällä... Sininen nauha tuli kotiinviemisiksi.

Nalle ei suinkaan joutunut mököttämään yksin kotona kun me Otson kanssa edustimme; se pääsi pitkälle lenkille lempihoitotädin kanssa. Lenkkeily maistui Nallelle, vaikka se ei nyt olekaan ihan kunnossa. Lauantaina sillä oli ripuli, maanantaina taas ulos ei tullut mitään vaikka pieni koira yritti pusertaa minkä pystyi. Nyt pieni russeli on riisikuurilla, toivottavasti huomenna se voi jo paremmin.

Kalenteripoika

2009-02-07T11:43:00.004+02:00

Viime vuonna teetin Nallesta seinäkalenterin. Tälle vuodelle ei uutta kalenteria tullut tehtyä kun tuntui ettei kasassa ole riittävästi hyviä kuvia pojista; olisin siis halunnut yhteiskuvia. Täysin ilman kalenterijulkisuutta eivät Karhunpojat kuitenkaan tänäkään vuonna jääneet, sillä Otso on Mr. Helmikuu Sennenkoirien terveysrahaston pentukalenterissa. Kalenteriin päätyneen kuvan pikkuisesta Otsosta on ottanut serkkuni.

Päiväretkellä

2009-01-31T18:35:00.005+02:00

Mitäpä sitä tehdä kauniina tammikuisena lauantaina kuin mukava metsäretki :-)

Palloleikki

2009-01-11T20:41:00.001+02:00

Vuodenvaihteen juhlahumussa

2009-01-01T20:32:00.007+02:00

Karhunpoikien joulu sujui perinteisesti, Otsolle perinteet tietysti olivat uusia :-) Jouluaattona tehtiin metsälenkki ja poltettiin energiaa rauhallisen aattoillan toivossa. Tällä aamulenkillä Otso taisi tajuta mistä on kyse kun mennään metsään ja päästään hihnasta irti; tähän saakka se on aina keskittynyt Nallen jahtaamiseen ja painileikkeihin, nyt se tajusi että voikin kulkea rauhassa eteenpäin ja haistella ympäristöä.

Jouluaattoilta sujui hienosti -tai no ainakin suhteellisen rauhallisesti. Olin ennakoinut sen verran, että ostin Otsolle joululahjaksi piiiiiiiitkäään puruluun. Suunnitelmani toimi hienosti, Otso keskittyi lähinnä luun syömiseen :-)

Nalle istui koko illan äidin sylissä tärisemässä, se muistaa edelleen viimesyksyisen "kolinapurkkihoidon", jolla lopetettiin sen ja Pepin sisärähinät. Aina kun Pepi on paikalla, Nalle luimii jonkun sylissä tärisemässä. Pepi väijyi Otson luuta, mutta pääosin kaikki koirat viettivät iltaa toisiaan huomioimatta. Jossain vaiheessa iltaa Otso katosi; se löytyi eteisestä nukkumasta kenkien keskeltä -taisi olla talon viilein paikka.

Uudenvuodenaattona teimme jotain todella jännittävää: matkustimme junalla Tampereelle. Olen matkustanut Nallen kanssa ainoastaan linja-autolla lyhyitä matkoja, mutta nyt uskaltauduin 1,5 tunnin jännitysmatkalle :-) Matka sujui todella hienosti vaikka samaan vaunuun osui kolmaskin koira; onneksi Nalle ja Otso eivät nähneet sitä, kuulivat vain tuhinan vaunun toisesta päästä.

Tampereella meitä oli vastassa Assi emäntänsä kanssa; Ronja oli jätetty kotiin meitä odottamaan -vietimme siis vuodenvaihteen tyttöystävien kanssa kauniissa hämäläisessä maalaismaisemassa. Vierailumme sujui mukavasti, vaikkakin Otson heräävät hormonit aiheuttivatkin Ronjalle harmia. Se raukka joutuu aina poikien ihailun kohteeksi; pari vuotta sitten Nalle piiritti Ronjaa väsymättä, nyt oli Otson vuoro. 14 -vuotias dalmatialainen ei vain jaksa ison ihailijansa hellyydenosoituksia; Ronja on pienessä ajassa kuuroutunut lähes täysin ja sen takajalat eivät kanna enää kovin hyvin. Jouduimme alituiseen komentamaan Otsoa pois Ronjan kimpusta; tosin ikäneito komensi ihailijaansa itsekin aika kipakasti :-)

Aattoilta meni hienosti, sen kummemmin Nalle kuin Otsokaan eivät raketeista häiriintyneet vaikka olivat niitä oikein ulkona ihailemassa. Assi, joka pelkää kovasti raketteja, oli myös yllättävän rauhallinen koko illan. Torstaina teimme pitkän lenkin kirpeässä pakkaskelissä ja sen jälkeen olikin hyvä palata kotiin. Otso nukahti jo ennen kuin juna oli lähtenyt asemalta, Nalle oli levottomampi. Kotiin päästyämme koirat ovat nukkuneet, nukkuneet ja nukkuneet -tällaisia retkiä siis pitää tehdä useammin :-) Vuosi 2009 on mukavasti korkattu alkaneeksi.

Aattoaamun terveiset koirapolulta

2008-12-24T10:59:00.001+02:00

Ne leikkivät sittenkin

2008-12-22T19:49:00.003+02:00

Minulla oli pitkään sellainen olo, että Nalle ja Otso eivät leikkineet keskenään ollenkaan; tai tehneet sen kummemmin mitään muutakaan yhdessä. Nyt kuitenkin kahtena päivänä pojat ovat leikkineet sekä takaa-ajoa pihassa että "sidoste-sukkaa" sisällä :-) Sidostesukka eli vetoleikki on aika huvittavaa katsottavaa; Otson ei siinä paljoa tarvitse mitään tehdä; kunhan pitää hampaat sen verran yhdessä ettei ote lipsu...

Leikkihetki kännykällä ikuistettuna hämärässä huoneessa (=huonot kuvat)

Mekin tehtiin tämmöinen

2008-12-21T21:22:00.001+02:00

Send your own ElfYourself eCards

Joulukuuta

2008-12-20T18:45:00.009+02:00

Joulukuun alussa Otso lopetti viimein sisälle pissaamisen -ja oli kyllä jo aikakin. Poikien sisäsiistiytymisen ero oli siis huimat 4 kuukautta! Samoihin aikoihin alkoi myös jalka nousta lenkillä, tosin nyt jalka nousee vasta pari kertaa/lenkki ja usein Otso etenee samalla kun jalka on pystyssä -taitava poika siis :-)

Lenkkeilyyn Otso on nyt keksinyt tyhmän lisäaktiviteetin. Se hyppii minua päin, kiskooo hihnastaan ja yrittää napata kakkapusseja. Varsinkin lenkin alussa tätä riekkumista tapahtuu joka ikinen kerta. Olen napannut pannan ja hihnan yhtymäkohdasta kiinni ja taluttanut Otsoa siitä -se ei pääse nousemaan yhtään takatassuilleen eikä myöskään heiluttamaan päätään liiaksi. Näin kun edetään muutaman kymmenen metriä niin Otso jälleen muistaa miten sitä pitääkään hihnassa kulkea.

Pojat pääsivät jälleen mukaan partiotapahtumaankin. Osallistuimme Satakunnan Partiolaisten vihoviimeiselle iltanuotiolle, joka järjestettiin mukavasti aivan Porin ydinkeskustassa Eetunaukiolla. Nalle yleensä tuskastuu nopeasti tilanteissa joissa vain seisoskellaan; se aloittaa vinkumisen, hyppimisen ja vetämisen pitkästymisen merkiksi. Nyt kuitenkin sattui niin mukavasti että Taina ja Esa olivat paikalla ilman Pepiä, joten paikalla oli kaksi syliä joissa oli russelinkokoinen aukko. Nalle siis nautti täysillä saamastaan erityishuomiosta. Otso sen sijaan näytti haukkumisenlahjansa ja antoi pientä ääninäytettä; onneksi partiolaisistakin lähtee ääntä :-) Otso on muutenkin selvästi ihastunut haukkumiseen; sillä on todella kuuluva ääni jota käyttää erittäin mielellään.

Nalle pääsi viimein trimmaukseen; perinteiset ennen ja jälkeen -kuvat tässä yllä ja alla. Nalle tuntui siistittynä erityisen pieneltä, pörrökarva kasvattaa sen korkeutta ja leveyttä aika paljon. Jaksan joka kerta hämmästellä miten erilaiselta pieni russelini tuntuu trimmauksen jälkeen. Lyhyt turkki paljasti että Nallen linjat ovat kunnossa; olen pelännyt sen pulskistuneen hieman Otson tulon jälkeen, mutta hyvältä näytti. Mummuhan on ollut koko ajan sitä mieltä että Nalle kutistuu kun Otso syö kaikki ruoat. Otsokin oli selvästi sitä mieltä että jotain on muuttunut; niin paljon se Nallea haisteli.

Otso-koira sai korvauksia

2008-11-24T18:47:00.012+02:00

Hyvänen aika, marraskuu ja lunta maassa; ihan kuin maailmankirjat olisivat sekaisin. Viime vuoden vehreältä marraskuulta on tämä alla oleva kuva juuri trimmatusta Nallesta:

Tämän syksyn trimmaus on edelleen tekemättä, nyt karva alkaa olla jo "kypsä" nyppimiselle. Mutta nyt tuntuu hassulta viedä pieni koira siistittäväksi -nythän juuri saa olla karvaa ympärillä kun lunta on Nallen kokoon nähden aikas reippaasti. Lauantaina kävimme pitkästä aikaa kiertämässä Porin metsän koiralenkin, ja silloin lunta oli vielä pikkutippa:

Parin viikon takainen patteriseikkailumme sai päätöksen tänään. Koitin nimitäin kepillä jäätä ja laitoin vakuutusyhtiööni korvaushakemuksen Otson röntgenkuvauskuluista. Koirat on vakuutettu sairauden ja tapaturman (sekä kuoleman) varalle, mutta ajattelin että vakuutusyhtiö ei ihan hevillä pitäisi patterinetsintää "tapaturman tai sairauden hoitamisena". Mutta niinpäs vain kävi, että tänään postiluukusta kolahti vakuutuspäätös jossa luvattiin korvata kulut "Otso-koiran vatsan kuvauksesta". Jostain syystä minusta tuo em. ilmaisu oli kovin hellyttävä. Kiitos ja kumarrus ystävälliselle vakuutusyhtiölle!

Mukavasta korvauspäätöskestä innostuneena voisinkin kirjoitella muutaman muunkin hakemuksen, mitäköhän sanoisivat näistä Otson "harrastuksista":

Fiskarsin kynsisakset, koirien kynsisakset ja
mitä Nallen pannasta oli jäljellä maanantaisen työpäivän jälkeen....

Eteisen muovimatto ja mestari itse

Ja ei, en tietoisesti jätä Otson askarelltavaksi otsalamppuja, saksia, kaukosäätimiä tai mitään muutakaan; ilmeisesti en vieläkään vain tajua miten ulottuva koira minulla nyt on talossa -ja miten kovin kiinnostunut se on kaikesta mitä näkyvillä on. Ehkä jonain päivänä vielä opin laittamaan kaiken irtaimen lukkojen taakse :-) Otson sisko on kuulemma myös alkanut harrastaa sähkötöitä, joten taitaa tämä viehtymys kulkea suvussa...

Energiapatukka

2008-11-03T20:01:00.008+02:00

Otso on ilmeisesti kärsinyt energian puutteesta viime aikoina. Ensin se repi juuri keittiöremontin yhteydessä uusittua johtoa irti seinästä ja puri melkein läpi asti; onneksi ei siinä sitten mitenkään ollut käynyt. Noh, sähkömies kääri vioittuneet johdot paksun muoviputken sisään -ja kaksi päivää myöhemmin Otso oli jälleen kiskonut johdon seinästä ja purrut putket lommoille.

Maanantaina minua odotti jälleen uusi yllätys kotona: Otso oli Houdinin lailla keplotellut itsensä koiraportin toiselle puolelle; eli Nallen valtakuntaan yläkertaan. Vielä minulle on aikamoinen arvoitus miten Otso itsensä portin läpi siirsi, sillä portti oli paikallaan, enkä usko että kömpelö karvaturri kovinkaan helposti olisi kivunnut portin yli -tai ainakin siinä vaiheessa olisin uskonut portin kaatuvan.

Yläkerrassa Otso olikin sitten ilmeisimmin ottanut ilon irti; vierashuoneen lattia lainehti pissasta, rappusta oli järsitty ja otsalamppuni oli totaalisen syöty. Murehdinkin ensin hetken hyvän lamppuni kohtaloa kunnes hoksasin lattialla lojuvat patterit. Yksi patteri, toinen patteri -ja sitten ei enää lisää pattereita. Apua, misssä on kaksi patteria! En löytänyt mistään puuttuvia pattereita; soitto Partiokauppan varmensi sen että pattereita oli hukassa vain yksi. Soitto eläinlääkärille paljasti että siinäkin oli yksi liikaa. Onneksi eläinlääkärimme lupasi ottaa meidät heti vastaan, joten lampsin Otson kanssa vastaanotolle. Röntgenkuvia otettiin 4, ja mitään erikoista ei koiran sisuksista löytynyt (ei edes niitä otsalampun palasia). Tyhjä vatsa oli tietysti helpotus, sillä patteri mahassa olisi tietänyt leikkausta. Mutta mutta: missä se patteri on? Onko se jossain oven takana josta Otso löytää sen huomenna? Onko se nyt jo Nallen mahassa? Pidän kyllä Nallea niin fiksuna, että en usko sen moisia energiapatukoita syövän, mutta entäs jos kuitenkin vaikka hiukan Otson kiusaksi?

Voin vain toivoa, että Otson energianhimo pikkuhiljaa laantuu; minä tarvitsen vankempaa sähköjohtoa ja uuden otsalampun -pitänee kirjoittaa joulupukille...

Otso

2008-10-21T19:49:00.002+03:00

Vielä muutama kuva viikonlopun partioretkeltä; kuvat otti ja julkaisuluvan antoi Kaisa L.

Kynsiongelmia ja retkitunnelmia

2008-10-18T19:06:00.006+03:00

Keväällä Nallelta murtui pahasti oikean tassun kannuskynsi ja nyt meni sitten sama vasemmasta. Kynsi oli taittunut pahasti ihan pystyyn kun huomasin Nallen nilkutuksen. Luultavasti syynä on jälleen ollut se, että leikkaan kynsiä liian harvoin ja kannuskynsi on kasvanut liian pitkäksi; sitten se helposti tarttuukin kiinni vaikka mihin ja taittuu. Koska Nalle ei anna tassuihinsa muutenkaan koskea ja varsinkin kun siellä on kipuja, vein sen lääkäriin tarkistusta varten. Kävimme lääkärillä perjantai-iltapäivällä; vielä aamulla töröttänyt kynsi oli päivän aikana lähtenyt itsekseen (vaiko Otson avustamana?), joten lääkärin ei tarvinnut kuin katsastaa tilanne. Jäljelle jäänyt nysä punoitti niin pahasti, että Nalle sai 10 päivän antibioottikuurin tulehduksia estämään. Ilmeisesti nysä ei ole kipeä, sillä Nalle ei nilkuta tai erityisesti nuoleskele sitä. Nyt on sitten molemmat kannuskynnet onnistuttu taittamaan/murtamaan puolen vuoden sisällä; toivottavasti enää ei näissä merkeissä tarvitse lääkärillä käydä.

Lauantaina Nalle pääsi hoitoon ja Otso kanssani partioretkelle. Alun perin olin ajatellut viedä molemmat pojat hoitoon, mutta en vielä tohtinutkaan jättää kahta turrea kaitsettavaksi. Otso pääsi mukaan, sillä se osaa rauhoittua ihmisten keskellä paljon paremmin kuin Nalle joka pitkästyy helposti. Otso osoittautuikin varsin mallikkaaksi partiokoiraksi; se jaksoi ottaa vastaan kaikki sudenpentujen ja vähän vanhempienkin partiolaisten rapsutukset ja hellittelyt. Se poseerasi kiltisti kun kamerakännykät kuvasivat lähiotoksia; en osaa edes arvata kuinka monen Erätytön kotona on esitelty tänään kuvia Otsosta. Hellyttävä koira onnistui saamaan osansa tikkupullista, kun yksi jos toinenkin pullanpaistaja "vahingossa" tiputti pullanpaloja Otson nenän eteen....

Nallen syystrimmaus on perinteisesti tehty lokakuussa; karva on nytkin pöyheä ja pörrö, mutta ei irtoa vielä siihen tahtiin että voisin varata aikaa nypintään. Saas nähdä miten pitkälle loppuvuoteen trimmaus venyy, vai voiko nyppimisen tehdä vaikka karva ei vielä hyvin irtoakaan?

Kauhunhetkiä

2008-10-12T12:21:00.007+03:00

Otso täyttää ensi viikolla jo 7 kuukautta ja pieniä merkkejä murrosiästä on näkyvissä. Tänään se sanoi ensimmäisen kerran vastaan Nallelle kun, isoveli tunkeutui ruokakipolle. Tähän saakka Nalle on tyynesti kävellyt ruokailevan Otson viereen ja Otso on kiltisti peruuttanut pois; pientä murinaa se on joskus päästänyt, mutta niin pientä ettei Nalle ole nähnyt tarpeelliseksi edes vastata siihen. Minä olen kyllä aina käynyt nostamassa Nallen pois, sillä en halua tynnyrin kokoista russelia ja kasvava berni kyllä ansaitsee kaiken ruokansa. Jos kupissa on ollut ihan vähän ruokaa jäljellä, olen antanut Nallen syödä sen johtajuusaseman vahvistamiseksi. Tänään kuitenkin Otso nosti kovan mekkalan ja jouduin menemään tilanteeseen väliin; enemmän siinä oli melua kuin mitään muuta ja tilanne raukesi yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tämä oli kuitenkin minulle selvä merkki siitä, että pelkäämäni ajat ovat lähestymässä...

Otson leikit alkavat olla hiukan liian rajuja Nallelle; pieni koira jää täysin isomman jalkoihin. Fyysinen ylivoima on vienyt Nallelta täysin leikkihalut; pihassa olessammekin se yleensä kökkii rappusilla. Ja kyllähän minä sitä ymmärrän; jos Nalle uskaltautuu tepastelemaan pihamaalle, Otso hyökkää täysillä sen päälle, tarraa takajaloista ja riepottaa pientä koiraa. Eihän semmoinen nyt kivalta tunnu, vaikka leikkiähän se vain Otson mielestä on. Otso on kova tarrailija, jos se ei käy kiinni takajalkoihin, niin se on kiinni Nallen korvissa tai kurkussa. Otso tarvitsisi itsensä kokoisen leikkikaverin, valitettavasti tyttöystävistäkään ei ole oikein apua; ikäneidot eivät jaksa kauheasti pennun kanssa riehua. Assi nyt ei taida edes katsoa Otsoon päin, joten Ronja -raukka joutuu olemaan Otson energisyyden kohteena. Juoksuleikkejä Ronja hiukan jaksaa, mutta ei se painimaan enää pysty sillä takajalat eivät kestä enää moista. Enemmänkin noiden kahden leikki on sitä että Ronja yrittää hammastella Otsoa kauemmas ja siitähän nuorimies vasta innostuukin :-)

Koska Otso selvästi kaipaa kunnon leikkikaveria, vein sen läheiseen koirapuistoon; siellä onneksi sattui olemaankin sopivan kokoista seuraa. Hiukan jännää Otsolla aluksi oli, mutta kyllä se hiukan leikittyäkin sai. Nallea ei voi ottaa mukaan, sillä se haastaa kaikkien urosten kanssa riitaa; Otso varmasti pääsee toistekin puistoon purkamaan energiaa itsensä kokoisten kavereiden kanssa.

Tuossa kuukausi sitten kuvittelin jo hetken, että Otso olisi sisäsiisti, mutta mitä vielä. Joka ikinen arkipäivä sen täytyy pissata sisään työpäiväni aikana. Tiedän että se pystyisi olemaan pissaamatta, sillä öisin ei tarvitse sisälle pissailla. Olen ihan turhautunut tähän tilanteeseen; päätin että kokeilen jos kauhea messuaminen auttaisi. Eli kun olen tullut kotiin olen pissalammikon vieressä pitänyt kovaäänisen "luennon" Otsolle siitä miten tämmöinen ei kertakaikkiaan käy. Sitä on sitten pentuparka kuunnellut pää kallellaan. Ongelma tässä tavassa on ollut se, että Nallehan ei kestä minkäälaista äänenkorottamista. Esimerkiksi aikanaan agilityharjoituksissa se meni ihan paniikkin, jos joku huusi omalle koiralleen, vaikka miten kaukana olisivat olleet meistä. Nytkään Nalle ei ole mitenkään tajunnut sitä, että ei sitä toruta. Onnistuin sitten lisäämään Nallen ahdinkoa vielä toisella rangaistusmenetelmällä: suihkupullolla.

Tullessani kotiin päästän koirat aina pihaan pissalle; Otso on tietysti ihan riehakkaana jo siitä että tulen kotiin, mutta että vielä uloskin pääsee! Se hyökii Nallen kimppuun tosi rajusti ja vaikka kyse on leikistä, Nalle on ollut ihan hätää kärsimässä. Minä päätin ottaa suihkupullon kuistille valmiiksi ja suihkauttaa Otsoa jotta se jättäisi Nallen rauhaan. Nalle on tutustunut aikanaan ihan riittävästi suihkupulloon ja se panikoi heti sen nähdessään. Eli onnistuin nopeasti saamaan sellaisen tilanteen aikaiseksi, että kotiintuloni saivat Nallessa aikaan paniikkireaktion -taitava koiranomistaja kerrassaan! Tilanne kärjistyi tiistaina kun tulin töistä kotiin; päästin koirat pihalle ja nappasin suihkupullon käteeni. Nalle huomasi sen ja lähti välittömästi karkuun; se puski itsensä takapihan portin läpi ja lähti juoksemaan suoraan vilkaasti liikennöityä tietä kohti. Minä jätin Otson pihaan, sanoin sille odota ja lämäsin portin kiinni. Nalle ei huutoihini reagoinut vaan juoksi koravat luimussa kohti tietä jossa näin useamman auton lähetyvän. Onneksi etummaisen auton kuljettaja oli tarkkana liikenteessä, huomasi pienen koiran ja pysäytti juuri ajoissa. Tässä vaiheessa Nallenkin taisi hiukan havahtua, sillä samassa se kääntyi ja juoksi suoraan syliini. Sain pienen valkoisen terrierin ehjänä kotiin ja siihen loppuivat Otson rangaistukset.

Otso on sittenkin jatkanut koulunkäyntiä; tyttöystävien emäntä on käynyt sen kanssa tunneilla kun minä itse en ole ehtinyt. Koulunkäynnistä on ollut molemmille hyötyä, sillä saattaapa olla että Assi ja Ronjakin saavat jossain vaiheessa uutta seuraa... Löytyisiköhän vastaavasti Nallelle jostain agilityohjaaja, joka olisi valmis uhraamaan aikaa innokkaan terrierin kanssa harrastamiselle? Olemme nyt Nallen kanssa kahtena lauantaina liimautuneet tv:n ääreen katsomaan agilityn MM-kisakoosteita. Molemmat olemme tuijottaneet ruutua yhtä innokkaasti :-)

Lokakuu

2008-10-05T18:52:00.000+03:00

Näyttelyreissulla

2008-09-16T20:42:00.004+03:00

Sunnuntaina Otso täytti puoli vuotta. "Merkkipäivän" kunniaksi karvaturri pakattiin autoon ja huristelimme Riihimäelle epäviralliseen pentunäyttelyyn. Itse näyttely oli toissijainen syy, pääasia oli päästä tapaamaan Otson sisaruksia. Paikalle saapui yhtä lukuun ottamatta koko Immeressenin V-pentue. Olipa tosi hienoa nähdä, miten jokainen pentu oli selvästi omanlaisensa vaikka yhtäläisyyksiäkin toki löytyi. Olin yllättynyt siitä, että Otso oli edelleen toiseksi pienin pennuista eli Violaa lukuun ottamatta tytökin olivat Otsoa isompia.

Otson sarjassa (urospennut 5-7 kuukautta) oli yhteensä 4 koiraa, joista yksi tietysti velipoika Ollie. Kauheasti en osannut itse näyttelyä jännittää, vaikka murehdinkin etukäteen sitä, etten ole saanut opetettua Otsolle seisomista. Eipä moinen pikkuseikka ihan kauheasti pentunäyttelyssä vielä onneksi haittaa :-) Otso käyttäytyi mielestäni ihan mallikkaasti kehässä, hampaatkin näytti suht kiltisti.
Tuomari Hilkka Salohalla sijoitti Otson neljänneksi seuraavin arvosteluin: "Mittasuhteiltaan oikea. Ikäisekseen riittävän kehittynyt uros, jolla hyvä kallo ja kuono. Hyvä purenta ja silmät. Hyvä kaula ja ylälinja. Riittävä luusto. Riittävät kulmaukset edessä ja takana. Lupaava karvapeite. Hyvä väritys. Liikkuu hieman ahtaasti takaa. Askel voisi olla pidempi. Hyvä luonne."

Näyttelykehien jälkeen pennut päästettiin kirmaamaan keskenään. Välillä olin ihan sekaisin siitä, mikä koirista oli Otso, mutta kyllä oikea pentu kotiin tuli :-)

Nalle pääsi viikonloppuna yökylään. Sunnuntaina se oli pulahtanut päivälenkillä uimaan Kokemäenjokeen :-)

Nallen ja Koiran kuulumisia

2008-09-10T21:21:00.003+03:00

Edellisestä päivityksestä onkin vierähtänyt tovi. Se kertoo valitettavasti siitä, miten hektistä tämä meidän elämämme välillä on :-(
Pojille on tapahtunut ainakin seuraavaa:

Nallen agilitytunnit loppuivat. Sen verran jäi kutkutusta päälle, että olisin ollut valmis lähtemään Nallen kanssa möllikisoihin, mutta mihinkäs me autottomat...

Otson pentukurssi loppui ja pentujatko alkoi. Kävimme ensimmäisellä tunnilla ja sitten jouduin valitettavasti toteamaan, että kurssin aikataulu ei meille sovi. Nyt täytyi laittaa oma koulu koirakoulun edelle.

Otso oli viime viikolla harjoitusmielessä yökylässä tyttöystävien luona. Tosin tyttöystävät Assi ja Ronja olivat itse maalla, joten Otso viihdytti ainoastaan tyttöystävien emäntää. Kaikki oli mennyt tosi hienosti, Otso oli ollut reipas kyläilijä. Nyt se ehkä uskalletaan ottaa vastaan muuallakin kun yksi yö on harjoiteltu.

Nallella ja Otsolla on jonkinsortin YYA -sopimus omenoista. Otso on nimittäin tajunnut, että oma kotipiha on täynnä herkkuja. Se rouskuttaa lukemattoman määrän omenoita joka päivä. Nalle ei kokonaisiin omenoihin koske, mutta nyt se on valjastanut Otson paloittelijaksi; Nalle seisoo kärsivällisesti omenaa rouskuttavan Otson vieressä ja nappaa sinkoilevia omenanpaloja parempiin suihin :-)

Lauantaina saimme vieraaksi mummun ja vaarin, jotka ovat tunnetusti Nalle-faneja, Otso ei ole vielä ihan samassa suosiossa. Ennen vierailua minulta kysyttiin: "Nallelle tuodaan kinkkua, mutta mitä makkaraa se koira syö?" No, koira sai pitkän pätkän makkaralenkkiä ja ison lihaisan luun :-)

Syyskuu

2008-09-10T21:16:00.001+03:00

Punkkeja ja pauketta

2008-08-19T20:44:00.003+03:00

Morriksen emäntä lähetti minulle ison kasan todella hienoja kuvia, jotka hän oli ottanut kun pari viikkoa sitten meillä vierailivat. Sain luvan laittaa niitä tänne blogiin, joten tässä muutama tunnelmapala mukavasta viikonlopustamme:

Otson pentukoulu on nyt suoritettu loppuun. Valitettavasti kiireideni vuoksi muutama kerta jäi väliin ja läksyjen harjoittelunkin kanssa on ollut vähän niin ja näin. Koulunkäynti kuitenkin kannattaa aina, joten olen ilmoittanut meidät pentujen jatkokurssille. Nallen agilitykurssia on vielä kerta jäljellä; se on nauttinut harjoituksista selvästi. Muut esteet sujuvat hienosti, mutta ne kepit! Pieniä keskittymisongelmia on etenkin tunnin alussa, mutta tosi ylpeä olen siitä miten hyvin Nalle osaa odottaa lähtölupaa. Vielä reilu vuosi sitten sitä oli lähes mahdotonta yrittää jättää esteen taakse odottamaan. Nyt voin jo liikkua seuraavalle esteelle ennen lähtöluvan anatamista. Ehkäpä taas ensi kesänä pääsemme treenaamaan.

Otsosta löytyi ensimmäinen punkki toisen koirapolkuretkemme jälkeen. Nallesta on sen eliniän aikana löytynyt tasan yksi punkki, joten pojat ovat nyt tasoissa punkkien keräilyssä :-) Otso pääsee nyt päivittäin mukaan pienille lenkeille; tämä on ilmeisesti saanut aikaan Nallessa henkisen ummetuksen. Se on alkanut pihtaamaan varsinkin aamulenkeillä kakkaamista, eli se ei tee asioitaan ollenkaan. No, minähän en mitään privaattilenkkejä järjestä, joten Nalle on sitten joutunut kärvistelemään siihen saakka että olen tullut töistä kotiin. Tänään Nalle ei edes iltapäivällä suostunut tekemään mitään. Onneksi oli agilitypäivä ja se pääsi viimein lenkille ilman Otsoa; ummetus oli ohi hetkessä :-)

Edellisyönä oli poikkeuksellisen pitkä ukonilma. Tai sitten se tuli ja meni useamman kerran; tiedän vain että heräsin yhdeltä ja seuraavan kerran viideltä -molemmilla kerroilla ukkoseen ja salamointiin. Nalle on hiukan pelännyt ukkosta, mutta nyt se oli koko yön ihan rauhallinen. Se tosin nukkuu kainalossani peiton alla, joten sillä saattoi olla ihan turvallinen olo koko ajan. Otsokin nukkui ihan rauhassa lattialla. Aamulla kun päästin pojat pihalle, Nalle kieltäytyi ensin tulemasta kuistilta ulos. Se seisoi pitkään kynnyksellä vaikka ei satanut, ei ukkostanut. Taisi öinen pauke kuitenkin hiukan sitä vaivata.

Rannalla

2008-08-10T17:59:00.004+03:00

Sunnuntaina tumma, sateinen taivas muuttui yht´äkkiä aurinkoiseksi, joten suuntasimme tyttöystävien kanssa koirarannalle. Otso pääsi myös mukaan joten tästä tuli sille oikea "tutustun maailmaan" -viikonloppu. Ensimmäinen jännitys oli, pysyykö Otso tällä kertaa farmarin takatilassa; tähän mennessähän se on joka kerta kavunnut turvaverkon välistä takapenkille. Nytkin se yritti sitä, mutta ilmeisesti kokoa oli tullut riittävästi ja pakoyritys epäonnistui -hyvin mahtuivat kaikki 4 koiraa matkustamaan sulassa sovussa samassa tilassa.

Metsälenkillä

2008-08-09T20:10:00.004+03:00

Tänään Otso pääsi ensimmäisen kerran mukaan Porin metsässä sijaitsevalle koirapolulle. Seuraksi saimme tyttöystävät Ronjan ja Assin. Otso oli tosi reipas ja jaksoi hyvin koko matkan, vaikka ilmakin muuttui aamukosteasta lämpimäksi. Koirapolulla oli onneksi hiljaista, joten kaikki koirat pääsivät kirmaamaan vapaana. Nalle kävi sukeltamassa kepin polun varrella sijaitsevan lammikon pohjalta; tuli sitten talviturkki heitettyä :-) Polulla törmäsimme myös 3 -vuotiaaseen Roki -berniin, joka oli niin innokas tutustumaan Otsoon, että pentu piiloutui ojan pohjalle...

Muuten elämämme on ollut kovin kiireistä; sekä Otson että Nallen "koulutunteja" on jäänyt väliin mukamas tärkeämpien asioiden (kuten keittiöremontin) vuoksi. Minä piipahdin 3 päivän lomamatkalla Kööpenhaminassa; poikia tuli hoitamaan siksi ajaksi luottohoitaja. Eli ihan ei vielä toteutunut se monesta suunnasta kuulemani uhkaus, jonka mukaan "et voi enää koskaan mennä minnekään kun sinulla on kaksi koiraa". Hyviä hoitotätejä ja -setiä tarvitaan kyllä jatkossakin useita; jos nyt on ollut kiireistä niin syyskuussa tilanne vain pahenee kun iltaopintoni jälleen alkavat.

Elokuu

2008-08-09T19:42:00.001+03:00

Morris kävi kylässä

2008-07-27T16:33:00.005+03:00

Viikonloppuna saimme vieraita; berninpaimenkoira Morris ja sen emäntä tulivat vierailulle. Morris on saavuttanut jo kunnioitettavan 8,5 vuoden iän, joten ihan painimaan se ei Otson kanssa alkanut :-) Nalle pääsi yökylään toisaalle, sillä en halunnut ottaa sitä riskiä että se olisi ärhennellyt koko ajan vieraalle. Ärhentelypelko osoittautui turhaksi, sillä olimme Nallen kanssa vieraita vastassa rautatieasemalla; olin henkisesti valmistautunut Nallen rähinöihin, mutta se ei ollut uudesta koiraystävästä moksiskaan! Vasta kotipihassa Morris alkoi kiinnostaa -Nalle ei selvästikään osannut päättää mikä kotiimme ilmestynyt (leikattu) koiravieras oli. Lopulta se päätti "hiukan" astua vierastamme, joka ei kovasta helteestä ja junamatkustamisesta johtuen ollut sillä päällä että olisi kauheasti itseään puolustanut, oli siis ihan hyvä että Nalle pääsi hoitoon rauhoittumaan.

Otso ja Morris tulivat ihan mainiosti juttuun keskenään, tai enemmänkin niillä molemmilla näytti olevan omat juttunsa ja yhteistä touhua aika vähän :-) Koirien kokoero oli huima; on hassua ajatella että joskus tulevaisuudessa Otso on "noin iso".

Koululaiset

2008-07-24T19:41:00.005+03:00

Otson pentukoulu on jatkunut mukavasti; se osaa käyttäytyä vallan mainiosti tunnilla ja oppii nopeasti uudet asiat. Emäntä on liian kiireinen/laiska/jotain harjoittelemaan kotona, joten ihan luokan priimuksia emme ole, pääasia kuitenkin että Otsolle saadaan opetettua pikkuhiljaa tapoja :-)

Nalle pääsi viimein agilitytunneille. Edellisistä harjoituksista ehti kulua jo vuoden päivät, ja jännitinkin mitä Nalle mahtaa muistaa. Ennen ensimmäiselle tunnille menoa harjoittelimme putkea kotipihassa. Hienostihan ihan tuollainen perusjuttu sujui, malttoipa Nalle jopa odottaa lähtölupaakin. Tunnilla Nalle pärjäsi hienosti! Ongelmana on edelleen se, että Nalle ei millään malta odottaa omaa vuoroaan, vaan se hinkuu intopiukkana koko ajan radalle. Ekalla tunnilla kaikki tuntui loksahtavan kohdalleen, toisella sitten taaplattiin kunnolla keppien kanssa -ne eivät tunnu sopivan niin Nallelle kuin minullekaan :-) Olisipa hienoa jos voisimme jatkaa treenejä syksylläkin, mutta valitettavasti se ei onnistu, nyt täytyy ottaa tästä kurssista kaikki irti.

Koiraihmiselle esitetään usein kysymys "mitä koirasi on syönyt/tuhonnut"? Olen ajatellut että se on koirattomien ihmisten tapa huvittaa itseään kuuntelemalla kauhutarinoita koteja tuhoavista koirista "onneksi minulla ei ole tuollaista kotona" -tyyliin. Nallen kohdalla jouduin aina tuottamaan pettymyksen kaikille kauhutarinoita janoaville kuuntelijoille; ihan pikkuisena pentuna se puri yhden sähköjohdon poikki ja kerran se "luki" yhden mainoskirjeen, siinäpä ne hurjimmat jutut taitavat neljän vuoden ajalta olla. Noh, nyt on juttu toinen -taloon muutti Otso-the-terminator. Ja juttuja piisaa; esimerkiksi eilen lensi roskikseen kuukauden vanha paitapusero, johon pikkupeto repäisi ison palkeenkielen... Tässä muutama kuva ihan kaikkien teidän koirattomien ihmisten iloksi olkaa hyvä :-)

Alla huhtikuussa maalattu sisäporras
(tähän mennessä kaksi maisteltua porrasta)
ja hiukan jalkalistaa :-)

Heinäkuu

2008-07-16T20:16:00.003+03:00

Heinäkuun kalenterikuva on päässyt unohtumaan; tässä Nalle nautiskelemassa koirarannalla :-)

Kuritonta menoa

2008-07-12T21:11:00.003+03:00

Mennyt viikko on ollut kaikkea muuta kuin rauhallinen ja säännöllinen. Pojat ovat jääneet keittiöremontin alle, eli viihdytys ja aktivointi on jäänyt enimmäkseen niiden omille harteille. Nallen piti aloittaa tiistaina agilityn jatkokurssi Kontaktikoirissa, mutta jouduimme jättämään ensimmäisen tunnin väliin :-( Otso sentään pääsi maanantaina pentukurssille. Siellä Otso käyttäytyi mallikkaasti vaikka saikin hiukan vettä päälleen (ensimmäisessä luoksetuloharjoituksessa askeleet harhautuivat liiaksi muiden "oppilaiden" suuntaan), maahanmenoharjoituksessa Otso älysi nopeasti mitä pitää tehdä.

Otso käyttäytyy koulussa kauniisti, mutta muuten onkin ongelmallisempaa. Sen poukkoilu, pureminen, urahtelu ja riehuminen jopa pelottaa vieraita. Minun vaatteeni ovat enemmän ja vähemmän rei ´itettyjä. Nämä ongelmatilanteet liittyvät siihen kun joku tulee meille tai kun minä tulen kotiin; Otso vain on niiiiiin tohkeissaan että sen käytös on silkkaa kaaosta. Ikä tuo viisautta käytökseen, mutta kyllä tähän nytkin täytyisi jotain ratkaisua keksiä. Mutta on sitten positiivisiakin uutisia: maanantaina oli Otson ensimmäinen sisäsiisti vuorokausi!!!! Pissattomia öitä on ollut jo monia -jäämme odottamaan jatkoa :-)

Nalle on jatkanut karkailujaan ja se on joutunutkin viettämään enemmän aikaa pihan juoksulankaan kytkettynä. Kun toinen koira on kytkettynä, en voi antaa niiden painia keskenään sillä ne kietoutuvat hihnoihin pahasti. Tämä on tietysti koirista tylsää: mitäs itua on olla pihalla kun ei voi painia ja vetää keppiä?

Sunnuntaivierailu

2008-07-06T18:50:00.002+03:00

Otso pääsi sunnuntaina kyläilemään vanhempieni ja isovanhempieni luokse. Ajatuksena oli että Otson olisi hyvä päästä hiukan "maailmalle" ilman Nallea. Samalla reissulla tuli piipahdettua parissa muussakin paikassa, joten maailmaa on nyt nähty ihan urakalla :-) Otso ajatteli varmasti päässeensä jonkinlaiseen paratiisiin, sillä joka paikassa oli tarjolla herkkuja jos jonkinmoisia. Minä olen pitänyt Otson ruokavaliossa tiukkaakin tiukempaa linjaa; suurimmat herkut joita se on saanut tähän mennessä ovat olleet kuivatut ruisleivänpalat -nyt on sitten maisteltu kolmea(!) eri jäätelölaatua, pullaa, nakkeja ja vaikka minkälaisia koirille tarkoitettuja herkkuja. Saapas nähdä missä kunnossa Otson maha on huomenna :-)

Otso osasi käyttäytyä kyläreissuilla ihan hienosti, mutta ihan varauksetonta ihailua se ei kuitenkaan saanut osakseen -mummulassa kuultiin useammankin kerran kuinka hieno ja kiltti koira Nalle on ;-) Ja niinhän se tietysti onkin! Eikä Nallekaan joutunut viettämään yksin sunnuntaipäivää kotona, vaan se pääsi pitkälle lenkille suosikkihoitotätinsä kanssa. Nallesta saattoi olla hienoakin saada pitkästä aikaa olla ihan rauhassa kotona, ilman että Otson hampaat olivat siinä koko ajan kiinni :-)

Kuulumisia

2008-06-30T20:07:00.003+03:00

Aloitimme tänään Otson kanssa pentukoulun Kontaktikoirissa. Ensimmäisen tunnin aiheena oli kontakti, jota meillä on harjoiteltu alusta saakka, joten ainakin ensimmäisestä tunnista selvisimme hyvin arvosanoin :-) Otso osaa jo todella hienosti istua, katsoa minua silmiin ja odottaa lupaa kun se saa ruokansa. Ensimmäisen oppitunnin jännittävintä antia taisi olla hurja ukonilma. Se ei Otsoa hetkauttanut, mutta minä murehdin miten ukkosta pelkäävä Nalle pärjäsi kotona. Rajuilma oli aivan yllämme, joten Nallella riitti kotona jännitettävää. Koska satoi aivan kaatamalla, saimme kyydin koulusta kotiin tyttöystävien emännältä. Tämä oli toinen kerta kun Otso laitettiin farmarin perälle "koiraosastoon" -ja myös toinen kerta kun se kapusi sieltä turvaverkon ohitse takapenkille :-(

Löysin tänään Nallen poskesta ison ruven, siihen on selvästi jossain vaiheessa Otso upottanut kunnolla hampaansa. Rupi oli valtava, mutta verta siitä ei ole voinut kauheasti tulla kun minä en sellaista ainakaan ole nähnyt. Eipä ihme, että Nalle välillä polttaa päreensä Otsoon täysin. Pieniä rupia Nallesta löytyy nyt jatkuvasti, loppuukohan tällainen vaihe jossain vaiheessa vai pureksiiko Otso Nallea lopun ikäänsä?